VALIKKO
3.6.2018 10:29

Menestykseni coolissa elämässä tälläkin viikolla

Olin eilen aamulla sovitusti lähdössä käymään tyttöystäväni luona 09:15 bussilla. Ei mitää huolta, mun aamuhan on jo pitkään koittanut 04-06 välillä, joten ei tule kiire. Paitsi sinä aamuna kun heräät tunnin ennen bussin lähtöä, 35min ennen paikallisbussin lähtöä. Hyvässä aamukoomassa voi alkaa keittää puuroa 15min ennen lähtöä; aivan kovia kaurahiutaleita joista vesi on haihtunut pois, joita varmaan metallilastalla revit muumikulhoon, voi ei sula ja jonka päälle äkkiä tyhjennät puolipussia Good’n’Gon omenakanelia.

Täysillä eteiseen. Kenkäkriisi. ”No mä laitan ne mitkä sopii mun vaatteisiin.” Se hetki kun bussin tuloon on 8min ja matkaa 400m ylämäkeä ja tavaraa kolmelle ihmiselle, ja Neiti Kuparinen tajuaa ettei ole vaihtanut Cubuksen hampurilaisilla kuvitettuja yöhousujaan pois. Ja yllättäenhän se bussi meni sit ohi.

Varmaan olis tullu joku 1000m ennätys kun syöksyin seuraavalle pysäkille odottamaan bussia millä ei ole edellytyksiä keretä seuraavaan. Ja se tulee melkein 10min myöhässä. Ja kohta etsin joo viimeistä oljenkortta, jotain aivan randomia bussipysäkkiä keskustorin kadotuksesta (jos joku ei vielä tiennyt niin puoli Tamperetta muistuttaa lähinnä helvettiä tai seikkailupuistoa tuon ratikan rakentamisensa kanssa).

Supernaisena tein sen ja ehdin bussiini.

Kannattikin.

Illalla oli vähän rankkaa ja vaikeeta. Olin taas turvallisesti takapihan s-marketissa. Ostokset teki 21.70e ja kasuaalisti otin avainlukulistan ja aloin etsiä 2170:tä vastaavaa numeroa. ”Aaaaa joo, nii täällähän maksetaan kortilla…” ja äkkiä ulos.

Kodin ulko-oveen luontevasti tarvitaan avaimet ja tiesin -ihme ja kumma- sillä kertaa missä taskussa ne ovat. Siitä huolimatta avasin väärän taskun ja tyhjensin koko repun sisällön pihaan. Sit tajusin et ahaa eihän se tämä tasku olekkaan, avasin oikean, näin avaimeni ja lääkepussini. Ja arvatkaa kumman otin. Lääkepussin. Katsoin avaimiani ja etsin niitä tarvittavien lääkkeiden seasta. Sara-mitä-vittua-sä-teet hetken jälkeen pääsin rappuun. Ja kun ne avaimet nyt oli tallessa, niin aivan varmasti yritin avata niillä myös ensimmäisen osastoivan palo-oven, eikä siinä ole edes avaimen reikää.

Ai vähän väsytti? Onneks näin pitkän ja rankan päivän ja vapaapäivän välisenä yönä on aina nii hyvä nukkua 00-05:10. YEPPEE.

Sunnuntait on mun mielestä kivoja päiviä. Sellasia siivouspäiviä, toisinaan psyykkisiä ja joskus kroppaa avaavia ja kuluneen viikon hyväksymisiä ja pois päästämisiä. Tällä kertaa äiti ja pikkusisko on tosin tulossa huomenna kesäreissulle kylään, joten siivouspäiväni tulee olla konkreettista imurointia ja vessanpesua. Ja sehän lähtee hyvin kun ensimmäisenä löytää pari jääkaappikylmää kaljaa.

Tällai maksansiirron saaneena keliaakikkona tää oliki aivan ykköstoiveeni.

Mut koska mun mielestä sunnuntaisin pitää tehdä myös jotain mikä tuo itelle jotenkin paremman olon kuluneesta viikosta, jotai mistä saa hyvää fiilistä alkavaan viikkoon. Mä ajattelin mennä lenkille, lukea kirjaa (tsektsek edellinen postaus), venytellä huolella ja kotijoogata. Oon ollut koko viikon aivan kikseissä ripsihuoltoajastani, mutta sieluni koki kolauksen ymmärtäessäni että tismalleen samaan aikaan Ida Paul ja Kalle Lindhroth esiintyvät keskustorilla. Ei sillä että niiden lyrikoita vois kuunnella itkemättä sieluaan ulos, mutta onahn se Ida nyt kuuma kun mikä.

AINII, tän viikon normatiivisesti olennaisin asia oli varmaan et täytin 21. Enkä ollut synttäreitä sairaalassa.

Tässä puolikkaassa kuvassa täytän 19 ja makaan Keski-Suomen keskussairaalan sisätautiosaston tarkkailussa.

Tässä täytän 20 ja oon surprise Meilahden elinsiirto-osastolla neljä päivää vanhan maksani ja aivan keltaisen ihoni kanssa. Ensimmäistä kertaa muuten muissa kuin sairaalavetimissä ja se oli saatanallinen operaatio.

Tässä täytän 21 ja kävin ostamassa itselleni periaatteesta aika ruman valkoisen tulilatvan, koska oon kuullut et aikuiset naiset haluaa kukkia merkkipäivinään. Ite en varmaa oo vielä vaan tarpeeks aikuinen ja haluun edelleen jukka palmun ja kaktuksia.

Synttäreistä absolut cooleimmat olivat silti ystäväni munuaisen 1wee juhlat – oltiin yhtäaikaa meikussa ja mutta tutustuttiin vasta jälkikäteen. Ja onneks tutustuttiin. Arvostus siitä että myös Baby-Perkeleen vuosipäivä oli huomioitu! Aivan ihanat.

Mikä oli sun viikon kohokohta? Mun on itse valittava nuo munuaisen juhlat – ihan mahtava idea ja toteutus vieläkin parempi!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.