VALIKKO
30.5.2018 10:04

Ykswee maksasta ja kamalasta keväästä

Kolme yötä sitten tuli vuosi maksani siirrosta. Hieno homma, oikeesti, onhan se ensimmäinen vuosi kaikkein vaarallisin. Juhlapäivää vietin siivoamalla ja illan ahdistumalla paniikkikohtaukseen asti fläsäreistä, joita on tipahdellut toukokuun ajan koko ajan. Tiiättekö, teho-osastomuistoja, niitä fiiliksiä. Vois mielummin vaikka olla muistamatta.

Oon parikolme kertaa viikossa parkunut hoitotahollani sitä, miten moni asia ei nyt toimi. Tai on aivan helvetin huonosti. Vähän jeesaa tieto, että pääsen intervallijaksoille samalle osastolle jolla olin maaliskuun.

Lähdin muuten siltäkin osastolta pois ainakin 50% siksi, että pääsykoemateriaalini julkaistiin seuraavana päivänä. Ja mä voin sanoa että luin kaiken jaksamisen ja kilometrin sen yli. Ja kysyttiinhän siinä sitten neljän esseen ja muutaman muun kysymyksen verran omaan lukemiseeni nähden niin ruohonjuuritason asioita, että kirjoitin todennäköisesti aivan puuta heinää. Mutta ainakin kirjoitin viimeiseen minuuttiin, ei kai se nyt ihan päin seinää voinut mennä.

On ollut todella vaikeaa olla sairaslomalla ja mä oon jokaisena päivänä tässä ihan pian kolme kuukautta vältellyt sitä. Ja se pänttääminen on ollut aika hyvä keino.

 

Muutenkin ei oo taas ollut ihan parhaat kortit kädessä tänä keväänä – ei oo helppoa kun ptsd räväyttää torjuttuja muistoja, eikä ainakaan sillon kun yrität pärjätä lujemmin kun ikinä ennen. Melkein naurattaa kun miettii mitä kaikkea tässä on edes ollut viime kuukausina – valitettavasti en voi sitä kaikkea jakaa kun kyseessä on monen muunkin yksityiselämä, mutta oon esimerkiksi yrittänyt antaa poliiseille silminnäkijätodistusta ja tullut viedyksi lanssilla acutaan ollessani niin sekaisin ja hysteerinen.

  1. Koin toisen elämäni tähti yön, kun matkalla yksiössä sängystä vessaan pyörryin viidesti – best shittii on havahtua naamaltaan kenkäeteisestä ja selältään kylpyhuoneen lattialta. Ja mennä takaisin sänkyyn ja nukahtaa ennen kuin ehtii kertoa mitä tapahtui. Ja parin tunnin päästä herätä aivan hirveään päänsärkyyn kädet veressä ja kohta lähteä lanssilla sairaalaan 80/40 paineilla ja jo valmiiksi tippa kädessä. Vähä raffimpin aivotärähdykseni oireilee vielä näin ainakin neljän viikon jälkeenkin, mutta haljennut korvani sentään parani kauniisti!

Vähän tätä ennen sain veritiputuksen mutta hemoglobiinini on jälleen tai edelleen alle sadan.

Nyt ihan tässä toukokuun loppu viikoilla hermokipuni on pahentunut taas – välissä se oli jo helpompi, ja kipulääkettä jota psyykelääkkeeni takia ei pitäisi syödä, on joutunut taas ottamaan. Melkein näytti myös sille että pärjään yleensä maksimiannoksilla yhtä rauhoittavaa lääkettä, mutta eihän se nyt näinä viikkoina ole mennyt sinne päinkään.

Mutta onneksi on storytel ja siellä Harry Potterit ja tyttöystävän viaplaytunnuksilla pääsee katselemaan Morgania ja JJ:tä. Ripsipidennykset on pelastanut monta aamua, itkua ja suihkusta tullessakin näyttää ihmiseltä. Hiukset tuoksuvat hiusväriltä ja toukokuussa on saanut käyttää kesävaatteita ja uikkareita enemmän kun viime kesänä edes t-paitoja ja farkkuja. Parvekkeelle on hyvä tehdä pesä ja luin kesän ensimmäisen dekkarinloppuun -kun sua kuitenkin kiinnostaa mun kesän lukulista niin tuu tsekkaa se lauantaina!

Voimia ja aurinkorasvaa babet!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.