VALIKKO
18.7.2017 11:37

Haudataan kuolleet, paikallaan elävät – onnellisista aamuista.

Oon varmasti lukenut elämässäni enemmän kaunokirjallisia teoksia kuin tavannut ihmisiä. Ihastunut fiktiivisiin hahmoihin useammin kuin oikeasti henkeä vetäneisiin – Räähkä ja Aladinin isä since ’00, myöhemmin Lisbeth Salander ja Baby Janen Piki, Weasleyn kaksoset. Elän kirjoista jotka saa tuntemaan ja jotka aiheuttaa tunnereaktioita vielä vuosien päästä pelkällä muistelulla – Sofi Oksanen on mun jumala.

Huojuva Talo. Huone. Älä usko älä toivo älä rakasta. Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Kani nimeltä Jumala. Ennen kuin kuolen. Tapa minut, äiti. Sisareni puolesta. 

Haudataan kuolleet, paikallaan elävät on mun uusin budjetointi ja voin sanoa että oon sijoittanut 32.95e joskus huonomminkin. Vaikka kuulemma kirjastoistakin saa jo. Se ahdistaa ja itkettää tematiikalta ja aiheelta, mutta kielellisesti elävä teksti ja vapaasti rikotut lauseet tekee lukemisesta kevyttä. Kuin lukis kolmesataa sivua modernia runoutta. Se on oikeestaan hurjan kaunis kuvaus elämästä ja sen ehdottomuudesta, toisaalta taas lohdullisuudesta ja elämän jatkumisesta.

Ja se sopii onnellisiin aamuihin. Niihin jolloin herää yksin ja laittaa matkalla veskiin kahvin tippumaan. Juo ensimmäisen oranssin mukillisen maitokahvia samalla kun kosteuttaa kasvoja ja harjaa auki rastan alkuja. Etsii valtavan brunssiaamiaisen ja toisen kahvin, istuu vielä vähän viileään ja kosteaan aamuun missä aurinko lämmittää niin käsittämättömän suloisesti että tuntee elävänsä valtavassa kliseessä.

Mä oon enemmän aamu- kuin iltaihminen. Ei sillä että olisin hyvä heräämään vaikka kouluun, joo ei, kämppikselläni on ollut vuosien tehtävä saada mut aamulla ylös sängystä halki lukion. Mutta näin vapaina aamuina mun mielestä on parasta herätä kahdeksan ja yhdeksän välissä ja saada herätä rauhassa ja hengailla yksin ennen kuin muut nousevat ja päivä alkaa oikeasti. Onnellisissa päivissä on heräämisen ja oikean päivän välissä hetki milloin voi istua keittiön lattialla tai takapihalla, parvekkeella, venytellä ja juoda kahvia. Kuunnella omaa fiilistä peilaavia biisejä ja kerätä itsensä ja antaa tilaa kelata omaa moodia ja sitä miltä kropassa tuntuu. Terapeuttista, tärkeää. Mun ehdoton lempihetki päivässä. Etenkin niinä päivinä kun aamut päättyy siihen että istutaan yhdessä juomaan kahvia ja se toinen siinä on niin kaunis hiukset takussa ja kasvot vähän turvoksissa. Ja aurinko paistaa ja lämmittää niin ettei tarvitse etsiä housuja.

Tänään ei oo jaettu aamu. Tänään soi Jippu enkä ole harjannut hiuksia ja melkein rakastan tätä monien tuntien aamulagituksen jatkumoa, luulen että tänään en edes aio aloittaa oikeaa päivää. Yksin kotona ja sairasloma, kesäloma, loma, työttömyys, koulupaikattomuus, vapaapäivä, saikkupäivä.

Vapaus on melko suhteellinen käsite, mutta just nyt sen aamuhetki on täydellinen. Saatan silti mennä tänään kirjastoon.

Mikä on sun lempikirja? 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.