VALIKKO
26.9.2019 11:17

JA ELÄMÄ TAPAHTUU SINÄ AIKANA – TATUOINTI HERMOKIVUN KESKELLÄ

 

 

Mitäpä jos mä pelkään turhaan?

ja elämä tapahtuu sinä aikana

– Samuli Putro

Purto laulaa siitä, että mitäpä jos on rintasyöpä, mitäpä jos oon lapseton, saako vailla koulutusta adoptoida? Mitäpä jos mä muutan Ruotsiin ja viedäänkö mut sairaalaan ja pistetänkö sänkyyn. Mitäpä jos jää työttömäksi ja ei aikuistu? Että M I T Ä P Ä J O S kaikki mitä pelkää käy toteeen ja koko homma on yks helvetin katastrofi minkä odottaa ja pelkää vaan pahenevan.

Tätä biisiä piti tulla tohon oikeen puolen näkyvvimmille kylkiluille jo toukokuussa 2017, mutta kuten tiedetään, vietin sen päivän Meilahden teho-osastolla ja jäi leimat ottamatta. Mutta kokoajan se on pyörinyt mielessä, mutta täydelllistä visioo ei kuulunut ja ehdin ottaa kaks irrallista tekstitatuointia ensin.

Nuo kädet pitävät nyt aina kiinni. Vaikka olis miten saatanan yksin ja eksynyt, vaikka tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai saa edes tietää. Ikinä ei ole yksin, joku pitää aina kiinni, vaikkei sitä aina osaa nähdä.

Ne on karikatyyrit mun äidin käsistä mun äiti on jollain ihmeellä pitänyt mut elossa ja melkein järjissäni, mun äiti on kaikkee sitä mitä mä joskus toivon olevani. Jos mä en ole perinyt jotain äidiltä niin oon aika pitkälle oppinut sen. Äiti on yks mun paras ystävä ja se on niin totta, että ainoa nainen johon elämässä voi luottaa a i n a on oma äiti.

Kuva tulee osittain mun kaikkein pahimmalle kipualueelle. Mutta on aika worth it, vaikka muutama päivä menikin ihan helvetillisissä kivuissa sängyssä kärsien!

Mä halusin tatuioinnin joka näyttää mulle, mun sairauksille, muille ja tulevaisuudelle että mä selviän mistä vaan. Mulla on joku, joka pitää kiinni musta, mun uudesta maksasta ja pahimmasta kipualueesta, mä voitan kaiken sen paskan. Mä en ole yksin, mulla on voimaa selvitä niistä vastoinkäymisistä ja kamalista asioista, mitä mun maailmaan pudotellaan.

Vaikka mua pelottaa ihan saatanasti, niin mä haluan elää. Mä toivon että osa peloista on turhia, mutta sit kun jotain kamalaa tapahtuu, niin mä oon ainakin elossa ja elänyt, ja musta on selviämään taas. Enkä mä koskaan oo yksin, vaikka mieli miten joskus yrittää salata sen.

Miljoonat kiitokset leimasta Pikkumuusa!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.