Viimeisten viikkojen aikana olen pukeutunut mekkoihin ja nähnyt pitkästä aikaa perhetuttuja ja sukulaisia, jep, rippijuhlia! Olen istunut puistoissa lukemassa kirjoja, katselemassa taivasta ja pussailemassa. Olen kiipeillyt Pyynikillä ja istunut sen kallioilla piknikillä ja käynyt jopa uimassa! Olen ruskettunut, värjännyt hiukseni tummanpunaisiksi, fiksannut ripseni. Olen istunut Ratinan rannassa kuuntelemassa Sannia ja Ellipsiä. Olen... Lue lisää...
Me maattiin Juhan kanssa Pitkäniemessä mun sängyssä. Mun kivut oli ihan tolkuttomat, ja niitä lisäsi samana aamuna laitetun hormonikierukan laiton kipujen kohtaaminen hermokipujeni kanssa. Olin siis aivan lääkkeissä. "Haluuksä nähdä taikatempun mikä vois piristää meitä molempia?" Ojensin käteni temppuun, mies solmi vasempaan nimettömääni rusetin ja kysyi, tahdonko mennä kihloihin näin. Että sormukset vaihdetaan sitten... Lue lisää...
Kysyin, tahtooko poikaystäväni kirjoittaa blogiini hänen näkemyksensä meidän arjestamme minun ja sairauksieni ja kipujeni kanssa. Ja tästä voitte lukea eteenpäin, - katsotaan olenko ainoa kenellä menee itkuksi! Hain eilen Saran psykiatrisesta sairaalasta kotiin. Ennen hoitojaksoa Saran psyykkinen ja fyysinen vointi oli kohtalaisen paha, siinä määrin kuitenkin, että jos Sara ei olisi itse hoitanut itse itseään osastolle olisin sen seuraavana... Lue lisää...
Muistattekste sen facebookin kiertostatuksen, missä puhuttiin siitä miten isä on se joka leikkii kanssasi lentokonetta kun olet lapsi, ja jonka käsivarret ovat aina valmiit kannattamaan sinua ja nostamaan pystyyn jos kaadut? Mulla meni se sillon millonlie 2014 niin kyynelkanaviin, koska se on niin meidän iskä. Miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun omistaa valehtelematta maailman parhaan iskän, sen, josta on niin helvetin kiitollinen ja ylpeä. Joka kuljettaa sut... Lue lisää...
