VALIKKO
4.12.2017 15:43

Kuukaudessa maailma kasaan

Siitä tulee tässä loppuviikolla kuukausi kun olen kirjoittanut viimeksi, siitäkin tulee kuukausi kun sain töitä. Sit oonkin vetänyt tuli hännän alla (ah, mitä sanontoja) pitkin työkeikkoja ja ruokakauppoja siinä välissä, mitä nyt asunut edelleen kahden kaupungin välillä ja onpa nuo avoimen yliopiston kurssitkin ihan viis vaille valmiina arvioitavaksi.

Ja voi luoja miten onnellinen mä olen. Niin elossa, menevä, kykenevä ja onnellinen. Eilen tulin puolen kahdentoista aikaan kotiin töistä ja tänään olin ennen yhdeksää venttaamassa toista bussia. Mun mielestä on ihan luksusta päästä päiväkävelylle vaunujen kanssa, on sairaan hauskaa leikkiä Kimblellä poliisia ja rosvoa, ja neljä iltasatua. Mua ei haittaa yhtään että puolet mun vaatteista on nytkin pyykkikorissa koristeenaan puurolautaseen läiskättyjä kädenjälkiä ja että lauantai-iltana istuin taxissa kotiin musta paita aivan maidon korvikkeessa.

Nyt istun vastaavasti yhteiskunnan mittaamisen viimeisellä luennolla – ai miten niin mun pitäis ehkä kuunnella tarkemmin ohjattujen algoritmien toimintamekanismeja kun viikon päästä on tentti. Ens viikolla on muuten sellainen tilanne että meitsi muuttaa. Arvatkaapa oonko aloittanut pakkaamaan tai hankkinut sitä juustohöylää saati kahvinkeitintä.

”Miks sä nyt et vaan pidä sitä sairaslomaa. Et sä pysty noihin sun suunnitelmiis.”

Mulle tulee fyysisestikin tosi paha olo kun muistan et vielä neljä kuukautta sitten mä en voinut tehdä mitään muuta kun yrittää haluta selvitä hengissä. Mä en ikinä unohda niitä todennäköisesti vahingossa lausuttuja sanoja siitä, että mä yritän tahallani liikaa, että mä haluan huomiota sillä ettei saikulla oleminen ole mua varten, että miten tahallaan yritän päästä psykiatriseen sairaalaan ja että mä en pysty. Mulla puuttuu yksi tentti siitä että ne syksyn opinnot on kasassa.

Ainakin kuus kuukautta saikkua ja katellaa että jatketaanko. No, ei jatketa. Mä voin ja saan tehdä töitä mihin mulla on kiva mennä, missä mä viihdyn ja oon hyvä, ja mistä kotiin tullessakin on hyvä fiilis. Ihan kamalan montaa työtä en tekis alle 9e tuntipalkalla, mutta mä oon saanut tehdä töitä niin hyvien perheiden ja lasten kanssa, että ihan millon vaan lisää.

Viimeisessä kuukaudessa mä oon alkanut elää, mä teen niitä asioita mitä mä olisin halunnut tehdä kokoajan. Näissä hetkissä musta tuntuu, että mun elämä on tullut bäckii. Mä en osaa sanoa et miten paljon mulle voi merkitä saada opiskella ja käydä töissä ja hitto sentään olla molemmissa tosi hyvä.

”Sä oot kyllä onnistunut ihminen.”

Mulla on jo ties kuinka kauan soinut päässä Jipun sanat; ei meille sattunutkaan mitään, laitetaan paikoilleen vaan kaikki rikotut tavarat. Tiedäksä sen tunteen? Kun oot säikähtänyt ihan helvetisti, pelännyt enemmän kun olisit ikinä halunnu ja käynyt -ja käyt- läpi niin kipeästi traumasta selviämistä, ja pikkuhiljaa huomaatkin ettei tarvii pelätä enää. Melkein joka päivä huomaat että vähemmän ja vähemmän stressaa, ahdistuu ja itkee enää elinsiirtokeissin takia, enemmän alkaa mennä ajatuksia töistä, rahasta, ajaasta jne. stressaamiseen. Ja se on niin käsittämättömän terapeuttista. Tervettä stressiä siitä, miten saa aikansa ja elämänsä menemään smoothisti ja logistisesti kannattavasti. Miltä voikaan tuntua miettiä sitä, että kannattaako Pariisin kevättä mennä katsomaan Tampereelle vai Jyväskylään, eikä sitä, että hylkiiköhän mun maksa kovin akuutisti tälläkin hetkellä.

Pikkuhiljaa alkaa uskoa sitä kun Tude sanoo että aika harvoin täällä mittään sattuu. Joskus vaan sattuu, joskus on paska tuuri. Mut joskus taas vietät viikonloppua kaukana asuvien parhaiden ystävien kanssa ja saatte yllätykseksi liput illan Haloo Helsingin konserttiin. Ja joskus se pieni lapsi nukahtaa kahden tunnin huudon jälkeen pitäen kädestä. Joskus käy treffeillää rätkättämättä Heinähatulle ja Vilttitossulle.

Jos Cheek ei olis tehny siitä juttua, nii voisin vaikka sanoa että vähän on sellanen kiitollinen, siunattu, onnellinen. Niin hyvä olla omassa kropassa, niin onnellinen arki.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.