VALIKKO
12.11.2017 14:36

Isintyttö ja helvetin ylpeä siitä

Muistattekste sen facebookin kiertostatuksen, missä puhuttiin siitä miten isä on se joka leikkii kanssasi lentokonetta kun olet lapsi, ja jonka käsivarret ovat aina valmiit kannattamaan sinua ja nostamaan pystyyn jos kaadut? Mulla meni se sillon millonlie 2014 niin kyynelkanaviin, koska se on niin meidän iskä. Miten etuoikeutettu sitä onkaan, kun omistaa valehtelematta maailman parhaan iskän, sen, josta on niin helvetin kiitollinen ja ylpeä.

Joka kuljettaa sut ja sun muuttokuorman perille ja sanoo et on hyvin sä pärjäät, sulle, just 16 täyttäneelle räkänokalle. Joka vie sut keskitysleirille kun täytät 18. Pitää sun lakkiaisissa extemporesti puheen, saa sut tuntemaan olos niin tärkeäksi. Sanoo että on susta tosi ylpeä kun ootat lentokentällä konetta millä muuttaa ulkomaille. Joka pelmahtaa teho-osastolle kun tarviit sen, ja on sun kanssa kun itkun kanssa yrität selvitä elinsiirrosta, ja saa sut liikkeelle ja kävelemään kun eniten sattuu ja vähiten haluaa olla olemassa. Takaa sun takuuvuokran, sanoo et kyllä tää tästä, kyllä sä tiedät kun oot eksyksissä elämässä.

Iskä, joka on aina siellä missä tarviiit sen, sanoo aina sen mitä et unohda. Sattumalta.

Mä ymmärrän miksi joissain päiväkodeissa jne. on alettu viettää isänpäivää läheisenpäivänä, mä toivon että äitienpäivän kanssa tehdään samoin. Kaikilla ei oo isää, kaikilla ei oo äitiä, toisilla niitä on monta, jollain on molemmat, mutta ihan hirveitä. Meillä vietetään isänpäivää, ei mitään suurta eikä mahtipontista, mutta  kanttarellipekonipastaa, snickersjuustokakkua, kunhan ollaan. Meidän iskä kokoaa takapihalla laavua räntäsateessa. Ja kun sitä kattelee ikkunasta, niin mä tiedän että oon siitä tosi ylpeä, että se on niin jalat maassa ihminen, joka tykkää tavallisista asioista, nauttii arjesta ja tulee onnelliseks epäitsekkäistäkin asioista. Se hakis meille kaikille ihan oikeesti ne kuut ja taivaalta, vaikka parasta on että se muistaa mitkä gluteenittomat kaurahiutaleet on parhaita, vie joka ainoa kerta labroihin ja pois, ja vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin voitelis mulle leivätkin valmiiks.

Mä oon meidän perheen vanhin kakara. Mä oon nyt pari vuotta nuorempi kun mitä mun vanhemmat oli mun syntyessä. Mä en tiedä miten ne on onnistuneet, koska mulla on vaan hyviä lapsuusmuistoja, mä oon aina ollut ihan hiton onnellinen ja rakastettu lapsi. Ja ne on tehnyt sen kolme kertaa, kasvattaneet kunnon rakkauslapsia, melkei teineinä ne ekat.

Mulla oli kakarana vaaaleenpunainen pipo missä luki ISINTYTTÖ. Ehkä en enää vetäis sitä päähäni, mutta isintyttö on varmaan kolmannes identiteetistäni. Isintyttö, aina. Ja mä oon niin helvetin ylpeä siitä kun voin sanoa niin, niin etuoikeutettu, koska mulla on aina ollut niin hyvä iskä. Iskä, joka ei häsää eikä odota sulta ihmeitä, vaan joka sanoo olevansa susta ylpeä ja tukee sun joka ainoaa ideaa ja yritystä. Iskä, joka on opettanut, että ruuasta ei säästetä, ja että tärkeintä on antaa skiddojen tehdä omat virheensä ja tulla aina, ihan millon vaan ja miten vaan kotiin. Kotiin, missä iskä ja äiti on aina niitä skiddoja varten.

Mun mielestä on ihan kamalaa että joillain ei oo isää, että se on etäinen tai perseestä. Mut ehkä osittain niiden perheidenkin takia, mä osaan olla niin hiton kiitollinen iskästä. Ja joka ainoan kerran niin ylpee kun sanon, että käytii iskän kanssa kaupassa, iskä teki ruokaa tai näytti keskaria sille audimiehelle mikä tööttäs mulle liikennevaloissa.

Kommentit

  • Mää

    Täälki toinen isintyttö, ai saatana oon ylpee joka kerta ku toteen sen ääneen xD
    T: se muijas sekopää frendi jolla on revityt lyhyet hiukset ja kilometrin mittaset jalat ja joka käveli sun kaa Rauhaniemestä kohti keskustaa

     1

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.