VALIKKO

Kahvimukin takaa

11.8.2018 19:21

Ihmisten pään sisällä olevat ikärajoitteet

Oletteko törmänneet koskaan sellaiseen, ettei saisi esimerkiksi tykätä jostain asiasta, koska on jo sen ja sen ikäinen, ja kyseinen asia on suunniteltu nuoremmille? Tai ei saisi pukeutua johonkin, koska on jo liian vanha sellaiseen?
Minä olen, ja aika paljonkin. Tähänhän on syynä ihan vaan ihmisten pään sisäll olevat ikärajoitteet, jotka pitäisi kyllä heittää roskiin.

Ensimmäistä kertaa tämmöinen tuli vastaan reilu parikymppisenä, kun luin eräältä keskustelupalstalta pukeutumiseen liittyen, miten ”kolmeakymmentä lähestyvien pitäisi tajuta jättää hupparit jo nuoremmille, tai käyttää niitä korkeintaan urheillessa”. Sama taisi päteä tennareihin. Mietin jo tuolloin, että tsiisus… ei ikinä.

Nyt, 35-vuotiaana, en ole edelleenkään tajunnut jättää niitä huppareita ja tennareita teineille, koska tykkään niistä edelleen enkä osaa nähdä asiassa mitään pahaa. En tietenkään pukisi johonkin juhliin hupparia, mutta vapaa-ajan ja miksei tietynlaisen työnkin vaatteena se on kiva.

Tämän postauksen aihe tuli kuitenkin mieleen, kun ihan vähän aikaa sitten eksyin erästä bloggaajaa koskevaan keskusteluun nettiä selaillessani, ja siellä irvailtiin että miten voi yli 30-vuotias ihminen ostella ja keräillä jotain tarroja, ja vielä olla iloinen niiistä. Tuota noin… Itsehän olin eilen erittäin iloinen, kun ulkomaiselta tarramyyjältä tilaamani paketti viimein saapui, tarrat ovat laadukkaita ja erittäin ihania ja söpöjä, ja pääsevät koristamaan plannereita ja bullet journalia 🙂
Tästä aasinsiltana tuohon plannerointi-harrastukseen, jota sitäkin nuo tarroista irvailijat varmasti pitää jonain pikkutyttöjen juttuna. Se vaan, että sen perusteella mitä itse tiedän, niin suomalaisia alan harrastajia löytyy ainakin sieltä kuudenkymmenen ikävuoden paremmalta puolelta ellei vanhempiakin. Pikkutyttöjä joo. Ja koska siihenkin harrastukseen saa halutessaan palamaan rahaa aivan valtavia summia, niin en ihan lasten jutuksi sitä mieltäisi 😉 Toki pienelläkin budjetilla voi tulla hyvin toimeen, se on ihan itsestä kiinni.
Kiinnostaisiko teillä muuten minkäänlainen planneriesittely tai mikään aiheeseen liittyvä? Jotain sen tyyppistä postausta on tulossa, mutta toiveitakin otetaan ilomielin vastaan 🙂

Yksi oma osa-alueensa on sitten keräilyharrastukset. Valtaosalle tuntuu olevan erittäin ok kerätä asunto puolilleen Muumi-mukeja (en ottanut tätä esimerkiksi nyt siksi, että itse niitä vihaisin, en vaan kerää enkä halua kun ovat meillä erittäin epäkäytännöllisiä) mutta auta armias, jos herranjestas aikuinen ihminen kerää vaikkapa My Little Ponyja! Mullakin on muutama poni sen tyyppisiä millä ite pienenä leikin, niistä nykyaikaisista en tykkää, ovat rumia. Ja kunhan on joskus tilaa keräilylle, niin voin luvata että niitä tulee lisää 😀 Melkein kadehdin, oon vuosia ”tuntenut” netin kautta ihmisen, jolla on niitä satoja. Se kokoelma on huikea ja hieno, ihan jo kuvien perusteella. Mutta ei, nämäkinhän pitäisi ymmärtää jättää lapsille… niille, jotka ymmärtämättömyyttään tai ihan vaan silkkaa ilkeyttään voivat tuhota saksilla tai lähtemättömillä kynillä kalliit, alkuperäiset ja harvinaiset ponit.

Nyt kun pääsin vauhtiin aiheessa, niin otetaanpas seuraavaksi lemmikkijyrsijät.
Monet niistä, jotka ei noista otuksista oikeastaan mitään tiedä, sanoo että ne on pikkutyttöjen juttuja, marsut sun muut. Okei, useinhan se marsu (toivottavasti kylläkin vähintään kaksi, koska nuo kuikuttavat pötkylät, kaikella rakkaudella, ovat laumaeläimiä) hankitaan lapsille lemmikiksi, mullakin oli jo alle kouluikäisenä. Vastuu kuitenkin on aina lapsen lemmikin kohdalla aikuisen. Ja arvatkaapa mitä? Kun on olemassa muitakin paikkoja mistä jyrsijöitä voi ostaa kun eläinkaupat, nimittäin vastuuntuntoisia kasvattajia, niin viralliseksi kasvattajaksikaan ei pääse alle 18-vuotias. Tiedättekö miksi? Juurikin siksi, koska niistä ”lapsellisista pikkulasten lemmikeistä” pitää oikeasti tietääkin enemmän kuin että mitä se syö, pitää kyetä ottamaan vastuulleen mahdolliset sairastapaukset ja tiineenä olevan/synnyttävän emon ongelmat silloin, kun kaikki ei menekään niinkuin eläinkirjoissa. Pitää myös kyetä etsimään kasvateilleen mahdollisimman hyvät kodit ja pitämään itsellään ne, jotka ei välttämättä heti tai ehkä koskaan löydä omaa kotia, tämäkin vaatii sekä tilaa että rahaa, ja myös aikaa, kun hoidettavia otuksia on enemmän. Lisäksi on kyettävä vastaamaan uusien lemmikinomistajien kysymyksiin muutakin kun että googleta, en minä tiedä. Vieläkö kuulostaa siltä, että jyrsijät olisivat pikkulasten lemmikkejä siinä kuin mikään muukaan eläin? 🙂

gerbiili

Toinen meidän gerbiileistä, Dingo

Tämmöinen lauantainen paasaus tällä kertaa… 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.