VALIKKO
1.10.2017 09:00

Ole luovuttaja!

Tää on mun henkilökohtaisilla mielipiteillä ja kokemuksilla rakentuva teksti, enkä väitä että kaikki faktat menis oikein. Kun sua toivottavasti kiinnostaa lisää, niin siirry ihmeessä www.elinluovutuskortti.fi tai muma.fi sivulle ja käy lukee lisää! Ei sisällä yhteistyötä eikä sponsorointia. Mulla vaan on helvetinmoinen arpi mahassa ja lahjamaksa kylkiluiden alla.

Mä vaan mietin et onko sulla tällainen? Tai puhelimessa vastaava appi? Hoitotahdossa ja omakannassa ilmoitus sun tahdosta? Mulla on tollanen keltainen kortti lompakossa, puhelimeen en halua appia kun tuo omppu päättää jokatoinen minuutti että luuri on liian täynnä uusille ohjelmille. Ei sillä etteikö tää olis vapaaehtoinen kortti, ja toisaalta onhan tää ehkä nykyisellä lainsäädännöllä vähän ylimääräinen. Mutta että turha? Ei. Ei ikinä.

Kyllä, elinluovutukselle sivustolla on hyvä listaus Suomessa tehtävistä elinsiirroista. Suomessa on tehty tänä vuonna tähän mennessä (30.9)  248 elinsiirtoa, joista 41 on ollut maksansiirtoja. 40 ja mä, olispa tajunnu kattoo sillon toukokuussa et monesko mä olin! Niitä tehtäis enemmän, mutta hitto sentään jengiä kuolee jonoon kun elimiä ei saada ajoissa. Mulle aukes aivan uusi maailma sen jälkeen, kun melko kuvaavasti putosin vaaleanpunaiselta pilveltä maksalleni helvettiin. Elinsiirrot on ihmeelistä maiden välistä bisnestä, elinkauppaa, on elinsiirtokoordinaattoreita jotka soittelee sairaaloiden välillä ja irrotustiimit lentää Suomen ja Pohjoismaiden sisällä hakemassa tarvittuja elimiä. On ihan kohtuuttoman paljon jengiä ketkä tekee dialyysiä ja odottaa the puhelua ja lähtöä Meilahteen hakemaan uutta elintä ja parempaa elämää.

Wikipedian mukaan etenkin munuaisista ja maksoista on pulaa, keskimäärin ensimmäistä munuaisensiirtoa odotetaan vuosi ja maksaa 45päivää. 45päivää ei ehkä kuulosta pahalta, ei ainakaan jos verrataan siihen että jengi tekee munuaisdialyysiä vuosia. Munuaissiirtoja voidaan tehdä omaissiirtoina (terve perheenjäsen, esim. äiti, voi luovuttaa munuaisen siirron tarvitsevalle lapselleen) ja Suomeenkin on tulossa lakialoite siitä, että omaissiirto ei edellytä että ollaan samaa perhettä. Moni varmaan näki muutama viikko sitten uutisia siitä että Selena Gometz sai munuaisen parhaalta ystävältään, siihen pyritään täälläkin, niin ainakin jonotusajat lyhenisivät. Mutta surprise mä en ole mikään munuaissiirtojen tietäjä, joten pidetään tää nyt tässä maksansiirrossa mistä mulla riittää sanoja joka suuntaan.

Näitä omaissiirtoja lukuunottamatta elin voidaan ottaa aivokuolleeksi todetulta henkilöltä, joka ei oo tiedettävästi sitä elinaikanaan kieltänyt. Tässä vaiheessa toiminta on kuitenkin melko nopeaa, että olis kätevää jos tahto olis kätevästi saatavilla, esim. puhelimenkuorista elinluovutuskorttina. Sua ei edelleenkään tän asian tiimoilta häiritä keskellä yötä kyselemällä et liikeniskö yks maksa tai että haittaako jos tullaan kokeilemaan et olisko sulla nyt hyvä kudosyhteensopivuus yhteen akuuttiin keuhkopotilaaseen Oulussa.

Mut sä voit hei pelastaa ihmishengen tai useamman. Sä voit antaa elämän jollekin keneltä se jäis auttamattomasti kesken. Vaikka on ihan saatanan epäreilua että toiset kuolee ja toiset jää henkiin, mut mä nyt voin tarjota yhden tarinan ja toivoo et viimeistään sen jälkeen sullakin on tollanen keltainen kortti takataskussa. Niitä löytyy apteekeista, veripalvelupisteistä, sairaalan käytävien esitteistä, tilaamalla ainakin munuais- ja maksaliitolta ja hei, multa! Ihan varmasti liikenee sullekin ja tuun vaik kahville samalla. Oikeesti.

Rehellisesti, puoli vuotta sitten elinsiirto ei sanonu mulle yhtään mitään. Eihän se voinut sanoa kun olin niin ”iik hyi piikkei verta sisäelimiä en-haluu-tietää” -tyttö, mut sentään mulla oli yleisestä maailmanpelastusvietistä elinsiirtokortti ja omakannan hoitotahtoon kirjattu tahto auttaa siinä vaiheessa kun mua ei voi enää auttaa. Enkä mä olis ikinä uskonut sillon puoli vuotta sitten, tai ainakaan just 18-vuotta täyttäneenä omakantaa päivittäessä, että tää asia vois olla ikinä mitenkään päin ajankohtainen.

Et hei, paljon mä en maailmasta tiedä, mut mä vannon et jos sun serkku, setä, tytär tai tyttöystävä makaa siellä teho-osastolla kaulavaltimoista kiinni koneessa mikä pitää hengissä puhdistamalla reilut kymmenen litraa verta tunnissa, niin sä muuten toivot että sä voisit auttaa, että joku nyt jumalauta vois auttaa kun sä et voi. Jos epäilet että asia ei oo näin niin mä voin pyytää omiltani kirjallisen todistuksen. Nyt on varmaan hyvä miettiä vähän aikaa et miltä se tuntuis. Tietää et joku ketä sä rakastat ihan helkkaristi taistelee hengestään, et sen kroppa on nyt pettänyt alta, et se ihan oikeesti on nyt kuolemassa johonkin niin absurdiin asiaan kun elimen pettämiseen.

Mä en tuntenut ketään kenen elämässä elinsiirto olis ollut mitenkäänpäin tuttu käsite. Oman siirtoni jälkeen oon tavannut yhden sattumalta ja muuten tukiryhmistä löytänyt jengiä.

Mä sain kuulla maksasairaudestani kun olin jo elinsiirretty. Mä luulin et mulla on mononukleoosi, se ihan tosi diagnosoitiin useamman kerran. Mä olin sairaalassa kipeenä ja oksensin, mun maksa-arvot nousi ja vedin ambulanssilla Jyväskylästä Helsinkiin toiseen sairaalaan. Mun vanhemmat ja ystävät on käynyt moikkaamassa mua sairaalassa Jyväskylässä. Mun frendi on käynyt, mun tyttöystävä on käynyt mun luona Meikussa kolme päivää ennen teho-osastolle lähtöä ja ollaan vedetty Viljattoman valinnan gluteenittomia piknik eväitä ja irtokarkkeja, kateltu telkkaria ja yritetty ottaa kuvia missä kummankin kädet olis melkein suorassa. Mä en muista näistä mitään. Mun äiti on tullut sairaalaan iltana ennen teho-osastoa, ollaan laitettu hiuksia ja äiti on lukenut mulle Ihmemaan Liisaa. Seuraavana aamuna oon ollut niin myrkytyksissä, että lääkärin käynnin jälkeen oltiin puolessa tunnissa teholla ja menossa mars-dialyysiin. Ja elinsiirtolistalle. Ja torstai-perjantain välisenä yönä mun vanhemmille on soitettu että laitetaan Pohjoismaiselle hätäapulistalle.

Keskiviikkona teholle, perjantai-iltana hätäapulistalta elinsiirtoon. Olisko voinut jonottaa 42päivää?

Ihan oikeesti on sairaus nimeltä akuutti autoimmuunihepatiitti. Ja se on käytännössä terveeltä teholle. Tai sitten se huomataan ruumiinavauksessa.

On olemassa paljon muitakin akuutteihin elinsiirtoihin johtavia onnettomuuksia ja varmasti myös sairauksia, eikä valtaosa elinsiirroista ole akuutteja. Mutta joka helvetin elinsiirrossa ollut olis kuollut ilman sitä. On ihan paskaa et ihmisiä kuolee kesken elämän, mut joka kerta ei oo pakko kuolla montaa. Joskus yks ihminen voi pelastaa toisen tai useamman. Ja se on mun mielestä cooleinta mitä lääketiede voi tarjota, se on cooleinta mitä voi toivoa voivansa joskus jollekin antaa.

Ja vaikka turhaan ei saa pelätä, se voit olla sinä tai sun sisko, kihlattu tai poika, kaksossisarus tai idoli. Ja siinä vaiheessa kun voi vaan toivoo parasta ja odottaa, niin sä toivot että kaikki olis luovuttajia. On rankkaa kun läheinen kuolee. Se on niin helvetin rankkaa ja paskaa ja vaikeeta ja väärin ettei mitää järkee, eikä sitä toivo kenellekään. Olemalla luovuttaja, voi pelastaa ihmishenkiä, useamman elämän, ja niin käsittämättömän monta ihmistä siltä lamauttavalta surulta.

Se on aika helvetin pieni vaiva allekirjoittaa se kortti, mut tekona se on uskomattoman merkittävä ja tärkeä. Ja joskus sä voit olla se joka pelastaa jonkun elämän, antaa jollekin elämän.

Mä olen elinsiirretty ja aika käsittämättömän elossa, itseasiassa koko elämä edessä! Mut ilman sitä kuka mulle antoi tän lahjamaksan, mun Baby Perkeleen, mä olisin maannut kuolleena jo muutaman kuukauden. Ja lähtenyt just niin vitun randomilla ettei kukaan olis varmaan vieläkään tajunnut että mitä tapahtui, eikä varmaan koskaan pystyis ymmärtämään että miks.

Uskallatko sä luovuttaa sun elimet?

ps. tuo paita on Ivana Helsingin käsialaa ja lisää luet tästä! kiitos siitä ja uudesta elinluovutuskorttikasasta munuais- ja maksaliitolle. <3

Kommentit

  • Ansku

    Ihanaa, että olet jakamassa tietoa tärkeästä aiheesta. ❤️

     0
  • Kuppilan täti

    Kyllä! Ja samantien voi liittyä kantasolurekisteriin ja käydä luovuttamassa verta. Niin kun voi auttaa jo elinaikanaan 🙂

     0
  • rue

    Mä oon hankkinu elintenluovutuskortin jo muutama vuosi sitten, ja kirjasin Kantaan hoitotahdonkin samoihin aikoihin. Pariin otteeseen oon harkinnut sen muuttamista, koska mulla on aivan naurettava pelko siitä, että oon yhä elossa ja tajuissani, kun niitä elimiä aletaan keräämään. :’D Kuitenkin, kun aikanaan löysin sun blogin Bloggerin kautta, päätin, että jos nyt kuitenkin pidän ne ennallaan. Kirjotat tosi tärkeestä asiasta!

     0
    • Sara Kuparinen

      teit mun päivän !! just tän takia mä bloggaan. <3 kiitos, kiitos et kerroit tän mulle!

       0
  • Veikko.

    Sara tietää mistä puhuu mahtavaa!!.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.