VALIKKO
8.12.2017 16:42

”Esittelykelpoinen mallikappale onnistuneesta elinsiirrosta” (6kk kontrolli)

Istun tässä junassa matkalla takaisin Tampereelle Helsingin pikavisiitiltä. Varsinaisesti en valita siitä että maksansiirron 6kk kontrolli sattui sopivasti tähän veronpalautusten ja joulun väliin! Tosin joulu on varmaan vaan tekosyy shoppailla; ostin pikkusisarelleni hiusväriliidut, mutta muuten käytin reissubudjettini melko hyvin itseni ruokkimiseen ja lahjomiseen. Se on kuulkaa automaattisesti peli menetetty kun tämä tyttö pääsee Lushille! Ja sitten vielä joku pocket shop mistä löytyy sekä Kissani Jugoslavia että Maailmanloppu ja Ihmemaa. Nää kaks pleissiä olivat ehdottomasti pahimmat paheeni Stokiksessa, Suomessa sentään niihin pääsee vain Helsingin reissuilla, mitä nyt ei kuitenkaan liian usein tule tehtyä.

Mutta hei, blogini syvimmän ytimen henkeen, ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa elinsiirtokuulumisia! Tosiaan tässä kuudessa kuukaudessa on ehtinyt silläkin osa-alueella tapahtua. Tollai toiminnallisesti maksani toiminta on erinomaista, – alatit, bilirubiinit, afokset ja muut hienot verestä tutkittavat arvot olivat edelleen tosi hyviä. Munuaisarvot normalisoituneet kanssa, cytomegalovirus pysynyt poissa ja tulehduarvot laskeneet alas. Olin näistä tosi onnellinen ja huojentunut, sillä oon saanut edelliset labravastaukset yli kuukausi sitten ja tällä ajalla esimerkiks juonut yhtenä iltana useamman lasin viiniä. Pidin myös aivan sairaan flunssan mihin nousi parhaillaan 40.2c kuume, ääni oli poissa päiväkausia ja Mehiläisessä räkiessä serpit veteli yli kuudessakympissä.

Onnellisin oon silti siitä, että vihdoin joku lääkäri otti kantaa niihin fyysisiin osa-alueisiin missä ei mene hyvin. Mun hb ei ole noussut kertaakaan heinäkuun jälkeen yli 101 ja nyt se on jo useamman kuukauden ollut matalampi, viimeisimmissä labroissa se ei ole noussut edes 90 paremmalle puolelle. Tänään lekuri (joka muuten on ollut myös kirurgini) kysyi vihdoin että miten mä jaksan yhtään mitään ja teki isoja lääkemuutoksia että saataisiin tuo kamala anemia pois. Jos ei niillä mene niin sitten tiputetaan rautaa, hitto miten hyvälle voi tuntua että hän todella otti tosissaan sen et mä en pysy hereillä ja laittoi eteenpäin jo viestiä että jos hb ei ala nousta niin sitten sitä lisätään Taysissa. – Tosiaan on aika korkea kynnys antaa maksaongelmaiselle infuusio kun sen pelätään haittaavan maksan toimintaa, jes. 

Hyvä kun en hypännyt itkemään tämän lääkärin syliin kun se sanoi kirjoittavansa heti lähetteen kipupolille. Musta tuntuu aivan absurdille että nyt vihdoin on tullut se raja vastaan, että ei sanota vaan ”no katellaan nyt vielä, syö tyttö kuule buranaa. no tramalia. oxynormia. tramadolia. tramadolia ja oxynormia. aamuin illoin lyricaa. no syö tuplat enemmän lyricaa. Ai eikö 56kg tyttö sulla kestä toimintakyky jos syöt 100mg lyricaa vuorokaudessa? no ota sitten sen lyrican kanssa tramadolia. Like kiitos ja ylistys että vihdoin voidaan yrittää selvittää että mikä tässä on kun aina koskee, että miksi se ei mene pois ja että mitä tälle kannattaa tehdä. VIHDOIN, KIITOS.

Tiedätteks, tänään ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen musta tuntui somaattisen puolen lääkärin kanssa puhuessa, että mä olen ihminen. Että on väliä sillä miten mä jaksan, miten mä voin. Tiedättekste miltä voi tuntua se, että lopetetaan yksi hyljinnänestolääke ja kokeillaan että auttaisko se tohon anemiaan. Se hyljinnänestolääke mikä on kaikille muille ollut niin hemmetin pyhä, että ongelma on ollut lähinnä se, mistä saan sen cellceptin jos joudun lentokoneonnettomuuteen ja haaksirikkoudun autiosaarelle missä ei olekaan hyvin varustettua apteekkia.

Mä kirjoitin edelliseen postaukseeni siitä, miten elämä on noin niinko toiminnallisesti ja sosiaalisesti mennyt eteenpäin. Nyt tekin tiedätte että noin niinko kropan ja maksan toiminta on normalisoitunut ja en tee enää akuutisti kuolemaa. Valitettavasti muhun koskee edelleen, mutta että nyt sillekin vihdoin tehdään jotain.

Mutta ootteko te miettineet että miten keho noin niinko ulkoisesti voi käydä läpi näoin ihmeellisiä ja isoja asioita? Miettikää et ihan vaikka mun paino on tässä 7kk aikana vetänyt seuraavasti:

60 – 68 – 50 – 53 – 56 kg (terve, leikkauksen jälkeen, 4vko leikkauksesta, elokuussa kun kaikki fyysinen oli kielletty, nyt)

Tällä ajalla oon siis ollut urheileva nuori nainen, joka syö terveellisesti, käy salilla kolmesti viikossa, liikkuu paljon työpäivän aikana ja treenaa puolimaratonille. Oon maannut 7vko sängyssä ja käynyt elinsiirrossa. Ollut viikon kortisonitiputuksessa – aloitettiin kevvyesti 300mg. Olin kolme kuukautta tekemättä mitään fyysistä paitsi kävelemässä ympyrään kun kortisoni ei antanut olla paikallaan. Oon maannut päivystyksessä itkemässä että muhun koskee niin helvetisti etten voi olla. Välillä itkettää vieläkin enemmän tai vähemmän akuutti kipu ja koko maksatragedia, nii nykyään voi jo käydä kuntosalilla, kantaa niin paljon kauppakasseja kun vaan haluaa, käydä keikoilla ja twerkata yksin himassa.

Toista kertaa tuskin tapahtuu tätä ihmettä, mutta just nyt mua ei edes haittaa että olen lihonut ennen ja jälkeen kuvissa monta kiloa 😉 Tällä kropalla mennään vielä hemmetin pitkälle, ainakin Amsterdamiin ja paraolympialaisiin, -pitäähän se nyt näyttää Baby-Perkeleelle miten eletään.

ps. sinä elisan nettiä käyttävä anonyymi joka aina muistat tulla syöksemään mulle provosoivia ja hiton ilkeitä kommentteja, haluaisin vielä korostaa että koen olevani aivan omaa luokkaani ja melko spesiaalikeissi, jos en lääketieteellisesti niin ainakin tällä päättäväisyydellä, sitkeydellä ja uskomattomalla palolla elää. Kai mä nyt tiedän että ihan kaikki ei vaihda elinsiirron, hermokivun ja post traumaattisen stressireaktion keskellä selviämistä yliopistoon, töihin, urheiluun ja sata lasissa elämiseen. Kyllä mä tiedän et pitää aikoo tässä elämässä enemmän kun elää!

 

Kommentit

  • Katri

    Onneks oot niin monen muun mielestä speasiaalikeissi, joten ei paljoa haittaa joku Elisan nettiä käyttävävän (selkeesti omaan elämäänsä tyytymättömän tapauksen) kommentit… Inhottavaa tollaset, varsinkin, kun ei omalla nimellään ja naamallaan uskalla huudella.. D:
    Vie sitä uskottavuuttaan pois, kun ei uskalla edes nimeään käyttää 😀

    Oot meinaa ainakin mun mielestä aikalailla monella mittakaavalla spesiaalikeissi.
    En usko kovin monen vetävän samalla draivilla eteenpäin elinsiirron jälkeen. Tai edes ilman sitä elinsiirto tarvetta olevat <— nyt tuli kyllä sellanen lause, että mietin, mikä ongelma mun lauseenmuodostamis taidoissa tänään oikeen on :'D

    Jätä paskan kommentoijat omaan arvoonsa, ja jatka spessuna olemista! (Y)

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.