VALIKKO
7.10.2018 11:58

Nauraisit lattial pudistellen päätäs, kun jäin just jumiin sängyn ja seinän väliin

Mä pääsin psykiatrisesta sairaalasta elokuun lopussa. Ei vain ole ollut sanoja mitä kirjoittaa.

Kipuni eivät jääneet osastolle. Vaikka niiden 11 viikon aikana kyllä yritettiin saada minut kivuttomaksi, edes hetkeksi. Lääkäriopiskelijat, joille kerroin tarinani, itkivät. Hoitajani itkivät. Taxikuskini itkivät. Mä itken edelleen, enkä tiedä miten helvetissä se on määrä kyetä lopettamaan, jos kipukohtaukset kiertävät piirissä ympärillä. Tällä viikolla oxynormini lopetettiin turhina lääkkeinä, kun niillä ei ole kivunhoidollista vastinetta sille, mitä 10mg oxynorm kapseli todella sisältää. Kävelin kirkon pihassa, kun tämä lääkemuutos soitettiin minulle, ja siinä lensi kyllä vittusaatanat ja helvetit sikinsokin päiväkävelyllä olevien vanhusten seassa.

Psykiatriselta mukaan lähti sentään uusia puhelinnumeroita, Facebook ystäviä, WhatsApp ryhmiä ja ystäviä. Olen nähnyt heistä kahden viikon aikana neljä, yhden huolella jo aiemmin. On uskomatonta, miten läheinen sitä onkaan heidän kaikkien kanssaan! Ei uskoisi, ettei me olla nähty kuukausiin. Mutta onhan se se, että yhteinen nimittäjä -esim. kipu- vie niiin paljon salaisuuksia pois ja lähentää, oikeastaan sitä haluaa puhua ja puhua, kunnes melkein oksennetaan toisen huulille sitä kaikkea mitä on ollut sairaala-arjen jälkeen.

Tulen kirjoittamaan enemmän, panostamaan taas blogiini. Mutta haluan nopeasti väläyttää muutaman viime viikkojen olellisen asian elämässäni.

Opiskelusta

Olen aloittanut opiskelut Tampereen yliopistossa, Johtajakorkeakoulussa ja siellä lukeenut pääaineeni, hallintotieteen, kursseja. Tulevassa periodissa luen kuitenkin enemmän lakia ja politiikkaa, mikä on mielestäni ihan hullu siirtymä! Vuosi sitten luin sosiaalipsykologiaa ja yhteiskuntapolitiikkaa, kaksi vuotta sitten viimeiseksi mainitun pääsykokeisiin muun muassa sertifioiduista metsistä Andorran vuoristossa!! Ja kolme vuotta sitten vannotin itselleni 12-vuotiaana keksimää tulevaisuuskuvaani, psykologia.

Nytkin välilehdissä auki on esimerkiksi  Analytics 3.0 johon on kirjoitettava vastine. Tämäkin on vain rästiin jäänyt korvaava tehtävä seminaarista, johon en voinut osallistua helvetillisten hermokipujen vuoksi aiemmin syksyllä. Nyt onkin varmaan eittämättä se paras aika hakata kasaan vastine, sillä muuten en voi osallistua keskiviikon tenttiin, johon pitäisi vielä päästä lukemaankin! Toivottavasti ainakin, sillä tämä HALJTP01 eli Julkissektorin instituutioiden talous, on sellainen kurssinautinto jota ei huvittaisi ottaa uudestaan!

Yksinolemisesta

Olen päättänyt elää arkeani ja elämääni yksin. Huutanut ja parkunut, ja aloittanut uudestaan.

Itkenyt ja juossut terveyskeskuksessa soivaa musiikkia karkuun, kun ensin soi Elastisen Supervoimii, ja suoraan sen jälkeen, Olli Lindholmin Tuhoutuva tarina. Nämä ovat aina tarinoita toisestakin ihmisestä, joten jätetään se tähän. Kauniina tarinana. Niin kuin Ida Paul ja Kalle Lindfort laulavat kappaleessa Kun tää loppuu:

Koska hyvin ei riittänyt,

Ei riittänyt Vaikka kuinka toivottiin, ei riittänyt

Mutkun mä lähden niin muistathan mut kauniina

 Mustassa mekossa ja korkeissa koroissa

Kun tää loppuu

Tiedäthän et tää loppuu

Ja vaikka meitä kahta ei voida pelastaa

Meil on tässä liikaa mitä ei vaan saada unohtaa

Kun tää loppuu, Tiedetään et tää loppuu

Tiedän että pelästyt

Et aika on pysähtynyt

Ja sitten vielä yks äksidentti lisää

Käteni on kantositeessä olkapäävamman takia, ja kipsissä rystysistä miltei kyynerpäähän. Onneksi saamani aivotärähdys oli lievä, eikä enää näin viisi päivää myöhemmin tunnu normaalioloissa.

Näin pääsi käymään, kun turhan pitkän paaston ennen verikokeita jälkeen pyörryin. Osansa on kyllä silläkin, että pidätin henkeä ja itkua miltei koko puolentoista tunnin jonotusajan aiemmin mainitun takia. Ja niitä verisuonia ronkittiin taas kummastakin kädestä.

Palataan! Kirjoita kommenttia  ja pyydä mieleistäsi postausta!

Instagramissa osoitettiin kiinnostusta ainakin Psykofyysiseen fysioterapiaan ja hengitysterapiaan, sekä siihen, miksi en käytä hengittäessä kuin noin 50% hengityskapasiteetista!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.