VALIKKO
30.9.2017 12:36

Aikataulutus – aikamme absurdi ajatus

Mulla ruukkaa olemaan aina monta rautaa tulessa. Teoriassahan mun pitäis vielä kolme kuukautta keskittyä sohvalla makaamiseen, terapeuttisiin kävelyretkiin luonnossa ja varmaan kirjoittamaan voimaannuttavia runoja rikki revitystä sielustani, joissa kuvaan itseni feenix-linnuksi joka kohta nousee tuhkastaan.

Sen sijaan oon tehnyt elämästäni varsinaisen esityksen ostaessani kolmet bussiliput yhdelle päivälle kun aiemmat säästölippu- ja aikataulutusajatukseni eivät ole menneet ensimmäisen tai edes kolmannen suunnitelman mukaan. Olen säheltänyt itseni tahtomilleni yliopiston kursseille ja opetellut käyttämään sitä instituutiota. Olen hankkinut kämpän (!!) ja ”Elämältä kaiken sain” elokuvaa lainatakseni kelannut et: tästä alkaa mun loppuelämä, ja jotenkin mä sen hoidan.

Siltä ei tietysti ihan näytä kun tsekkaa että mun pitäis palauttaa tiistaina yks essee joka pohjaa luentoon jolla en edes ollut ja jota ei ole vielä tullut videotallenteena, sekä vertaileva essee, jonka aineistoa en yksinkertaisesti ole oppinut lataamaan tai ainakaan saamaan auki. Ja sitten onkin kiire jatkaa oppimispäiväkirjaan ja esseiden vertaiskommentointiin. Jotenkin mulla oli tähänkin ongelmaan vielä maanantaina selkeä ratkaisu ja aikataulutus, mutta sit kävi niin että olin ensimmäisen luennon acutassa ja toisen Kyllä, elinluovutukselle meiningeissä Kalliossa, ja näin lauantaiaamuna on hyvä istua taas turvallisesti Keski-Suomessa keittiössä aamukahvi naaman alla ja miettiä et mitä mä ikinä oon ajatellut tän kanssa.

Just nyt, just nyt on niitä hetkiä kun voisin tanssia charlestonia keittiönpöydällä ihan vaan siitä ilosta että enää muutama kuukausi ja  voi asettua aloilleen liimaamaan to do -listoja peilien paikoille ja hyppäämään vähän pienempien matkojen yli ehtiäkseni elämään coolia elämääni hengittämisen välissä. Toisaalta saman ilmiön, tai ehkä tunteikkaan tangon SIltsun Sun kohdalla tahtiin, saa mut henkisesti bailaamaan myös se että en aio edes yrittää lähteä Jyväskylästä mihinkään seuraavaan kymmeneen päivään.

Yhtäaikaa musta tuntuu et voisin Cheekin epätoivolla kysyä polvillani Jumalalta että mitenpäin yliopiston läpi kannattais kahlata, mutta toisaalta taas mulla on kinda good flow tähän räpiköimiseen. Mitä nyt kahtena aamuna oon nukkunut aivan satasella herätyskellon ohi ja koisannut yli 12h sellaisella tyytyväisen vauvan asenteella. Se saattaa olla kyllä pakollistakin kun huomioi että suunnitelmani on (kofeiinimyrkytyksen rajalla tanssimisen lisäksi) tehdä alta pois kaksi esseetä ja niiden pohjustukseksi tuijottaa kaksi tuntia nettiluentoa ja varmaan ryöstää yliopiston e-kirjasto niiden sosiaalipsykologian suunnannäyttäjien vuoksi. Ja mennä valmiina viiden tunnin kuluttua alkavalle sisäpyöräilytunnille. Ja ajotunnillekin pitäisi. Illalla aion mennä ihastelemaan meidän Valon kaupunkia, epäilemättä treenin jälkeen freshinä ja rennosti kun olen kuin olenkin ohittanut to do listani vaatimukset.

Tähän mennessä oon päässyt ylös sängystä ja tyhjennän kolmatta kahvikuppia. Vahva alku, toivottavasti sunkin lauantailla on agenda ja vapaamuotoinen suoritus!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.