VALIKKO

Yritys, joka lopetti

Kun minä olin pieni tyttö, oli omalla pienellä kotikylälläni pankki ja kauppa, postikin. Oli aika hankala ymmärtää, että miksi jokainen niistä yksi kerrallaan hävisi? Vaikea sitä on ymmärtää näin isompana tyttönäkään, mutta nykyään sen pohtimiseen on olemassa jo enemmän näkökulmaa.

Kuulin taannoin surullisia uutisia, kun eräs paikallinen kivijalkamyymälä oli vuosikymmenien toiminnan jälkeen sulkenut ovensa viimeistä kertaa. Taas kerran tuli jotenkin kovin turvaton olo. Aikuisuus on kamalaa kun ihmiset eroavat ja kivijalkamyymälät lopettavat: ne ovat sellaisia värisyttäviä hetkiä. Tulin myös hiukan vihaiseksi: miksen ole tiennyt tästä, olisinko voinut tehdä itse jotain toisin kuluttajana? Mikseivät yrittäjät puhu tällaisesta avoimesti? Sitten mietin, puhuisinko itse. Tuskin.

Yrittäminen itsessään on aina yrittäjän/yrittäjien oma asia. Itse ne asiakkaat hankitaan, tuotteet hyllyihin tuodaan, varastoidaan, hinnoitellaan. Otetaan riskejä, hypätään tyhjyyteen, välillä onnistutaan ja välillä ei. Itse sieltä kuitenkin aina on myös noustava. Mutta yrityksen lopettaminen onkin yhtäkkiä kaikkien yhteinen asia: kaikki voivottelevat kun palvelut katoavat ja ihmettelevät että eikö mitään nyt olisi ollut tehtävissä. Käydään kertomassa, että olisin minä täällä käynyt ja teiltä ostanut. Niin, mutta kävitkö?

Vaikka en itse ole vielä koskaan yritystä joutunut lopettamaan, toki tunnen yrittäjiä jotka tähän ratkaisuun ovat päätyneet. Joko pakon edestä tai omasta päätöksestään. Joitain vuosia sitten yrittäjätuttuni joutui vaihtamaan yrityksensä toimipaikkaa paikkakunnalta toiselle. Hän kertoi tuolloin, että viimeisen viikon aikana liikkeessä kävi ihmisiä enemmän kuin koskaan: suurin osa kertomassa, kuinka olisivat halunneet palveluiden pysyvän ja että olisihan tällekin ollut meillä kysyntää. Yllättävän moni kävi myös syyllistämässä: sinä vain rahan perässä lähdet. No kukapa ei? Jos itse palkkatyössäsi saisit toimipaikkaa vaihtamalla isomman palkan: vaihtaisitko? Niinpä. Ehkä arvasitkin, että suurin osa mainituista neuvojista ja syyllistäjistä olivat kasvoja, joita kauppias ei ollut nähnyt koskaan.

Yrityksen lopettaminen onkin yhtäkkiä kaikkien yhteinen asia: kaikki voivottelevat kun palvelut katoavat ja ihmettelevät että eikö mitään nyt olisi ollut tehtävissä. Käydään kertomassa, että olisin minä täällä käynyt ja teiltä ostanut. Niin, mutta kävitkö?

Tottakai yritysten ongelmat voivat aina viitata myös huonoon liiketoimintasuunnitelmaan, huonoihin ratkaisuihin raha-asioissa,  ongelmiin henkilökemioissa tai mitä tahansa. Mutta lopulta kaikenkin jälkeen: kyllä yleensä yrittäjän viimeinen teko on lopettaa yrityksensä täysin ja laittaa lappu luukulle. Kyllä sitä vasten on yleensä valvottu monet unettomat yöt ja ihmiset yrityksen takana ovat itse jo enemmän raunioita kuin eläviä olentoja. Tuntuu varmasti jo helpottavalta, kun tietää sen viimein olevan ohi. Yrityksen lopettaminen voi olla yrittäjälle/yrittäjille pelottavaa, surullista, jopa nöyryyttävää. Siinä vaiheessa harvemmin on apua neuvojista, jotka tulevat jälkikäteen kertomaan että miten olisi kannattanut tehdä ja että kyllähän minäkin olisin täällä käynyt. Edelleen kysymys kuuluu: kävitkö?

Nyt ota hetki ja mieti, koska olet viimeksi käyttänyt paikallista palvelua, tukenut pientä yrittäjää?  Tunne sitten pieni pistos sydämessäsi. Minä ainakin tunnen. Sillä jokainen yrityksen hiipuminen on hiukan myös sinun ja minun syytä. Todellakin: minäkään en ole syytön, myös minä ostan välillä asioita jostain muualta. Mutta pyrin aina ajattelemaan niin, että jos minulla on varaa valita se paikallinen palvelu/tuote, niin että lapseni saavat huomennakin ruokaa, valitsen sen. Koska miksi en? Minä arvostan sitä, että tunnen kauppiaani: tiedän myyjän nimen ja yleensä tutussa paikassa myös minun nimeni tiedetään, minulle osataan tarjota aina sopivinta tuotetta juuri minun tarpeisiini. Minä arvostan asiakaspalvelua ja asiakaspalvelijoita.

Siispä ensikerralla kun soitat juhannusaattona kyläkaupan omistajalle huomattuasi, että grillimakkarat ovat loppu: mieti tulisiko ison ketjun myyjä vapaapäivänään sinulle ovea avaamaan ja perheesi makkarakriisissä pelastamaan. Tai kun lähdet kotoasi siitä kukkakaupan naapurista, kukkia ostamaan halvemmalla kymmenien kilometrien päähän tai kun ajelet oman kylän rautakaupan ohi peräkärry täynnä ketjumyymälästä (niinikään kymmenien kilometrien päästä) hakemiasi lautoja, mieti voisitko ensikerralla valita toisin. Voin sanoa, että jos sinä säästät tällä tavoin ostoksissasi senttejä, euroja tai kymppejä, niin näiden ostojen siirtäminen paikalliselle pienelle yrittäjälle on paljon suurempi teko. Sinä ehkä menetät hinnassa euron tai kaksi enemmän, mutta kauppias saa sinusta asiakkaan ja pystyy avaamaan myymälänsä oven huomennakin. Mitä luultavimmin hänelle myös tuosta ostoksesta jää käteen paljon pienempi summa rahaa, kuin voit koskaan uskoakaan.

Siispä ensikerralla kun soitat juhannusaattona kyläkaupan omistajalle huomattuasi, että grillimakkarat ovat loppu: mieti tulisiko ison ketjun myyjä vapaapäivänään sinulle ovea avaamaan ja perheesi makkarakriisissä pelastamaan.

Minä pyrin aina sanomaan jokaiselle asiakkaalleni studiollani kiitos : kiitos, että tuit pientä yrittäjäää ja kiitos että käytit palvelua. Harva ymmärtänee, kuinka paljon sitä oikeasti tarkoitan.

Ajateltavaa sinunkin torstaipäivääsi!

-Jenni

 

Ps.. Seuraavalla kerralla lupaan jo kirjoittaa välillä siitäkin, että on tämä yrittäjänä oleminen toisinaan ihan mukavaakin 😉

Kommentit

  • Iina / MouMou

    Hyvä kirjoitus! Tästäkin puolesta pitää puhua enemmän. 🙂

    • Jenni

      Kiitos Iina 🙂 ! Kyllä, olen samaa mieltä. Hankaliakin aiheita täytyy toisinaan käsitellä ja ravistella esiin.

  • Jaakko / Puoti

    Iso kiitos tärkeän aiheen nostamisesta ja hyvästä blogista! Aurinkoista kevättä ja menestystä yrityksellesi! 🙂

    T. Jaakko / Puoti.com

    • Jenni

      Voi kiitos paljon Jaakko kommentista! Aurinkoista ja työntäyteistä kevättä myös sinulle 🙂 .

  • Harry

    Juuri näin. Suomalainen kateus ei salli yrittäjän onnistuvan mutta kaikkea täytyy olla tarjolla ilmaiseksi. Tämä kansa ei enään ymmärrä oman työpanoksen todellista arvoa ja mitä sillä pitäisi odottaa saavansa.

    • Jenni

      Kiitos Harry kommentista.
      Kyllä ja uskon että moni ikäänkuin unohtaa arjessa sen, mitä vaikkapa pieni yrittäjä yrityksensä eteen tekee. Iso osa ihmisistä ehkä sen tajuaa ja sitä arvostaakin, mutta siinä vaiheessa kun hintalappuja ripustetaan niin kaiken pitäisi kuitenkin olla halpaa tai ei ainakaan radikaalisti kalliimpaa, kuin esimerkiksi ketjumyymälän myymä tuote X.
      Toivottavasti tähän saadaan muutos vielä jonain kauniina päivänä 🙂

  • Ave

    Tässä on kyllä niin hyviä pointteja! Monesti jonkun liikkeen ohi kävellessä sitä miettii, että pitäisi tuollakin joskus käydä, muttei kuitenkaan tule koskaan mentyä. Ja sitten tulee voivoteltua, kuinka se tai tämä liike ei sitten menestynytkään. Tässä olisi kyllä varmasti jokaisella paikallaan hieman katsoa peiliin. Tää teksti oli mainio herätys! 🙂

    • Jenni

      Kiitos Ave ja kiitos kommentista. Kyllä, lopulta kyse on aika pienistä teoista, mutta niillä on kuitenkin valtavan suuri merkitys esimerkiksi kauppiaalle itselleen 🙂 . Ensikerralla siis piipahtamaan putiikkiin, ties vaikka löytäisi uuden lempikauppansa!

  • Nimetön Vötkäle

    Niin, Suomessa puhutaan kilpailusta ja kilpailukyvystä.

    • Jenni

      Kiitos Vötkäle kommentistasi!
      Kyllä minusta myös kilpailua saa ja pitää olla, muutenhan mikään ei kehittyisi ja juututtaisiin samoihin vanhoihin tapoihin toistuvasti 🙂 . Kilpailukyky vain tuntuu tänäpäivänä vähän liian usein tiivistyvän hintaan ja se on huono juttu: harva pieni tekijä pystyy tarjoamaan asioita yhtä edullisesti kuin isommalla volyymillä myyvä pystyy. Iso tehtävä ja päätösvalta onkin ostajalla; millä perustein valitset palveluntarjoajan tai tuotteesi ostopaikan 🙂 .

  • Tuikku

    Olipa hyvä kirjoitus! Tunnistin itseni niin kovin hyvin! Minäkin luotsasin pientä putiikkiani lähes viisi vuotta! Niihin vuosiin mahtui paljon. Kun olosuhteiden pakosta vaihdoin paikkakuntaa oli loppuun myynnissä hurja määrä ihmisiä voivottelemassa että miksi lähden, no yleensä he olivat niitä joita en koskaan aikaisemmin liikkeessäni nähnyt! Suuremmassa kaupungissa myyntiä ei ollut riittävästi ja lopulta väsyin olemaan aina töissä kun ei ollut varaa työntekijään. Jos lapset olivat kipeitä niin ei muutakuin ilmapatja mukaan ja sairas lapsi takahuoneeseen sairastamaan kun ei yksinkään voinut kotiin jättää. Lopulta jouduin tekemään kipeän päätöksen lopettamisesta se oli elämäni vaikein päätös. Siitä on nyt vuosi. Kaipaan ihania asiakkaita ja sitä että jokainen päivä oli erilainen. Sain tehdä rakastamaani työtä lähes viisi vuotta. Ihanaa kevättä sinulle ja valtavasti tsemppiä yrittämiseen. ❤

    • Jenni

      Kiitos paljon Tuikku kommentista ja tarinastasi 🙂 ! Kyllä, sanonta naimisissa työnsä kanssa ei yrittäjän kohdalla ole lainkaan liioiteltua. Ja ”yksi lapsista” voi hyvin olla se oma yritys.
      Tärkein pointti omaan yrittäjyyteeni on se, että saan tehdä rakastamaani työtä ja uskon, että jos myös omalle tielleni sattuisi karikoita eikä tekeminen olisi enää mukavaa: ainoa oikea keino olisi lopettaa. Ei rakastamaansa asiaa kannata pilata itseään pakottamalla ja tätä kautta rakkautta vihaksi muuttamalla. Monenlaisia tosi tv-sarjoja yrittäjyyteen liittyen seuraanneena sanon miehelleni joka kerta kun näen omasta mielestäni liian pitkään väkisin mukana roikkuneen yrittäjän, että ”sanothan, jos minä olen joskus tuossa”. Kiitos Tuikku ja onnekkaita uusia tuulia myös sinulle, mihin ikinä elämäsu viekään <3

  • handki

    Joskus on vain pakko lähteä hakemaan tavaraa muualta, kun omalta paikkakunnalta ei juuri sitä saa. Meidän paikkakunnalla ei esimerkiksi sa minkäänlaisia liikunta vaatteita tai välineitä, joten muualta on haettava. Ja samalla hakee sitten ainakin sillä kertaa muutkin ostokset. Toki on ihanaa kannattaa oman kylän liikkeitä, mutta joskus ne hinnat on kyllä paljon enemmän kuin pari euroa kalliimmat.

    • Jenni

      Kiitos kommentista!
      Kyllä, tuo on ihan totta että etenkään pieniltä paikoilta ei ihan kaikkea saa ja siksikin on lähdettävä etäämmäs ”kalaan”. Ja tosiaan tuotteesta sekä palvelusta riippuen joskus hintaerot voivat olla isojakin. Nämä ovat kovin tilanne- ja paikkakuntakohtaisia asioita! Mutta kyllä minusta on tärkeää ostajana tietoistaa, että aina on varaa valita; myös kauempana ostoksilla käydessä voi miettiä, mistä hankinnat tekee ja millaisen kauppapaikan valitsee 🙂 .

  • eskokalervo

    Hienoa nostaa esiin asiakkaan vastuu etenkin oman kulmakunnan pienyritysten suosimisesta. Kunnon lähilaadusta, lähiyrittäjyydestä ja lähisaatavuudesta kannattaa maksaakin vähän lisää, lähiyrityksiltähän se tulee lisääntyneiden verorahojen mahdollistamana kunnan parempina palveluina osittain takaisin.
    Organisaatioiden ammattimaisena kehittämisavustajana ”joudun” kuitenkin laajentamaan näkökulmaa. Halli kyllä on ihan hyvän puun alla mutta varsinainen orava on kyllä naapuripuussa eli siellä kurkkiin Yrittäjän oma peili, joka kyselee:
    – onko liikeideasi kirkas, tiedätkö tarkkaan, mitä asiakashyötyä ratkaisusi tuottavat, keille, tuntevatko juuri he olemassaolosi ja ratkaisujesi muista poikkeavat piirteet, ylivoimatekijät, ovatko tuotteesi/palvelusi helposti saatavilla, miten miellyttävä hankinta-/ostoelämys on.
    – pienyrityksen haaste on usein tunnettuus ja sen tärkeimpänä pointtina syy tulla ostamaan juuri sen tuotteita/palveluja. Kirkas ylivoimatekijä ja sen tunnettuus.
    – tähän pohdintaan joutui tässä taannoin eräs puusepän verstas. Yrittäjä pohti omaa muista erottavaa ylivoimatekijäänsä. Hän funtsasi, hylkäsi ja hieman autettuna oivalsi: sisäänvetotuotteen tulee olla sellainen jota massateollisuus ja bulkkikauppa ei tee eikä tarjoa. Seuraavaksi hän lähti hakemaan tapoja poiketa bulkista; laatu, no ei, kylläkoneet pystyvät samaan; erikoisuus, no ei, kaikenlaista vempainta löytyy esim. hupikaupoista; ovelta ovelle kauppa, noo saatavuus olisi kunnossa, mutta keskityn mieluummin touhuamiseen verstaalla, enkä ole valmis myymäläauton taloudelliseen riskiin. Minä jotta, pohdipa vaikka mitä sellaista voisit lisätä nykyvalikoimaasi, -osaamiseesi tai -variantteihisi, joka saataisi kiinnostaa riittävän monilukuista porukkaa eikä löytyisi bulkkikauppiailta.
    En paljasta tuotteita, mutta hänen löytönsä oli yhdistää puuhun muita materiaaleja ja tarjota muista poikkeavia käyttö- ja koriste-esineitä ainutlaatuisuudesta tykkääville.
    Hintakilpailukyvyn hän ratkaisi kehittämällä hyvään nopeuteen pystyvän konekannan. Tunnettuus ja osittain saatavuuskin pantiin kohdalleen järjestämälle sadan kilometrin säteellä perheille suunnattu avoimien ovien näyttely- ja itsetekemistapahtuma, jossa vieraat saivat tutustua valikoimaan ja valmistaa opastetusti itselleen yksinkertaisen näytetuotteen. Tapahtumassa polkaistiin käyntiin myös uuden tuotteen suunnittelu- ja valmistuskilpailu, aikaan seuraavaan vastaavaan tapahtumaan, jossa omistaja ja yleisö yhdessä valitsi aina parhaimman ratkaisun, josta tietenkin tuki uusi hittituote valikoimaan. Paikallismedia teki näyttävät reportaasit tapahmasta ja ylistivät kilpailun tasoa ja voittajan ainutlaatuisuutta.
    Seurauksena oli yleensäkin käsityö-yrittäjyyden elpyminen paikkakunnalla ja asiakaspiirin laajeneminen useamman sadan kilometrin säteelle. Mielessä piipahtanut lopettamismiete pujahti hieman häpeissään viemärin aukosta historian hämärään.
    Tämän jutun pointti ei ole löydetty ratkaisu vaan siihen johtanut prosessi, Bernsteinin polku.

    • Jenni

      Kiitos Eskokalervo oikein paljon kommentistasi! Ja kiitos hyvästä tosielämän tarinasta, se kertoo ehdottomasti tästä suomalaisesta päättäväisyydestä; siitä että ollaan viimeiseen asti valmiita tekemään työtä ja uudistumaan, kehittämään itseään ja omia työprosessejaan. Parhaassa tapauksessa kaikki voittavat: niin yrittäjä kuin asiakaskin.

      Olen hyvin samaa mieltä pointistasi ja kuten tekstissäni hiukan aihetta sivusinkin ”Tottakai yritysten ongelmat voivat aina viitata myös huonoon liiketoimintasuunnitelmaan, huonoihin ratkaisuihin raha-asioissa, ongelmiin henkilökemioissa tai mitä tahansa.” Olen siis samaa mieltä, että päävastuu on yrittäjällä ja usko sekä palo omaan tekemiseensä on oltava, on oltava myös valmis kehittämään ja parantamaan toimintaanta viimeiseen asti. Mutta silti minä uskon, että yksi suurimmista asioista ja syistä yrittäjän jatkaa bisnestään ovat asiakkaat. Mukavaa työtäkään ei voi tehdä edes kaikkensa antaneena, eikä voimia kehittämiseen välttämättä ole, jos tuntuu ettei kukaan tue toimintaa. Jos taas on olemassa usko, että palvelua tarvitaan ja arvostetaan, se varmasti kannustaa entistä enemmän taistelemaan tyylimyllyjä vastaan ja panostamaan ja kehittämään toimintaansa 🙂 .

  • Katja

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Olen tehnyt havainnon, että etenkin päivittäistavarapuolella osa paikallisten pikkuliikkeiden tuotteista on ihan samanhintaisia, osa jopa edullisempia, kuin jättimarketeissa. Toki suurin osa tuotteista on enemmän tai vähemmän kalliimpia, koska isot ketjuliikkeet saavat suurten tilausmäärien johdosta pikkufirmoja paremmat tukkualennukset, ja näin ollen isot pystyvät myymään tavaraa ulos hintaan, jolla pienet ostavat sen sisään. Juuri tästä syystä voi syntyä mielikuva yksityisyrittäjien riistohinnoittelusta, vaikka todellisuudessa asia on juuri päinvastoin. Jos mahdollista, niin kannattaa tehdä vertailua niin hinnan kuin laadunkin suhteen.

    • Jenni

      Kiitos Katja ja kiitos kommentista! Kyllä, nimenomaan tuo seikka on tärkeä huomioida. Ja toisaalta kuten sanoitkin niin hintaa sekä palvelua on hyvä arvioida ja arvottaa, en minäkään kannusta välttämättä ostamaan paikallista jos vaikkapa palvelu tai tuote on erikoisen huono. Mutta kyllähän asiakas on joka tilanteessa avainasemassa: pienen putiikin valikoimiin, palveluun ja tarjontaan on monesti myös helpompi vaikutta palautetta antamalla 🙂 !

  • Nimetön Yrittäjän puoliso

    Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta.
    Perheellämme on pieni ”sekatavarakauppa” pienellä paikkakunnalla, ja usein emme pysty kilpailemaan hinnalla, mutta sitäkin enemmän laadukkaalla ja henkilökohtaisella palvelulla. Kuulemme aika ajoin kommentteja kuinka jotain tuotetta myydään euron tai kaksi halvemmalla satojen kilometrien päässä isossa marketissa. Tai puskaradiosta kuuluu, että olisipa omalla kylällä ”sitä ja tätä” valikoimassa. Otamme ilomielin vastaan asiakkaiden parannusehdotuksia ja joka vuosi otamme valikoimaan jotain uutta, mitä asiakkaat ovat olleet vailla. Sitä vain on ihmisten vaikea sisäistää, että ihan kaikkea maan ja taivaan välistä emme voi hyllyssä pitää, vaan osa tuotteista on tilaustuotteita. Kumma kyllä, verkkokauppaostoksia voidaan odottaa vaikka toiselta puolelta maapalloa viikkokausia, mutta paikalliselta yrittäjältä ei viitsitä tilata, kun toimitusaika on viisi päivää ja netistä saman sadan euron tuotteen saa 10€ halvemmalla. Onko se se kateus, ettei tuo vain menestyisi, vai mitä ihmiset ajattelevat?
    Viimeistään sitten vaaditaan, että jotain alennustahan ostoksesta pitää saada, aivan kuin se olisi joku itsestäänselvyys, että aina kaikki on alennusmyynnissä. Tähän meidät on ajanut ainainen alennusmyynti ja tarjoushinnoittelu useimmissa isoissa ketjuissa. Se ei varmaan käy kenelläkään mielessä, että jokainen alennus on yrittäjän omasta tilistä pois. Monesti sitä annetaan, jotta saataisiin kauppa tehtyä ja edes joku myyntitapahtuma päivään. Moniko asiakkaista on valmis antamaan alennusta omasta palkastaan?
    Ostamiseen -ja tietysti myymiseen- liittyy paljon ja se herättää tunteita. Toivon, että kestävän kehityksen ja ympäristöajattelun rinnalle tulisi selkeä malli ajatella omaa ostokäyttäytymistä ja asemaa tärkeänä osana ja tekijänä oman kylän tai kaupungin elinvoimaisuuteen.

    • Jenni

      Kiitos yrittäjän puoliso kommentista! Todellakin osuit ytimeen, allekirjoitan täysin ja en voi sanoa kuin että I feel you. Ymmärrän ja tiedän erittäin hyvin mitä tarkoitat ja kertomasi esimerkit ovat kyllä täyttä totta varmasti monellekin pienelle yrittäjälle. Valikoiman ja alennusten lisäksi yksi asia, joka mieleen tulee ovat myös aukioloajat. Monella pienellä yrittäjällä työskennelleenä ja nyt toki myös itse pientä toimipistettä pitävänä olen huomannut, kuinka valtavan vaikeaa aukioloaikojen säätäminen on. Ovien tulisi olla avoinna aina, jotta jokainen palvelua tarvitseva pääsisi asioimaan heti kun tarve tulee. Toisaalta etenkin illat ja viikonloput voivat helposti olla yllättävänkin hiljaisia ja sitten taas niinä hetkinä tulee yrittäjän mietittyä, että kotona odottaisi perhekin jota olisi mukava joskus nähdä. Yhteiskunta muuten toimii aikalailla 8-16 ihmisten armoilla ja esimerkiksi lapset pitäisi päivähoidosta noutaa viiteen mennessä, jolloin iltatöiden tekeminen rasittaa taas aina muun perheen rytmejä ja tuo omia haasteitaan.
      Tämän kaiken ”valitusvirteni” loppuun tietysti taas mainittava, että valintojahan nämä ovat kun yrittäjäksi ryhtyy 🙂 . Välillä kuitenkin tosiaan tuntuu, että aika harva ihminen välttämättä ihan täysin ymmärtää, kuinka monta erilaista muuttuvaa ja ehkä epävarmaakin tekijää yrittäjän/mikroyrityksen työssä ja etenkin kivijalkamyymälän pidossa on ja siitä olisi ihana saada jotenkin ihmisten silmiä auki! Kiitos vielä kommentistasi, tuntuu kyllä mukavalta saada ja huomata että muutkin saavat tekstistä ”vertaistukea” 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.