VALIKKO
16.4.2019 09:55

Vauvakuumetta ei voi hallita

Se on kyllä tullut jäädäkseen. Marraskuussa. Ja voi luoja mä voin sanoa, että joka toinen tunti se oli jo ihan valmis ”jos hän on tullakseen hän tulee” ja joka toinen ”eeeei me eeeeei voida vielä” ja jankattiin se melkein viis kuukautta.

Kunnes naisen roolissa oon vähän yli kolme viikkoa valunut verta ja saanut kamalia vihlomiskohtauksia kun lopulta tultiin siipan, maksani lääkäreiden ja gynekologin kanssa samaan tulokseen, että tökätään kuparikierukka sisään. Siistiä ja nopeaa. Mitä paskaa… Mutta ainakin tämän kokemuksen jälkeen voin todeta, että mikäli meidän käy tuuri ja saadaan lapsia, niitä voidaan saada sitten sarjatuotannossa, ennen kuin mieheni voi ottaa osansa hormonihoidoista. Meillä on siis tilanne etten saa synnyttää alakautta eivätkä raskauteni saa mennä niin pitkälle kuin menisivät vaan erikseen sovitaan sektio, ei tarvitse tässä asiassa näin huumorilla heittäen muistaa synnytyskipuja. Tahdotteko lukea vaikka syksymmällä noita asioita joiden on muututtava, että  vauvan yritys olisi realistisesti kannattavaa.

Minä siis toivon todella paljon, että saan lapsen. Tiukka adoptio maailma evää meiltä adoptoinnin, mikä tuntuu itsestä melkein naurettavalta että nyt jo tiedetään että vaikka minun adoptio-oikeuteni evätään, vaikken ole vielä pitkään aikaan edes sen ikäinen, että voisin kyseiseen prosessiin lähteä. Se siitä siis.

Juhan kanssa me puhutaan meidän muksusta lähes päivittäin; enemmän tai vähemmän vakavassa yhteydessä. Tiedetään, minkä asioiden on muututtava ennen lapsen yritystä, mitä se edellyttää meiltä molemmilta, ja terveydeltäni. Ja jos kaikki nämä asiat alkaisivat edetä oikeaan suuntaan ja saisimme maailmalta vihdoin niitä hyviä uutisia ja terveys kohenisi, voitaisiin vauvaa näin nopeasti kuvitella vuodelle 2021. Mutta totta kai me tiedämme, että omasta vakavasta sairastumisestani on alle kaksi vuotta, joten asiat voivat todellakin tapahtua nopeasti.

Tiedän että olen mielettömän onnekas, kun olen löytänyt vierelleni noin ihanan ja huolehtivaisen miehen. Sen suhteen voin aina olla rauhallisin mielin, että jos minä en sairauksien takia voi jotain tehdä, tiedän, että siippani hoitaa ne. Ja tiedän jo, että hänestä tulee loistava faija. Mitä muuta voi ajatella miehestä, joka metsästi ikuisuuden pöllötakkia, jolla on BATMAN leima kädessä ja toisessa ranskanbuldogin muistotatuointi 🙈💕

­

Mutta eihän se ihana vauvakuume katso faktoja; se saa suun kääntymään hymyyn kun vastaan tullaan pienen lapsen kanssa tai raskausvatsan kanssa. Se saa hiipparoimaan ruokakaupassa lasten osastolle ja melkein ostamaan valmiiksi sen ihanimman 62/68cm haalarin.

Tietysti jos huomioi, että siippani on syntynyt sektiolla, koska painoi syntyessään 7kg, ei niille pienimmille vaatteille ehkä ole mitään käyttöä 😀

Vaikka ollaan nyt melko atraktiivinen pari, Oli meillä kummallakin lapsena tummat, miltei mustat hiuspehkot jo syntyessä. Eli eiköhän hän sitten muistuta ensimmäiset kuukautensa lähinnä niitä Trolls Peikkoja, mitkä oli kova sana kun olin tarhassa ja eskarissa. Haaveilen että lapsi voisi saada Juhan hiukset, kulmat ja ripset, mutta minun silmieni syvän sinisyyden.

Mutta toisaalta, tiedän paljon oman ikäisiäni tai sukupolvea vanhempia, ketkä olivat elämänsä aikana ennen tietoa mahdollisesta raskaudesta ja lapsen saannista ostaneet ”valmiiksi” muutamia vaatteita tai muita tarvikkeita, joihin ovat ihastuneet ja toivoneet saavansa käyttää niitä omien lastensa kanssa. Onko teillä sellaisia? 🙂 Tähän voin todeta vaan, että pelastin vanhempieni luota retron pienen lapsen käsinmaalatun kukkamekon…

Se oli se minun ja nykyisen siippani ensimmäinen yhteinen aamu, kun ilmoitin haluavani sitten lapsia. Ja meillä on siitä asti pienellä liukumisella ollut nimiä.

Ja sitten tuli se hetki kun näimme Tokmannilla alennuksessa pastellivärisen sokeriruosta valmistetun leikkiauton. Ja koska mieheni on henkisesti aivan valmis lapseen, sain kokea yllätyksen…

Ja sitten mieheni paljasti että:

Että meillä selvästi odotetaan lasta.

Mutta me emme odota lasta.

Mutta vielä jonain päivänä meille toivottavasti syntyy pieni tuhiseva käärö 💕.

Mitä mielipiteitä heräsi? 🙂

Kommentit

  • Jenni

    Vauvan kaipuu on kyl sellanen, mitä ei voi oikein työntää syrjään mielestä sitte ku se on sinne pesiytyny. Muistan iha liian selvästi meiän reilu vuoden yrityksen ja keskenmenot esikoisen kanssa, kun tuntu että kaikki muut saa lapsia vaan näkemällä naapurin keijon likaset kalsarit. Vaikka meillä on jo kaks minityyppiä ja järjellä on ajateltu, että lapsiluku on täys, ni kyllä sitä raskautta ja vauvaa vaan silti kaipaa edelleen 🙂

    Toivottavasti teille se mini ilmottaa ennemmin tai myöhemmin tulostaan!

     0
    • Sara Kuparinen

      Voin vai kuvitella miten suuria tunteita pitkä yritys ja keskenmenot aiheuttivat! :(?
      Onneksi odotus ja yritys on teillä tuonut kaksi pientä <3 Teidän meinikejä onkim huippua seuraava ig storystä!

       0
      • Nimetön

        Vauvakuume on tullakseen ja se ei katoo. Kokemuksesta voin sanoo. Ja se on tullakseen jos on. Ei kannata ”yrittää” liikaa, koska sillon todennäkösesti ei natsaa. Ja niitten vauvan vaatteiden suhteen ultrat kertoo hyvin vähän lapsen koosta. Mutta kannatta ostaa muutama kpl 50cm ja ym siitä ylöspäin olevia kokoja. Lapset kasvaa niin eri tahtiin ja nopeesti. Voi olla että yksi vaate koko menee vaan yhen kuukauden. Toivottavasti onnistaa teitä jossain kohtaa.
        Terveisin 9kk ikäisen lapsen äiti 🙂

         0
        • Sara Kuparinen

          Kiitos kommentistasi! Oot oikeessa ton ”yrittämisen” kanssa, varmaan raskaus tapahtuu sitten kun sitä ei enää aktiivisesti ajattele ja toivo 😀
          Ihanaa arkea teille pienen murun kanssa!

           0
  • coxia

    Meillä myös odotetaan odottamatta. Meillä oli aikanaan yritys jo käynnissä alkuvuodesta -16, mutta se muutama kuukausi ilman hormonilääkitystä räjäytti mun kiputilanteen täysin, joten se yrittäminen loppu sit siihen. Mut toivon että vielä joskus on meidänkin vuoro

    Ja kyllä, meillä on paljon kaikkia söpöjä vauvanvaatteita jo odottamassa ollaan yritetty siitä pitää kiinni että uusia ei osteta ennen kuin yritys alkaa uudelleen/oon raskaana, eli kirpparilöytöjä meidän jemma. Paitsi kerran tai kaks on taidettu livetä tästä päätöksestä kyllä.

     0
    • Sara Kuparinen

      Voi hitto miten ikävää, että kivut ovat olleet este raskaudelle 🙁 Mä toivon aidosti että joskus tulee teidän vuoro!

      Minäkin olen ajatellut että uusia vaatteita en osta, kun kirpparit ja sukulaisilta yli jääneet pienen vaatteet ovat täynnä ihania aarteita

      Tosin itsekin pukeudun mm. Papu merkin legginseihin, että voi olla että alennuksessa olevat kotimaiset vaatteet tulevat pukemaan meidän lasta, jos sellainen myöhemmin onnistaa

       0
  • Nimetön Jul

    Mä oon kanssa yliopistofuksi (ja itse asiassa oon nähnytkin sut kerran kun kävelit mua vastaan linnan ja päätalon välisessä tunnelissa!), ja vauvakuume vaivannu useemman kuukauden. Isoin ongelma siihen liittyen on tietysti se, että ei oo sitä miestä 😀 Välillä tulee hirvee haikeus kun näkee lapsia/perheitä ja tietää ettei ite oo vielä lähelläkään sitä tilannetta että sais oman, mutta lohduttaudun elättelemällä ”kyllä minäkin sitten jonain päivänä”-toiveita :’)

     0
    • Sara Kuparinen

      Mitää, tunnistitko mut!! Sairaan siistiä 😀 moikkaa seuraavan kerran!

      Mutta ehkä pitkään jatkunut vauvakuume ja lapsen hoidon ja kasvatuksen ajattelu tekee susta sitten tosi hyvän äidin, kun aika on oikea
      Ennen kun jäin pitkälle saikulla, niin ajateltiin että jos tekis alemman tutkinnon valmiiksi, ja sitten olisi aikaa perustaa perhe. Katsotaan miten nyt käy.

      Mutta mä uskon että sä saat vielä ihanan perheen – rakastavan miehen ja suloisen lapsen tai lapsia.

       1
  • Nimetön Jul

    Haha joo, ajoin pyörällä sua vastaan ja katoin pitkään et nyt näyttää tutulta ihmiseltä, sit tajusin että ai kauhee kun näytin varmaan joltain hirveeltä kyylältä kun tuijotin sun naamaa sillein ”hmm kyllä tuo taitaa se sara ehkä olla” :DD

    Ja olipa ihanasti sanottu, kiitos! Toivotaan, että me molemmat vielä joskus tää unelma saavutetaan <3

     0
    • Sara Kuparinen

      Ihana mut on kerran aiemmin varmasti tunnistettu kun takapihan s-marketissa tultiin puhumaan

      No kyllä ! Ja opitaan odottaessa kokoajan paremmiksi äideiksi <3

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.