Kolmas kerta. Kuudes kuukausi. Neljäs päivä tänä vuonna. Olen apua saamaton kipukroonikko. Olen syömishäiriöpotilas ja sairastanut kymmenen vuotta. Olen vakavasti masentunut. Olen syvästi ahdistunut, saan voimakkaita kauhu- ja ahdistustiloja. Olen traumatisoitunut. Sairastan sopeutumishäiriötä. Tämä kaikki on räjähtänyt pintaan akuutin maksansiirtoni ja kipukroonikoksi tulemisen myötä. Onhan mahdollista että ilman niitä, olisin hajonnut ihmisenä,... Lue lisää...
Marraskuun viimeisestä viikosta asti olen saanut kipukohtauksia, niin hirveitä, että yksin kotiin jäädessäni myönnyin pyytämään ystäväni yöksi, kun oloni oli niin kamala. Tai mitä sitä siinä vaiheessa enää edes sanotaan, kun ei pysy tajuissaan kivuilta. Muutama edeltävä viikko on ollut yhtä kipua, maailmanloppua, itkua ja sanoja mitkä tarttuu kurkkuun yhtä hyvin kuin valtaosalla kansaa ne nielunäytetikut. Olen pyörtyillyt kivusta, kärsinyt... Lue lisää...
Kirjoitin tämän toissailtana, mikä kohtalon iva että seuraavana aamuna nautin olostani acutassa siinä vaaleanpunaisessa paidassa. Ilman yhtään peacee ja buenoo. Mä halusin kirjoittaa postauksen jossa näytän ne inhottavat hetket pahasta maksatulehduksesta, akuutista maksan vajaatoiminnasta ja sen suoranaisesta tuhoutumisesta, elinsiirtohelvetistä. Siitä kivusta kun itket päivystyksessä ja kotona ja aivan huumattuna, siitä kivusta mille ei oo mitään... Lue lisää...
Minä nauroin kun luin ensimmäisen #metoo teksin. Minä ihan oikeasti nauroin. En siksi että musta olis yhtään hauskaa se, että jotakuta on ahdisteltu - en missään helvetin nimessä. Mä nauroin, koska se on niin arkipäivää. Ja sit mä säikähdin omaa reaktiotani ja sitä totuutta mikä siinä piili, nyt oonkin nauranut tai hymähtänyt ahdistuneesti aina, kun oon nähnyt sen hästägin. Onko ahdisteltu? Missä on ahdisteltu? Montako kertaa? Mä en ees... Lue lisää...
Kolme kuukautta sitten mä olin lojunu viikon uuden maksan kanssa ja tajunnut näyttäväni heroiinikoukkuiselle Peppi Pitkätossulle, näytin just sille et viikossa oli lähtenyt 14kg ja olin just jakanut ensimmäistä kertaa hyljinnänestolääkkeeni itse ja olin aivan varma että menee viikko ja kuolen siihen että syön lääkkeeni viisinkertaisena tai yksinkertaisesti väärinä valmisteina. Ei sillä että ajasta mitään muistaisin, mutta whatsapp viesteistä on hyvä... Lue lisää...
Matkustin viikko sitten Tampereelle. Sen jälkeen olen katsonut kauden ja pari jaksoa L-koodia, aloittanut Game of Thronesin uuden kauden ja kuunnellut tuntia vaille loppuun Samuel Bjørkin dekkarin Minä matkustan yksin. Myös long time lempielokuvani Adelen elämä saapui vihdoin. Olen juonut noin litran kahvia päivittäin. Olen havainnut että pirkan valkoiset pavut tomaattikastikkeessa tekevät miniluumutomaattien kanssa melko mainion pastakastikkeen, mitä voi... Lue lisää...
Mä oon ollut viimeaikoina vähän hiljaa. Vaihdoin tramadolit lyricaan ja takaisin. Me alettiin iskän kanssa taas ajotunnit. Mä ajoin vuos sitten kevään ja kesän opetusluvalla, mutta koska olin viikko tolkulla kipeä ja panacodeissa ja muutin Ruotsiin, jäi kortti saamatta. Mut nyt me ajetaan taas. Mun ystävä tulee ajamaan meidän kanssa, niin parasta. Mun mielestä on ihan uskomattoman hyvä jos samaan aikaaan saa ajatettua useammalle nuorelle kortin jos... Lue lisää...
Kaipailen vesipulloani minkä unohdin kahvinkeittimen viereen. Inhottavasti juuri parrikaadipaikalle, jonka näen jatkuvasti sivusilmällä tässä sohvalla istuskellessani. Mulla on tosi tehokas ja energinen fiilis. Aloitettiin äidin kanssa aamu reilun 10km lenkillä ja melko voimaannuttavalla nauramisella. Mulla on niin hyvä mieli siitä että mun fyysinen kunto on säilynyt hyvänä tässä kaikesta sairastelusta ja hissuttelusta huolimatta. Eilisillan lenkin... Lue lisää...
Maanantai alkoi melko mainiosti, mutta siitä huolimatta 06:40 tuntui lähinnä itsemurhaiskulle napsauttaa kahvinkeitin päälle. Ennen kuin istuin bussissa 08:00 olin ehtinyt avata ärrällä myyntikappaleeksi tarkoitetun ikaffen pelastaakseni itseni ja pridestä muistuttavan take awayni. Tietysti minä tukka takussa, silmät turvoksissa ja vuotavina olevinaan nätisti meikattuina, päällä mukavimmat matkustusvaatteet eli- tanssitrikoot ja huppari mikä tasan antoi... Lue lisää...
Mä en ole ikinä luovuttanut verta. Ja se on tosi noloa. Mä en ikinä mennyt luovuttamaan koska oon aina pelännyt verta ja piikkejä. Ja mulla on on lävistetty korvat seitsemän kertaa, napa kerran, decoltee kahdesti ja kielikin vielä. Mutta sen sijaan verikokeissa on pyörrytty useammin kuin kerran (myös esimerkiksi hammastarkastuksessa) ja ensimmäistä kertaa tippaan laitettaessa paikalle on kutsuttu lisää hoitajia pitämään kiinni kun yks teinimuija... Lue lisää...
Keskiviikko on vähän väliinputoamista ja väsyttäiskin. Kivusta ja kehonkuvasta ja kortisonista, tänään elinsiirretyn identiteetistä ja onneks se kaikki on ohi nyt paskasta. Eräs elinsiirtourheilija sanoi mulle siirron jälkeen, että siirron aikaan sairaalassa tehdään kaksi päätöstä. Lääkärit päättävät että pelastetaanko sut, sitten sä itse valitset että alatko elää vai jäätkö jumiin sänkyyn ja sairaan identiteettiin. Mun... Lue lisää...
Miten onnellista onkaan että tuo toinen osapuoli omistaa auton jolla voidaan inhimillistää elämän logistisia siirtymiä. Nautin kohtuuttomasti näistä (myöhäis)aamuista tällä kivilattiaisella parvekkeella, aamukahvien jatkumosta ja mukista mistä otan itselleni kaiken kunnian. Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen, kirja minkä luin teininä kerran viikossa, sopii näihin harmaisiin aamuihin. Samoin lainattu ruutupaita. Tällä viikolla alkaa elokuu.... Lue lisää...
Viimeinen viikko on ollut vähän kamala. Kaks sairaalakeissiä ja toistakymmentä putkea verta. Ultraääniä ja tietokonekuvia. Kirjoitin kivusta ja sen pelosta. Kroonisesta mahdollisuudesta. Ajattelin julkaista keskiviikkoisin valitan vaikka moraalisesti en saisi tekstejä. Kivusta siis. Siitä kun hermoihin koskee ja mikään ei auta. Paras ystäväni teki lauantai-illastani ihanan ja eilen ostin Tom of Finland pussilakanan. Luen Wilsonia ja kuuntelen Naista... Lue lisää...
Tää on toinen tajunnanvirtana sanoiksi syötetty teksti minkä halusin siirtää bloggerista tänne. Koska se on ajankohtainen niin mulle kun edelleenkin myös yhteiskunnan tasolla. Mä tiedän etten ole ainoa kuka tuntee ottaneensa turpaan mallinukeilta, sosiaalisen median täydellisiltä naisilta -epäilemättä myös miehiltä!- ja ennen kaikkea muilta aivan samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä, jotka yrittävät löytää hyväksytyn paikan ihmissirkuksen... Lue lisää...
Kirjoittelin pari viikkoa bloggerin puolella ajatuksiani ylös. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, mulle on tärkeää sekä oman järkeni säilymisen että ihmisten tietoisuuden lisäämisen vuoksi kirjoitella elinsiirron aiheuttamista tunteista. Siksin mä halusin jakaa tän kirjoituksen tännekin puolelle. Että joku vois ymmärtää. Vakava fyysinen sairastuminen on aika helvetin iso paikka ja toisinaan elämä muuttuu siinä hetkessä ihan kokonaan, vaikka... Lue lisää...
Mä olen Sara ja onnellisesti voin ilmoittautua Stoorin uudeksi bloggaajaksi! Tykkään tehdä itsestäni numeron joten aivan varmasti pian ilmestyy myös enemmän mun persoonaa ja mielenmaisemaa kuvaava postaus. Oon spesiaalikeissi monella tapaa, mutta just nyt yks fyysinen ominaisuus määrittää mun elämää ja tekemisiä ja ajatuksia enemmän kuin muut. Mä olen saanut seitsemän viikkoa sitten akuutin maksansiirron. Ja annan kasvoni ja nimeni, kroppani ja arpeni... Lue lisää...
