VALIKKO
8.4.2019 15:21

Aikuisten ystäväkirjassa syviä salaisuuksia ja lupaus pahemmasta

Nimeni Sara Monica, on muuten päätetty iltana ennen ristiäisiä. Sara Emilia, Rosa Emilia, Sara Aurora… Olin ärrävikainen ensimmäiset yhdeksän vuotta elämästäni, joten tämä vähän ärriä sisältävä nimi oli varmaan heittämällä paras… nimim. Sala Aulola Kupalinen olis kyllä ollut..

Olen syntynyt vuonna 1997, toukokuun viimeisenä päivänä ja päivän yli lasketun ajan.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona eläinlääkäri! Kunnes olin äidin kanssa noin 11-vuotiaana käyttämässä kaniani eläinlääkärissä korvatulehduksen takia, ja sain elämäni ensimmäisen ahdistuskohtauksen ja istuin lattialla enkä saanut henkeä, kaikki pyöri ympäri ja olin varma että sekä minä että pupu kuollaan.

Lapsuuskotini langallinen numero hahah, ei meillä ollut sellaista 😀

Täydellinen puoliso kihlasi minut sinisellä villalangalla ja kauneimmalla rusettisolmulla mitä olen koskaan kantanut; hän on innovatiivinen ja mielikuvituksella ja rohkeudella toteuttaa omia visioita hän saa minut yllätettyä! Hän suojelee minua kaikelta; painajaisilta, pyörtymisiltä, kolahtamisilta avonaisiin kaapinoviin ja niiden kulmiin. Hän pitää minua joka ilta sylissään ja saan nukahtaa hänen käsiensä suojaan ja sydämen lyönteihin. Hän antaa minulle kahvin missä on enemmän vaahtoa ja tarjoaa junassa ikkunapaikkaa. Täydellinen tuleva puolisoni tulee toimeen perheeni kanssa ja tuntuu, että hän olisi kuulunut perheeseen jo paljon kauemmin.

Omasta mielestänihän olen täydellinen, mutta exieni mielestä saatan olla vaikea, etenkin siten, etten osaa luottaa. Tasapainoton, koska en tiedä mitä haluan. ”Hepsankeikka” on yks personfinikointi ennen ja jälkeen pitkän suhteen erossa, ja ”Raato” kuvasi hyvin sitä pienen pientä vartaloa mihin se suhde mut vei. Tai ehkä sitä liikkumatilaa mitä mulle ei jäänyt.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen toivottavasti harrastaisin enemmän liikuntaa! Todennäköisesti aloittaisin taas teatterin tai aloittaisin heti jonkun uuden tanssin – baletin, lyrical jazzin – ihan alusta alkaen.  Jos raha lisääntyisi mystisesti mukana, kävisin joka toinen viikko hieorojalla tai jäsenkorjaajalla näin alkuun.

Harrastan nyt kävelen tosi paljon, eli lenkkeilyä. Käyn Show dance tunneilla, ja niiden lisäksi jumppaa ja tanssia tulee tehtyä yliopiston kampuksella ryhmätunneilla, ihan lempparit on aamujooga ja balance ennen aamupalaa. Vauhtia sitten kiinteytyksestä, rvp:stä ja ZUMBA:sta. Liikunnan vastapainoksi mä kirjoittelen tätä blogia ja seuraan paljon maailman menoa uutisten myötä. Luen paljon ja nopeasti; nyt on menossa pikkuveljen joululahja eli 21 oppituntia maailmantilasta.

Parin lasillisen jälkeen kuuntelen Spotifystä lasien sisällöstä vaihdellen joko tyylii Johanna Kurkelan rakkauslaulua tai sit salkkareiden kohokohtia vuosien ajoilta…. Antti Tuisku feat. Minions lähtee usein yhden babyn kanssa heti kun lasi on tyhjä!

Noloin tv-ohjelma, josta pidän Neljät häät Suomi/UK/USA/Kanada…. Arvostele mun illallinen ja taas maa rimpsu.

Bravuurini keittiössä oon enemmän keittiöjumala noiden jälkiruokien, kuten juustokakkujen, britojen ja pannacottien kanssa. Uunibataatit ja ohuet kanapihvit freesillä, mutta vähän Curryä.  Salaattiin laittaisin jääävuorisalaatin lisäksi tuoretta pinaattia tms. rehuja, fetaa, vesimelonikuutioita ja kesäkurpitsaa.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun yritän tehdä kantani selväksi ja esittää sille perusteita. Argumentaatio eeii vaan onnistu suullisesti jos se on musta kiinni.  Itken aina kun mietin Meilahden sairaalaa tai mitään varhaisempia muistojani sieltä. Itken kun oman ikäiseni näköinen naisoletettu juoksee treenikamoissa ohitseni, ensimmäisenä vuonna mieleni teki huutaa jotain tosi törkeää perään, ihan vaan kateudesta. Nyt vaan itken.

Lapsuuteni lempilelu harmaa pehmokissa. Se oli mulla aina kainalossa ja joskus aikuiset heittikin läppää että mun käsi on jo jäänyt 90asteen kulmaan. Sen nimi oli Ville, mutta jätkä tunnetaan edelleen Unikissana. Se nimi kertokoon faktan, että lapsena mä en nukkunut yhtä ainoota yötä ilman sitä kissaa. En kotona, en mummolla tai kaverilla. Ja jos joskus taaperotasolla ja vähän sen jälkeen tein jotain tyhmää tai tuhmaa ja jäin siitä kiinni, oli puolustus valmis; KISSA KÄSKI.

Lempilelu nykyään, on mulla on se Chewbacca pehmolelu nyt sellainen ns. turvatavara, niinko penskana oli se kissa. Kun oon yksin yötä Kalevassa ja ne joka öiset painajaisesta herättävät kipukrampit lyö täysillä päälle, itken se lelu kainalossa jos mies ei oo paikalla olemassa turva.Eli se pehmolelu on melko varma. Nyt tietysti on sanottava että puhelin on vähän turhan usein kädessä, vaikka uv-lupaus vähentää sometusta ja ruutuaikaa, toimiikin hyvin!

Salainen paheeni mulla ei ole mitään salaista!! Voisin luetella asioita mitä ette uskois musta, ne vois olla paheita tai tekemisiä. Mutta mä voisinkin tehdä kokonaisen postauksen asioista joita ette tiedä tai ette olis halunnut tietää 😉 tulossa on, tulossa on, mustan huumorin ja totuuksien toverit.

Viisaus jonka olen tähän mennessä oppinut: Pihkan ja Myrskyn tuotanto on täynnä viisauksia, joita kasvavana ihmisenä ja itsensä usein rikkoneena tai hajotettuna löytäneenä on uskomatonta kuulla. Mutta minulle ne ovat olleet: Ei ole mitään kauniinpaa, kuin liika järki tukehduttaa. Ja äidiltä: Me naiset olemme sellaisia, et kun siipi on poikki nii lennetään luudalla. 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.