VALIKKO
17.8.2017 12:56

Sittenkin köyhä, koditon yhteiskuntatutkija

Mä oon ollut viimeaikoina vähän hiljaa. Vaihdoin tramadolit lyricaan ja takaisin. Me alettiin iskän kanssa taas ajotunnit. Mä ajoin vuos sitten kevään ja kesän opetusluvalla, mutta koska olin viikko tolkulla kipeä ja panacodeissa ja muutin Ruotsiin, jäi kortti saamatta. Mut nyt me ajetaan taas. Mun ystävä tulee ajamaan meidän kanssa, niin parasta. Mun mielestä on ihan uskomattoman hyvä jos samaan aikaaan saa ajatettua useammalle nuorelle kortin jos hankitaan opetuslupia, esim. meillä kortit ajatetaan kahdelle omalle lapselle ja kahdelle extralle.

Mä ilmoittauduin eilen Tampereen avoimeen yliopistoon. Musta tulee yhteiskuntatutkimuksen opiskelija. Vaikka mun pääsykoepäivä olikin kirjaimellisesti helvetistä enkä ole kokeeseen osallistunut. Mä olen todellakin niitä ihmisiä ketkä ovat varmaan lastentarhassa alkaneet suunnitella akateemista uraa ja arvostettua ja hyvätuloista ammattia. Oon ollut ihan varma että meen eläinlääkikseen ja kahdentoista vanhana tajusin et se onkin psykologia mikä mun nimeä mylvii. Mutta vuosi sitten löysin Tampereen yhteiskuntatutkimuksen opinto-ohjelman, -etenkin kun sieltä aukeaa takaovi sosiaalipsykologiaksi;)

Ihana ystäväiseni auttoi mua tänään hahmottamaan yliopistomaailman verkkomaailmaan, vitsit että teki hyvää hypettää ja stressata koulumaailmaan -bakteeripesään- palaamista, joskus vaan löytyy niin hyvää vertaistukea että ei uskois todeksi. Mua jännittää ihan hirveesti että mitä avoimessa yliopistossa opiskelu mun kohdalla tarkoittaa. Mä ylisuoritin lukiosta kaks vuotta ja ylppärit ja voin kädet pystyssä sanoa et asioita mitä oikeesti kadun on se miten hulluks piti vetää opiskelu; ja se on aika paljon hahmotushäiriöisen tollon mittapuulla jolle varmaan kamalin asia olis olla keskitasoa (missään) ja jolla on oppikirjaesimerkillinen suorituksiin sidottu itsetunto. Sanotaanko, että ensimmäinen välivuosi teki hyvää miljoonalla mittapuulla mutta ehkä eniten sille et aina ei oo pakko olla paras ja tehdä eniten. (ai mitkä kahdet duunit ja kahdet pääsykokeet yhtäaikaa. mut teoriasssa kuitenkin.)

Olen selvittänyt miten saan valittua ja suoritettua olevinaan smoothisti perusopintoni. Mä haluaisin juosta keskustaan ostamaan kutakuinkin uuden koulurepun (ei sillä, en usko että mun tuurilla ja tyylillä kannattaa kantaa tonnin läppäriä kangaskassissa hmm) ja kynät ja kumit ja uudet silmälasien kehykset ja keskittymiskyvyn, kouluvaatteita ja converseja. Lähiopetusta, verkkokursseja, monimuotona suorittamista. Luentoja. Mä rakastan sanoa sen sanan, kertoa itselleni uudestaan ja uudestaan miten mulla on kolmen viikon kuluttua tiistaisin ja torstaisin neljästä kuuteen luentoja johdatuksesta sosiaalitieisiin. Sosiaalipsykologiaa.

Mä maksan kohta aika isoja rahoja siitä että saan opiskella, mut mä oon vaan onnellinen. Mulla ei ole edes kämppää Tampereella eikä oikeestaan ole edes todennäköistä että tulee olemaan ihan vielä. Ehkä loppusyksystä. Tai maaliskuussa. Miks just sillon kun Jyväskylästä onkin kuoritunut oikee humanistien luvattu maa ja rakastan kaikkea siinä boheemissa kaupungissa ja olisin ihan valmis viettämään siellä seuraavat kuusi vuotta?

Kello on 21:43, on elokuun puolessa välissä ja tiistaina. Abi-, kirjoitus- ja työstressinen tyttöystäväni miettii matemaattisten mallien II olemassaolon merkitystä ja itse hoen mekaanisesti että kyllä mä pelastan sen ruotsin kanssa. Musta tuntuu että tästä saattaa tulla yleisempikin näky, vaikka vähän epäilen että 29,5n² saattaa käydä ahtaaksi lokakuussa. Näissä hetkissä ymmärrtää että on syksy. Parvekkeen kukka-amppeleista putoaa terälehtiä ja illalla tulee hämärä. Ja se on aikajees, onhan enää noin kolme kuukautta että on moraalisesti oikein alkaa kiekua Joulumaata Katri Helenan kanssa.

Sain tänään täydellisen sinivalkoisen raitapaidan. Mulla on niihin fiksaatio. Äiti teki mun kynsiin päivänkakkarat. Ostin valkoiset verkkosukat. Erittäin onnistunutta punkkua valitettavilla volteilla.

Söin eilen mun lempiravintolassa Friends & Brgrs :illa ja olin ensi kertaa elämässäni Setan kokoontumisessa. Ja mulla oli ihan uskomattoman mahtavaa. Ja frendi joka muisti ensimmäisellä kerralla että juon kahvini kauramaidolla. Tiesittekö muuten että Oatlyn luomu kauramaidon ja tavallisen hintojen välillä ei ole eroa? Vaikka tavallinen kauramaito onkin esteettisesti tyydyttävemmässä pakkauksessa.

Voiluoja. Kaikki on ihan mainiota vaikka kaukana sietokyvyn raja-arvoista ja to do listaan tulee lisää viivoja sitä mukaan kun hyppää twistiä niiden välissä.

Mitä sulle kuuluu? Minkä väriset converset sä ostaisit?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.