VALIKKO
11.12.2018 19:05

Kolmen viikon kipukohtaukset, itkevä kirurgi ja muutama muu kohokohta

Marraskuun viimeisestä viikosta asti olen saanut kipukohtauksia, niin hirveitä, että yksin kotiin jäädessäni myönnyin pyytämään ystäväni yöksi, kun oloni oli niin kamala. Tai mitä sitä siinä vaiheessa enää edes sanotaan, kun ei pysy tajuissaan kivuilta.

Muutama edeltävä viikko on ollut yhtä kipua, maailmanloppua, itkua ja sanoja mitkä tarttuu kurkkuun yhtä hyvin kuin valtaosalla kansaa ne nielunäytetikut. Olen pyörtyillyt kivusta, kärsinyt kokoaikaisesta huimauksesta ja saanut oksennussrefleksejä kaikesta, oksentanut niitä vatsahappoja ihan vaan hermokivusta. Joutunut ambulanssilla acutaan. Auttamatonta Oxanestia suoneen ja lihakseen, uudelleen ja uudelleen. Ja kun kolmannen kerran pyydän saada Ketamiinia, millä mut on saatu aiemmin ambulanssissa useammman kerran aivan kivuttomaksi, joskin myös aivan omiin maailmoihin. Mutta herranisä ei kirurgilla ollut uskallusta antaa sitä näin ”pienikokoiselle tytölle” -anteeks olen 21vuotias nainen enkä mikään hiton pieni tyttö noin virallisesti puhuttaessa…-. Kysyin voiko hän kirjoittaa minulle jotain lääkettä kotiin, kun ei siellä acutassa halua maata kuutta tuntia kauempaa, jos ei saa kipulääkettä mikä auttaisi. Ei voinut kirjoittaa, koska koki että kroonista kipua ei hoideta antamalla ensiavusta huumeita kotiin, ja onhan kohdallani ihan selvää että mitkään tramadolit ei kyllä auta yhtään mitään -paitsi nopeaa painonpudotusta.

Nuori, hoikkaa Tiku tai Taku oravaa muistuttava, hiukset pystyssä oleva kirurgi itki, kun ei voinut tehdä mitään että kipuni olisi laskenut edes vähän koko reissulla. Eikä hän olisi missään nimessä laittaa mua kotiin ilman apua, kun tajusi kyllä jo kysymättä, että nyt ei mene psyykkisesti hyvin, ja että tämä avuton reissu sattui ihan helvetisti lisää. Olisin päässyt Taysiin somaattiselle osastolle tai psykiatriselle Pitkäänniemeen. Mutta hittoakose mitään auttaa, kun ei ole mitään mitä kokeilla.

Lanssissa kysyttiin, että onko harkittu leikkausta, jossa alimpia kylkiluita poisteltais, että pystyisi kivuissakin hengittämään niin, että keuhkojen liike ei provosoisi kipua entisestään niin paljoa. Ensi viikolla olen menossa kipupolille hoitoon, jossa pyritään vähentämään kipua, polttamalla kipualueen pintahermoja. Oma kipuni on syvissä hermoissa ja se tiedetään, mutta hyvällä tuurilla olo kuitenkin helpottuu jos pintahermoja ei enää tunne.

Eilen, kolmen viikon ja neljän päivän jälkeen ensimmäisenä viikonloppuna ilman kipukohtauksia, olin kontrollissa Meilahden sairaalassa. Hyvä että hetken fyysisen kipuhelvetin korvasi se minulle henkilökohtainen, puhdas helvetti. Ja viikkojen ahdistus.

Tänään, maanantaina, kipu on kyllä entisellään ja voi taas miettiä että mitähän taas kokeilisi. Ja miettiä, miksi, miksi, kipupolilta ei saanut kipukohtauksiin lääkettä, vaan käskettiin menemään ensiapuun, – ei sillä että ensiavusta ei just käsketty soittaa kohtauslääkkeet kipupolilta, kun he ei voi enää ilmeisesti helpottaa oloa enää ollenkaan.

Meilahden kontrollista on tulossa taas oma postauksensa, et voi sanoa ettei puolitoista vuotiaan maksan tila kiinnosta sua. Tai meikun elinsiirtokirurgin ääneen sanoma munuaisten selkeä vajaatoiminta.

Tämän takia en ole jaksanut kirjoittaa yhtään postausta loppuun, mutta useampi on jo tulossa. Minulta tämä jatkuva, joka vitun minuutti sisälläni polttava, särkevä, vihlova, lyövä , hakkaava, halkova ja kylkiluita tuhoava kipu, vie voimat kokonaan. Kun mikä vaan ja yleensä kaikki laukaisevat vielä pahemmat kivut, ne, mitkä estää liikkumisen, joita hengittäminen pahentaa kokoajan, mutta paniikissa itkeminen vaatii hengittämistä.

Mä kirjoitan kyllä, paljon, mutta nyt on taas tosi vaikeaa monella tavalla. Verenpaineet on pysyvästi matalat, yläpaineet alle yhdeksänkymmenen, hemoglobiini 84, mutta verenpudotukset heikentävät seuraavan maksansiirron kestäyyttä. Painoa letkeesti yhtä paljon kun viidennellä luokalla.

Mä kirjoitan pian. Mutta jokaiselle asiaa kommentilla ja viestillä missä vaan mediassa kysyneelle, tämän takia blogini on ollut hiljainen. Koska minä olen taas pitkää aikaa tosi kipeenä, rikki ja väsynyt.

Kommentit

  • Kipukroonikko_ysikyt

    Jos sulla vaan mitenkään on rahaa, hakeudu ihmeessä yksityiselle hoitoon ❤️ Selvitä hyvät kipulääkärit alueeltasi! Mun tilanne parani huomattavasti, kun siirryin Ortoniin (Helsinki) hoitoon ja sain kunnon kipulääkityksen, myös kohtauslääkkeet kotiin. Katso löytyisikö lääkäreitä, jotka on kirjoittaneet lääkekannabisreseptejä.

     0
    • Sara Kuparinen

      Ihana kuulla, että sä oot saanut helpotusta yksityiseltä! Ja jos totta puhutaan niin en ylläty yhtään siitä, että hyviä kipulääkäreitä työskentelee nimenomaan yksityisellä puolella.
      Mulla itselläni on valitettavasti toi vakava elinsiirtokeissi takana ja kaiken hoidon (paitsi naistentautien) pitää pysyä julkisella, jotta lääkärini tekevät kuitenkin yhteistyötä. Yksityinen kipulääkäri kun ei tee töitä julkisten gastrokirurgien kanssa, ja sillon voi esim. lääkkeiden kanssa tulla vakavia ongelmia. Sehän on varmasti se main point, minkä takia kipuani on vielä vaikeampi hoitaa, kun nyt elän muutenkin muita epäterveempänä ja paskemmilla korteilla -pitihän sitä kuolla jo- eikä valitettavasti siirtoelimillä elävien kanssa ihan kamalasti kokeilla sitten. 🙁

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.