VALIKKO
22.7.2017 09:49

Välivuodenkriisi

Kuvasta näette fiilikset viimekeväänä kun yks nörtti sai kutsua puoli maailmaa ihastelemaan kolme pistettä vaille laudaturia sisältävää todistustaan. Maanista virnettä -onneksenne ette näe sitä- ei ainakaan vähentänyt allekirjoitettu sopimus monen vuoden dreamcityyn; Södermalmilla odotteli monikulttuurinen perhe 3-vuotiaalla parivaljakolla. Järkyttävän duunin vaatinut lukion kahlaaminen todellakin oli mulle ansaittu syy välivuodelle. Vielä kun pääsi ottamaan haltuun edelliskesänä kieliopillisesti treenatun kielen ja työskentelemään skiddojen kanssa. Perheeseen joka mainosti itseään sosiaalisena jenginä joka nauttii viikottain erilaisista kulttuuritapahtumista ja jonka kodissa ystävät vierailevat usein. Näin netissä heidän ilmoitiuksensa ja kirjotin sähköpostin, samana iltana aloin puhua lähteväni Au pairiksi Tukholmaan ja aina puhuessani loin mielessäni vaan lisää mielikuvia tuosta perheestä ja sen kanssa elämisestä kun en muitakaan ilmoituksia ollut edes etsinyt. Ehkä puolitoista kuukautta myöhemmin pillahdin itkemään skypessä ja sönkötin kolmella kielellä kiitoksia ja sitä että todellakin olen tulossa. Ja jep, muutamasta muuttujasta -esim. kahden maan välisestä, maailman vaikeimmasta kindof parisuhteesta ja kasvatusvastuusta, lisätöistä päiväkodissa- huolimatta tai niiden takia mä kävin viettämässä elämäni cooleimmat, avartavimmat ja rakastetuimmat 10kk Stokiksessa.

Siinä samalla aloin tammikuussa lukea pääsykokeisiin Turun sosiaalitieteille. Mun päivät meni kolmen kuukauden ajan niin että heräsin 06.50 ja 07.15 olin yläkerrassa valmiina aloittamaan työpäivän; laitoin lapsille vaatteet valmiiksi, valmistin heille aamiaisen, tarkistin hammaspesut ja sitten venkslattiin vessassa käynnit, päivävaatteet ja käytiin -kaksi- ulkovaatteiden mittaista auktoriteettitaistelua. Käveltiin kilometri. Luettiin Tatua ja Patua 20min ja mietittiin et mikä metroasema tulee seuraavaksi. Kontattiin tai juostiin -vääräänsuuntaan- päiväkotiin, täydennettiin tavaravarastot ja ei kun äkkiä takaisin kotiin. Yleensä noin klo 09.45 pyykki- ja astiarumba, riisi kiehumaan ja kanat pannuun, imuri käteen ja lisää pyykkiä pyörimään. Kerran viikossa mulla oli extraliksaa tarkoittava siivouspäivä millon meni koko päivän ”vapaa-aika” siivoamiseen ja passiiviseen ruuanlaittoon. Yleensä mulla oli kuitenkin noin klo 12 eteenpäin aikaa syödä ja opiskella. Sit klo 15 taas matkaan, lapset kotiin, ruokaa lautaselle ja päivän aktiviteettien pariin. Kelatkaapa että oon opettanut yhden neljä vuotiaan lukemaan sujuvasti ja toisenkin hyvin. Ja sit me leikittiin, luettiin ja ulkoiltiin kunnes klo 18-19 välissä syöksyin pää edellä lenkille, salille tai sänkyyn. Toisinaan tein työpäivää päiväkodissa, silloin luontevasti keittiön pikasiivous, ruuanlaitto ja pyykit sujuivat samalla kun lapset söivät päivällistä ja viihtyivät hetken keskenään ilman hermoromahduksia. 😀

Huhtikuun alussa aloin sit lukea yhteiskuntatutkimuksen pääsykokeisiin joihin luin kolme viikkoa valehtelematta 247. Samalla kun olin suihkussa, pesin hampaita, kuntosalilla, tein ruokaa, istuin metrossa. Aina. Sit jouduinkin jo mononukleoosini kanssa sairaalaan ja sielläkin oon jossain vaiheessa alkanut lukea. Toukokuusta harvoja muistikuvia on että oon lukenut pääsykokeisiin, itkenyt ja panikoinut sitä että oon niin helvetin väsynyt ja kipeä etten tajua mitä luen tai pysy hereillä yhdenkään artikkelisivun verran. Ja samalla tiesin et osaan niistä kaiken. Kaiken. Ihan oikeesti mä muistin vuodet ja tutkimusryhmien koot ja mulla oli käsitekarttoja artikkelikohtaisesti ja toiset yhdistämässä niitä. Olin tehnyt laajat ja suppeat tiivistelmät niistä jokaisesta. Teorioita teipattuna kodinkoneisiiin ja tutkijoita peileihin.

Ensimmäisestä viikosta sairaalassa Suomessa muistan sen että oon aktiivisesti ja monta kertaa, monena päivänä ottanut verbaalisesti yhteen osaston ylilääkärin kanssa siitä että saanko mennä pääsykokeisiini. No en saanut ja siitähän ne itkupotkuraivarit ja varmaan suoraa huutoa hyperventiloimiset on vedetty. Useammin kuin kerran tai edes kolme. No well sit olinkin teholla pääsykokeideni yli että annettakoon sille naiselle anteeksi hänen ammattitaitonsa ja pyrkimyksensä suojella potilaitaan, se minkä oon epäilemättä julistanut kovaan ääneen kusipäisyydeksi ja vitun idiotismiksi mikä pilaa mun elämän. Ai vähän nolo?

Kuten tästä vähintään persoonallisesta tarinasta voimme päätellä, mulla on toinen välivuosi. Se on oikeestaan tosi huvittavaa koska mä oon halunnut ja ikävöinyt kouluun viime kesästä asti, mulla on tiedossa ala mille haluan ja kaiken lisäks luin niin käsittämättömästi ja hyvin että olisin vielä päässyt sisään. Ja mä tykkään opiskella. Mä puhun päivittäin mun tulevasta urasta ja mietin mitä haluisin lukee sivuaineena ja mitä pukisin päälle ensimmäiselle luennolle.

Mulla on kyllä myös sairaslomaa loppuvuosi. Mut mä en aio tai halua maata oikeesti tekemättä mitään järkevää, mutta hyväksyn sen että musta ei oo aloittamaan opintoja missään opistossa tms. jossa opiskelu edellyttäisi päivittäistä läsnäoloa ja sitoutumista koko vuoden opintoihin. Ei sitä sairaslomaa ole syyttä ole loppuvuodeksi myönnetty ja mä tiedän että viralliseen ja muodolliseen koulumaailmaan en pystyis vielä lähtemään.

Ootko opiskellut avoimessa yliopistossa? Paljonko opintopisteitä suoritit ja missä ajassa? Ootko opiskellut pitkällä sairaslomalla tai edistänyt (tulevia) opintojasi muuten?

Tukholmassa ei kamalasti tarvinnut kärsiä tylsyydestä – sen kun astui ovesta ulos ja ympärillä oli ihan kaikki mitä vaan keksi. Löytyi luonnonsuojelualueita kun meren rannat alkoi kyllästyttää, oli vanhoja ja nykyisiä linnoja, kymmeniä kokemisen arvoisia ilmaismuseoita ja kyllähän monesta kannatti maksaakin, kaupungilla käyminen oli aina elämys ja pohjoismaiden suurimaan ostoskeskukseen oli 50min kävelymatka. 1000irtokarkin karkkkikauppaan juoksi 7min. Ja kavereita sai aina kun kirjoitti facebookryhmään että kuka lähtis kahville, yleensä vielä monta kerralla.

Nyt mä istun Jyväskylässä ja menee lähelle vuodenvaihdetta ennen kun on realistista voida pakata taas muutama muuttolaatikko (edellisetkin ovat vielä lattialla) ja lähteä eteenpäin. Mä vietän sairaslomaani lapsiperheidyllissä ja asun mun lapsuudenkodissa perheeni kanssa. Se on valtaosan ajasta ihanfine, mutta varmasti jokainen neljä vuotta muualla asunut ja  itsenäistynyt voi kuvitella millaista olis muuttaa takaisin kotiin.

Mä oon asunut tässä kaupungissa since ’00, vaikka lukio ja Stokis olikin muualla. Mä väitän tuntevani tän kaupungin melko hyvin. Mä rakastan Jyväskylää, mä rakastan rantaraittia ja yliopiston portaita ja Harjua. Kulissin kesäteatteria. Taikuria lounasaikaan ja Timen renkuttavia soittolistoja. Lutakko, tanssisalilutakko on jo syy rakastaa. Mut aivan rehellisyyden nimissä mun on kysyttävä että mitä hittoa mä teen täällä kun päivistä puuttuu ne normaalit koulu- ja työrutiinit ja vuorokaudessa on oikeesti 24h aikaa toteuttaa itseäni?

Mä en saa matkustaa ulkomaille ainakaan ennen marraskuunloppua ja samaan aikaan saa todennäköisesti alkaa harrastamaan ilman että täytyy varoa maksaansa.

Oon todella kinnostunut ottamaan osaa elinsiirtourheiluun ja oon oikeesti ihan bonari juoksemaan, et ehkä mä sit juoksen rataa ympäri kunnes virka-aika loppuu. Tankotanssin peruskurssi? Aikuisten uimakoulu? Yleisurheiluryhmä? Ootko sä aloittanut aikuisiällä uutta harrastusta? 

Tai sitten alan neuloa sukkia ja jouluun mennessä koko tuttavapiirini saa eri väriset pitsikoristeiset villasukat. Alan taas kirjoittaa kaunokirjallista tekstiä ja julkaisen omakustanteisen romaanin? Mä haluaisin kuitenkin tietysti tehdä jotain mistä nautin ja missä saisin samalla toteuttaa luovaa puoltani, harvoin kai elämässä oikeasti on näin tuhottoman kauan aikaa itselleen ja omille valinnoilleen. Miten sä käyttäisit puoli vuotta vapautta? Mitä sä teet vapaa-ajalla? 

Jeesatkaa mua ja jakakaa teidän välivuosi- tai sairasloma-aktiviteetteja! 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.