VALIKKO
17.11.2018 14:57

YÖT. Vaikeita sanoja kipeistä öistä

UNENMÄÄRÄ 

12h. 14h. Kunnes joku tulee herättään ja mä saatan itkeä tyyny sylissä, vaikka aamuluennolle lähtö on se, mitä itsekin ehdottomasti haluan.

Jos menen ajoissa sänkyyn, otan minulle kirjoitettua melatoniinia ja ketipinoria. Joskus taas nukahdan kauluspaidassa ja pikkuhousuissa peiton päälle, valot päällä, tenttikirja tai Storytell päällä. Ja nukkua ilman lääkkeitä puoleenpäivään. Ja arvatkaa onko mitään väliä kauanko nukun? Kahdeksanaamua vasten ehkä 00-0645 vai vapaa-aamuna 00-14? Ei. Ei mitään vitun väliä. Juon ensimmäiset kaksi 04.dl kahvikuppia tajuamatta mitäään ympärillä tapahtuvaa; nykyään osaan olla kyllä ystävällinen vaikka hektiset aamukahvit olis vasta alussa, mutta mitään suurta keskustelua ei kannata virittää tai ainakaan kysyä mitään.

Mä tarvitsen päiväunia. 2-5h sisällä heräämisestä, yleensä riippumatta siitä olenko poikaystäväni, kaverini kaverin vai mummon kaverin luona. Onhan se kun hiton awkward kuulu ja henkäisy: ”Saralla on paljon vaikeita sairauksia *supisupisupi* ja hänen pitäisi päästä lepäämään”. Usein syynä on joko kova ahdistus mitä koen nykyään aina kun sairauksistani puhutaan omaan korvaani lässyttäen tai vertaamalla kokemuksiani sihen ikuiseen umpisuolileikkaukseen ja muutaman päivän panacodeihin. Rankkaa varmaan sekin, mutta mun piti kuitenkin jo kuolla. Toinen syy miksi en voi seistä tai istua tuntia kauempaa on tietysti se iän ikuinen kipu, jonka vaikutuksiin yöllä päästään pian.

Ensin on kuitenkin tarpeellista korostaa vielä yleistä vuorokausirytmiäni, johon sairauteni ja lääkkeeni ovat ajaneet. Yöunet 23-11, päiväunet 1430-1600, seuraavat päikyt 19-20 ja taas 12h yöunet. Ja tässä elämässä opiskelen yliopistossa, harrastan liikuntaa, minulla on PT treenejä, vietän aikaa ystävieni kanssa, ja olen paljon poikaytäväni kanssa. Pesen pyykkiä, pidän kodin siistinä, ja kyllä me syödäänkin päivittäin.

Ja mä oon kokoajan ihan helvetin väsynyt. Siis voisin nukahtaa rehellisesti milloin ja mihin vain. Onneksi elämäni toinen osapuoli tekee paljon kotitöitä myös minun luonani, ja usein pyytääkin minua menemään lepäämään, tuo kaurapussin ja alkaa laittaa päivällistä.

PAINSOMNIA

Yksinkertaisesti tämä kamala sana tarkoittaa niin kovaa kipua, että nukkuminen on mahdotonta. Painsomnia voi aiheuttaa kaikille toki erilaisia oireita, itse olen saanut niitäkin kokonaisen listan.. Sen lisäksi että ensimmäisenä alkaa ahdistaa niin hurjasti että rauhoittavat lääkkeet ovat turhia, sitten tulee itku, itku joka laittaa koko kropan tärisemään, ja eskaloi kipua entisestään. Minä vapisen, tärisen, kouristelen, sätkin… Ne krampit, jotka tärisyttvät ja heittävät koko vartaloani. Ja koska omaa hermokipuani liike pahentaa, olen tässä vaiheessa jo saamassa paniikkikohtauksen kun en pysty enää rauhoittamaan kipua. Pyörtyilen, usein onneksi sänkyyn, mutta minua myös oksettaa, ja vessaan pyörtyminen on yksi bravuurini.

Minä en koe painsomniaa joka yö, mutta rankat päivät ja alkava huonounisuuden tai unettomuuden jakso on omiaan aiheuttamaan noita kamalia öitä. Ja tietenkään painsomnian valtaaminä öinä ei nukuta, eikä nukuta päiväunia, eikä varmaan seuraavanakaan. Se on kuin trauma, jonka takia ei hetkeen uskalla laittaa silmiä kiinni. Kipu on hirveää päiväsaikaankin, etenkin kun ei pääse sängystä ylös, ja jos kampeaa itsensä laidalle, tulee pyörtyneenä pää edellä lattiaan.

Yöllä tunnit ovat tavallisestikin pitkät ja pimeät, mutta mun mielestä pahan painsomnian kanssa ne on suoraan helvetistä. Jos olen yksin. On myös kamalaa, ja noloa, saada vaikka yökylävieras hereille ja pyytää hakemaan ämpäriä ja kylmää ja kuumaa ja nenäliinoja, ja anteeksi siitä, että meillä ei nukutakkaan tänä yönä.

Ja mä haluan kiittää kaikkia heitä, jotka ovat tän tilanteen nähneet, ja koko sydämellään auttaneet. Itkeneet mun kanssa ja juottaneet pillimehua. Ja kiittää heitä, jotka olisivat valmiina auttamaaan.

PAINAJAISET

Mä näen edelleen painajaisia maksabiopsiasta, Se on oikeassa elämässä pieni operaatio, jossa katsotaan maksan kuntoa, mutta riemu rajaton on, kun isoin puudutusneula minkä olen ikinä missään nähnyt, työnnetään oikean puolen kylkiluiden välistä tosi, tosi syvälle. Ja sen jälkeen sinne maksaan ammutaan neulan kaltainen väline, joka ottaa näytepalan maksasta. Sen jälkeen maataan tunti oikealle kyljellä, ettei kehon verisin elin, mihin on just tehty reikä, pääse vuotamaan kropan sisään. Tunnin jälkeen makaat kolmesta viiteen sängyssä liikkumatta. Puhelinta saa plärätä ja siiinäpä se sitten. Mulle tehtiin se oikeasti kolmesti, joista ekalla kerralla koko operaatio tehtiin kahdesti, ja ihan kaikista vikalla kerralla puudustus toimi.

Mä näen painajaista maksabiopsiasta. Niistä Meikun kuvauskäytävistä ja hälytysäänestä kun ”tehtävä 00 pääaulassa” ”tehtävä 00 kolmiosairaala, kerros 6” ja ne kuulutukset vaan kuului  ja kuului ja kuului, mä heräilin niihin keskellä yötä ja anelin että olisivatt jo hiljaa. Mä kuulen sen äänen vieläkin painajaisissa, ja aina jotenkin mä jään yksin kun kaikki lähtee elvyttämään, Ja mä jään yksin kirkumaan että mulla on kipuja. Mä näen painajaisia että kävelen pitkin meilahden käytäviä, availen ovia mutta tutun oven takana onkin uusi käytävä, mä juoksen ja huudan, kaatuilen ja auon  uusia ovia, mutta mistään ei löydy kun uusi pitkä käytävä. Ja niin mä jään ikuisiks ajoiks Meilahteen. Ja niistä unista herättyäni voin ymmärtää, että ehkä ne unet toisaalta symboloivat meilahden valtaa elämässäni, ja siellä minä sain uuden elämän ja siellä joudun käymään säännöllisesti loppuelämäni näyttäytymässä ja rukoilemassa hyviä uutisia ja elämän jatkumista.

Mä näen unta seksuaalisesta väkivallasta. Mä sekoitan niihin vääriä ihmisiä. En herää, olen paniikissa herättyäni, enkä tajua kuka on todellinen ja mitä just on tapahtunut. Mutta mä huuudan kuitenkin.

MIKÄ AUTTAA ÖIHN

Mä nukahdan pehmeämmin kauratyynyn tai tyynyjen kanssa. Ne rauhoittaa kramppaavia vatsalihaksia rikkinäisten hermojen luona. Yksin nukkuessani mä tarvitsen turvallisia ääniä nukahtaekseni, ja etenkin herätessäni ahdistuneena ja kipeänä yöllä. Mä kuuntelen usein koko yön jotain Harry Potterin tyylistä lapsuudesta asti tuttua satua, jonka voi antaa kantaa mukanaan. Yksiössä mulla on ikkunalla ja pattereilla (toisella puolella asuntoa) 14metriä kylmän valkoista tai sinistä kausivaloa, joka tuo kieltämättä apua, vaikka en pelkääkkään pimeässä nukkua.

Mutta pian kuukauden päivät mun öissä on ollut jotain uskomattoman turvallista. Joka ilta mä nukahdan pää poikaystäväni käsivarrella tai rinnalla, oma käsi hänen ylitseen ja hänen lämpimät ja vahvat kätensä  minun ympärilläni. Hänkin osaa tuoda kauratyynyt ja asetella ne paitani alle. Hän valvoo kanssani jos en saa unta, hän herää kuiskaukseen ja toimii unisenakin sekä tunteeen mukaan lohduttaen, jutellen, hipsuttaen ja pussaillen, mutta miettii myös, mitä lääkettä voisin ottaa, ja pitääkö lääkäriin päästä nyt vai aamulla. Ihan tilanteen mukaan.

Joskus öihin ei auta mikään, ja ne ovat puhdasta kipua, kauhua ja suoraan helvetistä. Joskus nukun 9h nähden unta Pariisista ja aamulla odotan että voin katsoa suoraan kahteen ruskeaan silmään, kun ne ensimmäistä kertaa aukeavat.

 

Koetko sä näistä jotain? Oletko saanut yllättävältä taholta apua painajaisiin tai uniongelmiin? Nukutko säkin aikuisena päiväunia?

Mitä tunteita tämä kirjoitus herätti sinussa?

Kommentit

  • irene

    Mä olen todella pahoillank et sullle on käynyt noin-niinkuin minullekinPaitsi että ei ole ketään tukemassa saati auttamassa.Itse olen kaikki ajanut tosin pois..Vain siksi ettei kenenkään tarvitse olla huolisssaan tahi pelätä..Jollain asteella sitä haluaa vain pärjätä❤Voimia sinulle

     0
    • Sara Kuparinen

      Voi sinua!! Voimia! <3
      Muista, että joskus jos et tahdo enäää olla yksin, niin vertaistukea on aina saatavilla!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.