VALIKKO

Hoitaja bloggaa

14.4.2018 02:26

Saako vähän puristaa?

 

Me too -kampanja on jo ehtinyt aiheuttaa monenlaista kohua. Kampanja on tärkeä, kun sitä osataan käyttää oikein. Suurena riskinä on, että tällä aiheutetaan tahallaan hallaa ihmiselle, jonka maine syystä tai toisesta halutaan pilata. Eli käytännössä käytetään kampanjaa hyväksi, jotta saadaan pahaa aikaiseksi. Toiseksi en näe, että millään varjolla joukkolynkkaaminen on ok. Muuten naisten työhyvinvoinnista ja työolosuhteista pitää pystyä keskustelemaan.

Haluan hoitajan ja journalistin näkökulmasta kertoa, että millä tavalla miesten aiheuttama häirintä on työssäni näkynyt. Valitettavan yleistä on, että näillä edellä mainituilla aloilla nainen voi joutua miesten saaliiksi.

Olen hoitajana työskennellyt erilaisissa työympäristöissä – välillä myös asiakkaiden kotona. Työturvallisuus ja suoraan sanottuna häirintä vaihtelee suuresti työympäristöstä riippuen. Olen kokenut, että toisen kotona työskentely jollain tapaa laskee vastapuolen moraalikynnystä. Kotona saa tehdä ”enemmän” kuin vaikkapa sairaalaympäristössä.

Esimerkkinä kerron kaksi erilaista epämiellyttävää tilannetta, joissa toinen ihminen on tullut liian lähelle.  Ensimmäisellä kerralla menin tuttuun paikkaan yövuoroon. Normaalista poiketen minut kutsuttiin olohuoneeseen katsomaan televisiota. Paikalle oli ilmestynyt minulle tuntematon mieshenkilö. Kyseinen mies tuli välittömästi aivan liian lähelle istumaan, suoraan sanottuna melkein syliin. Vaivihkaan siirryin aina kauemmaksi. Lopulta kyseinen henkilö lähti hakemaan ruokaa, jonka yritti syöttää minulle! Kuulemma tulevan avioparin tulee toimia näin. Kohteliaasti ja nopeasti siirryin omaan työpisteeseeni, jossa pysyttelin visusti koko yövuoron ajan. Tämä henkilö jaksoi tapauksen jälkeen pommittaa sosiaalisessa mediassa. Useiden blokkausten jälkeen hän jätti minut vihdoin rauhaan. Tässä muuten syy, että miksi en pidä ajatuksesta, kun hoitajana joudun käyttämään nimineulaa.

Toinen kerta lähti liikkeelle siitä, että lapset utelivat minulta suhdestatusta. Yleensä en asiakkaille tai heidän omaisille puhele henkilökohtaisia asioita. Tällä kertaa lipsautin, etten seurustele. Se oli suuri virhe. Jouduin tämän jälkeen erään työpäivän aikana tapaamaan yllättäen pastorin. Tapaamisessa ei sinäänsä ollut mitään mystistä tai normaalista poikkeavaa. Työnkuvaani kuului osallistua asiakkaiden menoihin. Muutaman päivän päästä tapaamisesta kesken unien puhelimeni soi. Tuntemattomasta numerosta soitti mieshenkilö, joka kyseli muun muassa kuulumisiani ja milloin hän voi muuttaa luokseni. Kävi ilmi, että yksi asiakkaista oli antanut puhelinnumeroni veljelleen ja sopinut ns. naimakaupat. Pastori liittyi vahvasti kuvioihin. Sieluni silmin näin otsikot, jossa hoitaja on kidnapattu puolisoksi. Arvata saattaa, että soppahan tästä syntyi. Ei syntynyt naimakauppoja, mutta tämän jälkeen en ollut suosittu hoitaja. Näin ehkä noin kuukauden päästä pastorin. Hän halveksien katsoi minua ja kertoi kuinka ruma sekä lihava olen. Ilmeisesti meni tunteisiin, kun ei päässyt vihkimään 😉

Nykyään noille tapahtumille voi jo nauraa.

 

”Tytön suukot ovat kuin pulloon säilötyt oliivit – kun saat ensimmäisen heltiämään, loput tulevat helposti.” – Chr. News

 

Hoitajana joutuu välillä myös kohtaamaan näitä ”kohteliaita” takapuoleen taputtelijoita ja pervoja huutelijoita. Joskus pitää miettiä, että mitenkäs tänään asiakastilanteet hoitaa niin, jotta olisi mahdollisimman vähän lähikontaktia innokkaan miespuolisen asiakkaan kanssa. Toisen käsi voi yltää yllättävän pitkälle. Härskit vitsit ja suoranaiset seksuaaliset ehdotukset ovat myös yleisiä.

Hoitajan ulkonäköön liittyvät kommentit ovat myös ihan tuttua. Olen saanut kuulla kuinka ihanan isot rinnat minulla on tai kuinka suullani voisi tehdä taikoja. Eikä vilauttelijoiltakaan voi välttyä. Vielä tänäkin päivänä hämmästelen niitä miehiä, jotka luulevat, että hoitajaa voi sävähdyttää laskemalla housut alas.

On valitettavaa, että tässäkin työssä lähentelyt ja suoranainen ahdistelu on yleistä. Osa tekijöistä ei sairautensa takia osaa tai pysty hallitsemaan käytöstään. Siksi on erityisen tärkeää, että työnantaja huolehtii riittävästi työturvallisuudesta. Raha ei saisi mennä työturvallisuuden edelle. Valitettavan usein hoitoalalla rahankiilto silmissä ja tuottavuus edellä unohdetaan tärkeimmät asiat.

 

”Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan”. – Mauno Koivisto

 

Toinen mielenkiintoinen työkenttä on media-ala. Kun Me too -kampanja alkoi, muistui mieleen eräs työhaastattelu. Aikoinaan hain pitkän tauon jälkeen viestintä hommiin takaisin. Pääsin erään urheiluliiton haastatteluun. Tarkoitus oli, että olisin hoitanut kyseisen lajin kaikki kisatiedotteet. Itse haastattelu meni mielestäni mukavasti. Mieshaastattelija oli asiallinen ja mukava. Pari päivää haastattelun jälkeen sain mieheltä sähköpostia. Viestissä kehuttiin, että olin pukeutunut lupaavasti. Kuulemma miehen silmiä hiveli pulleat reiteni, jotka hänen mielestään korostuivat hameen alta. Ja jos jatkossakin pitäisin huolen, että saan hänet kuumaksi, niin saan enemmänkin työkeikkaa. Jätin vastaamatta viestiin. Noh, arvata saattaa, etten koskaan saanut kyseisestä liitosta mitään töitä. Harmikseni olen hävittänyt tuon sähköpostiviestin. Toisaalta mitä sillä enää tekisin?

Toinen työhaastattelu tapahtui viime vuoden puolella. Hain yhtä urheilujournalisti paikkaa. Sieltä firmasta soitti mieshenkilö, jonka mielestä naistoimittajia ei pitäisi palkata töihin kuin ulkonäöllisistä syistä. Naisethan EI ymmärrä urheilusta mitään. Lupasin tulla ”pallit” housuissa. Noh, en saanut tuotakaan työpaikkaa 😉

Media-alalla en ole kokenut niin paljon seksuaalista häirintää kuin hoitoalalla. Mutta sitä enemmän olen kokenut väheksyntää. Eritoten siitä, että olen kiinnostunut kirjoittamaan urheilusta.

Muistan tammikuussa 2007, kun olin seuraamassa Amin Asikaisen ottelua. Minun lisäksi naisvähemmistöä edusti vain yksi valokuvaaja. Muut journalistit ja kuvaajat olivat luonnollisesti miehiä. Istuin eturivissä katsomassa, kun Asikainen voitti ottelunsa tuomaripistein 3-0. Takanani istui kolme keski-ikäistä herrasmiestä, jotka koko ajan naureskelivat muistiinpanoilleni. ”Perusläppänä” heittivät kuinka naisten paikka on kotona ja ettei naiset ikinä opi ymmärtämään urheilua. Silloin en uskaltanut avata suutani, mutta nyt saattaisin jopa jotain heille vastata 😉 Samana vuonna todistin myös kuinka tunnettu miespuolinen urheilutoimittaja arvioi meitä opiskelivia naispuolisia urheilujournalisteja pyllyn koon mukaan. Mitä seksikkäämpi urheilujournalisti, sitä parempi hän oli.

 

Hertalle ei ryttyillä 😉

 

Toissa vuonna olin juttukeikalla Karjala-turnauksessa. Ison mediatalon miespuolinen journalisti toi esille nauraen, että kuinka tyhmä olen. En tehnyt vakavamielistä urheilujuttua, koska työantaja antoi ohjeeksi ihan jotain muuta. Tämän vuoksi nuorukainen päätteli, että olen tyhmä bimbo, joka kulkee  jääkiekkoilijoiden perässä. Ei silti, onhan ne jääkiekkoilijat tosi komeita 😉 En enää muista, että mitä kyseiselle nuorukaiselle vastasin. Tämä edellä mainittu nuori herrasmies on ollut jääkiekkotapahtumissa pitkään mukana. Hän on erityisesti naispuolisia työntekijöitä kohtaan niin ylimielinen ja kaikkiosaava, että hän on tukehtua hyvyyteensä. Jossain vaiheessa se elämä opettaa myös hänet nöyräksi.

Kyllähän näitä mielenkiintoisia kohtaamisia miesten kanssa riittää. Nainen tuntuu olevan miehelle joko uhka tai saalis. Mutta haluan muistuttaa, etteivät naiset ole sen parempia. Kyllä mekin osaamme ahdistella, lähennellä ja olla ylimielisiä pissiksiä, koska osaamme kaiken paremmin kuin kukaan muu.

Jatkossa toivon, ettei enää tällä vuosikymmenellä tarvitse keskustella miksi hoitajan yksityisyyteen ei saa kajota tai miksi nainen voi olla urheilujournalistina yhtä pätevä kuin mies. Niitä aikoja odotellessa toivotamme kaikille turvallista työhyvinvointia!

Kaikella rakkaudella

Heidi & Hertta

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.