VALIKKO
8.3.2019 17:42

Millainen nainen minä olen?

Minä olen 21-vuotias nainen, asun Tampereella ja jaan kaksi yksiötä poikaystäväni kanssa.

Olen nainen joka käyttää em. miehen vaatteita, minä todella nautin liian isoihin teepaitoihin tai colitseihin pukeutumista.

Olen nainen, joka on omaksunut sanat siro, hoikka ja pieni identiteettiinsä, mutta olen nainen, joka on kasvanut lapsesta asti syömishäiriön varjossa.

Silti minä nautin näistä Juhan paidoista kotivaatteina, ja todellakin käytän niitä farkkujen ja villatakkien kanssa.

Olen 164cm pitkä ja ylemmässä kuvassa painan enemmän kuin koskaan ennen. Hassua.

Olen nainen jolla on tyypillnen 37-38 jalka.

Olen ihan rakastunut Finlaysonin elefantteihin. Ja ylipäätään elefantteihin.

Minulla on violetti tukka ja aina pysäyttävät syvät siniharmaat silmät.

Minä olen nainen, joka julkaisi kuvan missä pinkit pikkarit vilkkuvat. Eikä edes hävetä.

Minä olen nainen, joka ei koskaan käytä kotona oikeita, kaarituellisia rintaliivejä, jos mitään ollenkaan.

Minä olen nainen joka uudelleen ja uudelleen vie kahvikupin sänkyyn ja joka kolmannella kerralla käy vahinko.

Juhan mielestä olen nainen, joka on kaunis, empaattinen ja rohkea.

Äidin mielestä olen nainen, joka on spontaani, sitkeä ja lämmin.

Ystäväni mukaan olen nainen, joka on joustava, ahkera ja itsenäinen.

Rakkaimman ystäväni sanoin olen nainen jolla on järkyttävä huumorintaju,

hyvä sydän, sielun väri varmaankin sähkönvioletti,

vauhtia aina vähintäänki asenteessa

& siunattu välttämättömimmillä elämästä selviytymiseväillä: älyllä ja kovapäisyydellä

Mä olen nainen, jolla on pitkä pinna, ja oon tottunut venyttämään sitä ja joustamaan kipurajojen ylikin. Olen aina ollut nainen joka pyrkii täydelliseen (yli)suoritukseen.

Kun päätän jotain, se on tehtävä tai saatava.

Olen nainen joka nauraa usein, mua on helppo lähestyä ja osaan tunnetaitojen ansiosta heittäytyä kenen vaan tasolle kun fiilikset muuttuvat.

Olen nainen jolla on aina anemia.

Olen nainen joka on asunut mm. Orivedellä ja Södermalmilla.

Olen nainen, jolla on opiskelupaikka Tampereen yliopiston Johtajakorkeakoulussa, jossa luen hallintotieteitä.

Olen nainen, joka käy tanssitunneilla, jolla on PT, ja joka kävelee päivässä 10k – 15k askelia.

 

Mä olen nainen joka sairastui.

Akuutti autoimmuunihepatiitti vei maksansiirtoon (05/2017)

Vaikea sopeutumishäiriö, paniikkihäiriö ja syömishäiriö nousivat pintaan riehumaan.

Vaikeaa, kamalaa kipua, joka ei anna taukoa (07/2017) se sai nimekseen kroonisen hermokivun (02/2018) eikä siihen ole saatu apua.

Vaikea ahdistus, syömishäiriö, paniikkihäiriö, sopeutumishäiriö, tällai elämän verran traumoja käsittelemättä.

Mun kroppa reagoi lääkkeisiin, niiden muutoksiin ja hoitoyrityksiin toisinaan myös huonosti.

Fav story? Sykettä laskeva lääke laski yläpaineen noin 40, pyörtyiin yöllä pitkin entisen heilani asuntoa ja heräsin kylppärin lattialta, menin takaisin sänkyyn ja muutaman tunnin päästä heräsin hirveään kipuun kädet veressä…. Kunnon vekki korvassa, pään sisäiset hematoomat ja messevä aivotärähdys.

Mä olen nainen, joka ei saa terveitä papereita.

Mutta mä olen nainen, joka selvisi ja on kunnon surviver of fucking everything.

Mä olen nainen joka sai maksan pohjoismaiselta hätälistalta ja selvisi.

Mä olen nainen jonka uusi maksa hylki mun kehoa, mutta mä selvisin.

Mä olen nainen joka syö päivittäin kaksi kourallista lääkkeitä; joka päivä on kolmiopäivä,

mun henki on kiinni toisista lääkkeistä, mutta mä selviän.

Minä olen nainen, jolta maailma on vaatinut ihan liikaa,

mutta minä olen nainen joka on helvetin vahva, vaikka sairas.

;

Olen nainen joka on rakastunut.

Olen nainen jota rakastetaan takaisin.

Olen nainen, joka on aina saanut kasvaa rakkauden keskellä ja oppinut rakastamaan takaisin.

Minut on kasvatettu saduilla, mielikuvitusmatkoilla, roolivaatteilla ja uskolla että voi tehdä mitä vaan voi saavuttaa jos tahtoo tarpeeksi.

Olen nainen, joka tahtoo olla äiti.

Olen nainen joka tahtoo olla nuori äiti, olen onnekas perheestä haaveilija, sillä potentiaalinen iskä istuu vieressäni.

Olen nainen joka tahtoo nähdä maailmaa!

Pariisin, koko Hollannin ja Brittein saaret, Australian ja Uuden-Seelannin, Romanian ja uudestaan Unkarin.

Tahdon nähdä kaiken, mutta olen nainen jolle jonotus London Eye on liikaa.

Mutta voisin olla se nainen joka huutaa rautatieaasemalla: Viekää minut Moskovaan!

Rakkaus, terveys, solidaarisuus, rauha, tasa-arvoisuus, väkivallattomuus ovat mulle todella tärkeitä arvoja.

Naisten globaalisti edelleen heikompi asema on se, mihin tällaisena, Naistenpäivänä, tulisi ajatukset kääntää.

Myönnättäköön, että minäkin ostin lähituotetut muistamiset kahdelle suurimmalle naiseuden esimerkilleni elämässä.

Vaikka minusta onkin tullut oma, ihana ja samalla niin vaikea oma itseni.

Poikaystäväni kertoo unelmoivansa kanssani perheestä ja spontaaneista matkoista, yhteisestä kodista.

Minä unelmoin hänen kanssaan juuri perheestä, matkoista ja siitä, että iåpieni tai isokaan katastrofi ei puhalla lujaa.

Olen nainen joka ei juo ekologisista syistä maitoa.

Mutta ahdistuneena syön 1l rockyroad jäätelöä.

Olen nainen joka itkee elokuville, kappaleille ja kirjoille.

Olen nainen joka nukahtaa syliin ja tunkee siihen yöllä takaisin.

Olen nainen, joka on tasapainoton ja aika levoton.

Olen nainen, jolla on kaikki mitä ihminen tarvitsee elääkseen.

Ja niin paljon enemmän.

 

Sillä kaikki eivät uskalla kävellä silmiin osuvaan tatuointiliikkeeseen ja hakea spontaanisti ensimmäistä tatuointia.

Sillä kaikki naiset eivät uskalla tilata baarissa kaakaota kermavaahdolla ja erikseen vielä vaahtokarkkejakin.

Minä elän, minä elän ihan perkeleesti! Ja olen sellainen nainen että samanlaista ei heti tule vastaan!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.