VALIKKO
12.2.2019 11:28

Vieraskynä: Poikaystävän ajatuksia arjesta kroonisesti sairaan tyttöystävän kanssa

Kysyin, tahtooko poikaystäväni kirjoittaa blogiini hänen näkemyksensä meidän arjestamme minun ja sairauksieni ja kipujeni kanssa. Ja tästä voitte lukea eteenpäin, – katsotaan olenko ainoa kenellä menee itkuksi!

 

Hain eilen Saran psykiatrisesta sairaalasta kotiin. Ennen hoitojaksoa Saran psyykkinen ja fyysinen vointi oli kohtalaisen paha, siinä määrin kuitenkin, että jos Sara ei olisi itse hoitanut itse itseään osastolle olisin sen seuraavana päivänä tehnyt itse. Tiedän itsekin, että kun vointi huononee ja huononee ei näy välttämättä selvästi sitä että tarvitsee hoitoa. Luulen että Sara oli siinä tilanteessa.

Kun tapasin Saran ensikerran en osannut nähdä kroonista kipua, ahdistusta tai syömishäiriötä. Aluksi juteltiin yleisellä tasolla elämästä ja myöhemmin syvemmin. En tiedä onko se ongelma etten siltikään nähnyt Saraa sairaana, vaan ihmisenä joka kiehtoi ja yritti parhaansa elämässä. Sara jäi mieleeni silloin. Silmät ja se hymy erityisesti

Seurustelumme alkaessa näin vähän kerrallaan kuinka nuo kivut vaikuttivat elämään. Alkuun teimme enemmän asioita yhdessä, siivottiin ja laitettiin ruokaa. Vuoden vaihetta lähestyessä tuo yhdessä tekeminen väheni ja huomasin tekeväni enemmän noita asioita itse. Saran kivut pahenivat kokoajan ja ahdistus niistä kasvoi. Tein parhaani että käytännönasiat rullaisivat ja rasittaisivat vähiten psyykkisesti ja fyysisesti. Onnistumisprosentin heikentyessä päivä päivältä, sillä Saran tila heikkeni meistä riippumattomista syistä.

Ajattelin/pelkäsin että oma vointinikin huononisi mutta toimin itse elämässäni ratkaisukeskeisesti ja uskoin saman toimivan tässäkin tilanteessa. Lämmitin kaurapusseja, laiton pakkaseen kylmäpusseja ennakoiden niiden mahdollista tarvetta. Laitoin kaapinovia kiinni ettei pyörtyessä pää kolhiintuisi niihin. Opettelin huomaamaan pyörtymisen merkkejä, sen jälkeen sitä miten otan kiinni Sarasta ettei sattuisi vielä pahemmin kiinniottamisen takia. Siirtelen laukkuja, vaaterekkiä tieltä ettei niihin kaadu. Kipukrampeissa olen opetellut pitämään kiinni niin että vartaloni peittäisi kramppaavan alueen parhaiten.

Kävimme kuitenkin kävelyillä ja katsoimme leffoja, vaikka sylikkäin elokuvien katseleminen tuntui hyvältä oli se ainoa vaihtoehto, kun elokuvissakäynti oli mahdotonta. Myöskin keikkalippujen ostaminen etukäteen rupesi tuntumaan arpapeliltä. Mutta en ole sen antanut vaikuttaa elämään, jos keikkapäivänä olo onkin huono ja keikalle ei pääse niin ei moinen minua haittaisi. Saralle se kuitenkin olisi iso menetys. Sama pätee moniin muihinkin asioihin. Eteenpäin suunnittelu on vaikeaa mutta yritän, että molemmat meistä eläisimme hetkessä eikä murehtisi sitä jos olo estääkin osallistumisen johonkin. Seuraava päivä voi olla parempi.

Rupesin myös huomaamaan syömishäiriöstä merkkejä selvemmin arjessa: huomasin usein milloin Sara oksensi. En tiennyt syömishäiriöistä juurikaan mitään etukäteen ja nyt nuo asiat rupesivatkin tulemaan vauhdilla tietooni. Kävin Syömishäiriöliiton omaistenvertaistuessa ja luin netistä asiasta. Tuossa vaiheessa oli nettiselaimessa toisella välilehdellä googlen haku syömishäiriöistä ja toisella kroonisesta kivusta. Kivunlievittäminen kuuma- ja kylmäpusseilla sekä ennakoinnilla tuntui paljon helpommalta kuin syömishäiriön hoitaminen. En osannut ottaa asiaa puheeksi koska pelkäsin sen pahentavan tilannetta.

Vastaan tulee vieläkin asioita jotka yllättävät syömishäiriössä. Pieniä asioita jotka olisi pitänyt huomata jo ajat sitten. Opettelen vieläkin asioita ja niitä tulee aikalailla kokoajan lisää. En tajunnut kuin vasta nyt että tietynlainen herkuttelu, Saran tahtoa ja toteutusta mennä kivuissakin lenkille – on sekin ilmeisesti osa syömishäiriötä. Tiedän milloin Sara on käynyt oksentamassa mutta en tahdo paljastaa, mistä tiedän sen, sillä pelkäään Saran alkavan peittää tämän asian. Sovimme, että kertoisin kun huomaan hänen oksentaneen juuri, mutta itsestäni se tuntuu isolta askeleelt, koska en voi tietää miten se vaikuttaa häiröön.

Itse laihduin reilusti syksyllä ja talvella johtuen terveellisemmän syömisen ja ulkoilun vuoksi, en laihduttanut tietoisesti. Fyysinen vointini parani ja samalla henkinen. Tajusin vasta myöhemmin syömishäiriötä entisestään. En usko että tajuan noita triggeröiviä asioita tarpeeksi hyvin vieläkään, mutta haluan oppia asiasta lisää.

Saran saadessa ensimmäisen kipukohtauksen en todellakaan tiennyt mitä tehdä muuta kuin yrittää pitää Saraa paikoillaan. Kohtaus tuntui kestävän ikuisuuden ja itkin onnesta että se meni ohi. Viimeisimmän viikko sitten tulleen kohtauksen aikana mietin että pitäisikö nyt soittaa ambulanssi vai tehdä parhaansa että kohtaus menisi ohi. Takaraivossa oli tosin tieto siitä ettei ambulanssissa tai ensiavussa todennäköisesti tehtäisi kivuille mitään.

Yksi minun silmissäni suurin askel suhteessamme on Saran kasvava luottamus minuun ja elämään. Aiemmin öiset painajaiset olivat mahdottomia keskeyttää herättämällä, takaisin uneen päästyään ne tulivat takaisin. Nyt painajaisten alkaessa silitän Saran hiuksia ja suutelen otsalle ja Sara hymyilee unissaan ja painajainen menee useimmiten ohi.

Yhteiset unelmat matkoista, asuinpaikoista, kihlajaisita, naimisiinmenosta ja lapsesta ovat vahvasti arjessa mukana.

Kommentit

  • Kauris -

    Voi miten ihanaa mutta samalla pelottavaa mutta olen hyvin iloinen että olette löytäneet toisenne. Se millä tavalla täydennätte toisia ja samalla annatte toisille tilaa on mahtava asia. Tuo oli hienosti kun kerroit miten suhtaudut Saran painajaisiin minulle tullee mieleen Sirkuksen ihmiset kun ne keinuu verkko alapuolella turvanaan. Minä toivon että jonain päivänä nä asiat helpottaisivat ja voisitte elää tasapainoisempaa elämää. Tosiaan minä luvin tämän tarinan jonka lupasin. Minulla kun on olllut vaikea keskittyä pitempiin teksteihin kun kirjojen lukemiseen joka on ollut intohimoni. Toivottavasti mekin vaimomme kanssa saataisiin sama intohimo kuin te.
    Kaikkea hyvää ja kaunista teille kuin terveyttä.

     2
    • Sara Kuparinen

      Voi kiitos sinulle kauniista sanoistasi ja toiveitasi helpommasta ja rakkaudesta!
      Minusta tuo sirkusmielikuva on i h a n a, ja aika lohdullinenkin

      Kaikkea hyvää sinulle ja teille!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.