VALIKKO

Kahvimukin takaa

8.8.2018 14:13

Se jo ehkä liikaa jankattu kehopositiivisuus…

”Kaikki kehopositiivisuus -lässytys on vain siksi, että lihavuutta ihannoitaisiin ja kaikkialla vaan kehutaan, kuinka ylipainoiset on niin rohkeita ja ihania eikä laihdutusta tarvi edes ajatella. Samaan aikaan liian hoikkia saa haukkua laihoiksi, mutta ylipainosta pitää vaieta ettei pahoita kenenkään mieltä…”

Tämä ja paljon paljon muuta tulee päivittäin vastaan milloin missäkin päin nettiä, ja ajattelin jo pistää omankin lusikkani soppaan (hehe, ruoka on hyvää ja syöminen kivaa joten mikäs tuon parempi vertauskuva) ja avautua aiheesta. Vaikka kirjoitan tätä juttua erittäinkin ylipainoisen ihmisen näkökulmasta, en silti allekirjoita kaikkia asioita, mitä joissakin muiden ylipainoisten blogeissa ehkä on. 

Kehopositiivisuus, ja miten minä sen lihavana ihmisenä näen

En todellakaan ole sitä mieltä, että kyseinen asia olisi jotenkin ylipainoisten ylistämistä ja vielä jopa muiden lyttäämistä alas. Ei. Vaan johan sen nimikin sanoo, kehopositiivisuus on kaikille vartaloille. Jokainen keho on arvokas, riippumatta koosta, iästä, väristä, painosta, arvista, mitä ikinä siellä voi olla. Riippumatta siitä, onko se keho lihonut sairauden, lääkkeen tms takia vai ihan vain siksi koska syöminen tosiaan on kivaa joskus liiankin paljon, onko arvet itse aiheutettuja vaikkapa vaikean masennuksen ja pahoinvoinnin keskellä vai vaikkapa raskausarpia. Mulla ei siis lapsia ole, mutta välillä suorastaan surettaa, kun  todella monet naiset sanovat, etteivät voi mennä rannalle muuten kuin kokovartalouimapuvussa korkeintaan, koska on raskausarpia. Hei herätys! Nekin on kuitenkin peräisin niin tärkeästä asiasta kun siitä omasta lapsesta, ne on erittäin luonnollinen asia, toisille vaan tulee enemmän ja toisille vähemmän. Ne kertovat että niiden kantaja on antanut jollekin elämän, kantanut uutta ihmistä kehossaan sen 9kk. Niissä ei ole mitään hävettävää! 🙂

Mulla on käsivarret vähän raidalliset ja muutenkin epämääräisen kirjavat, ja ne tulee esille etenkin kesällä, jos onnistun sen minimaalisen puolen asteen verran ruskettumaan. En osaa niitä hävetä, ne on osa minua ja minun elämää. Joskus oli vähän liian rankkaa ja omalla kohdalla se purkautui usein sitten siihen että satutti itseään fyysisesti, että sai sen henkisen tuskan edes hetkeksi väistymään. En ole noista toki ylpeäkään, enkä niitä varsinaisesti esittele mutten myöskään peittele. Ne vain on.

Ja mitä tulee siihen ylipainoon ja kehopositiivisuuteen, niin tuota… Olen sitä mieltä että se menee jo hieman yli.

Tottakai on tärkeää hyväksyä itsensä just siinä kehossa mikä sattuu olemaan, ja se pitäisi hyväksyä kaikkien muidenkin. Mutta sitten taas, reilu ylipaino on kaikkea muuta kuin terveellistä. Mullakin sitä on, ja olen erittäin iloinen voidessani sanoa, että sitä on ollut joskus yli 20 kg enemmän kuin nyt tällä hetkellä 🙂 Kuitenkin, vaikka itsekin oon hiljattain oppinut, että mulla ei tarvi vihata itseäni siksi kun oon läski, haluan silti olla joku päivä normaalipainoinen. Ihan jo terveydellisistä syistä. Vaikea sanoa, mikä on pelkästään ylipainon mukanaan tuomaa ja mikä enimmäkseen sukurasitteiden, koska molemmat vaikuttaa asiaan paljon, mutta päälle 30-vuotiaana tulleet lääkitykset diabetekseen ja korkeaan verenpaineeseen ei hirveästi mieltä lämmitä. Lisätään tähän kombinaatioon vielä kilpirauhasen vajaatoiminta, jotta olisi vielä ”mukavempaa”.

Ja mitä tulee siihen että hoikkia ihmisiä haukutaan laihaksi, no ketään ei saa haukkua mutta onko laiha sanana sen rumempi kuin lihava? Ei minusta. Ja uskokaa pois, kyllä kautta aikojen (okei, ainakin siltä ajalta mitä itse oon elänyt, eli 80-luvun alusta) on ne vähänkin ylipainoiset saaneet olomuodostaan kuulla varmasti eniten! Omalta kouluajaltani en muista kuulleeni ikinä, että ketään hoikkaa olisi haukuttu saatika kiusattu. Itse sain kuulla kyllä painostani lähes päivittäin jollain tavalla. Tämä johti sitten siihen, että en halunnut pahemmin liikkua julkisesti t-paita päällä, koska häpesin käsiäni. Myöhemmin niihin aikoihin otettua valokuvaa kattoessa on saanut todeta, että joo, olin ylipainoinen kyllä. Mutta en se läski, joka olin saanut kuulla olevani. Eikä niissä käsivarsissakaan ollut mitään hävettävää, näissä nykyisissä vois ollakin, mutten suostu enää häpeämään ja piilottelemaan.  Koulukiusaamisesta kirjottelinkin aiemmin, sen voi lukea täältä.

Meillä on vain yksi keho, rakastetaan sitä ja pidetään siitä huolta, oli se sitten minkälainen tahansa! <3

 

 

 

Kommentit

  • Jenna

    Tosi ihana kuulla myös sun ajatuksia tästä aiheesta, kun itse kirjoittelin aiheesta blogiini eilen!

    Hyvä näkökulma ja hyvin kirjoitettu teksti ! 🙂

     0
    • Oili-Maria

      Oi, ihana kuulla, kiitos! <3

       0
    • Oili-Maria

      Kiitos! 🙂

       0
  • Mari_Shopaholic

    Tämä aihe on ollut viimeaikoina kovasti pinnalla, hyvä niin. Tärkeää asiaa ja toivon, että kehopositiivisuus pääsisi taas oikeuksiinsa ja kaikki negatiivisuus sen ympärillä loppuisi. Jokainen olkoot sellainen kuin on 🙂

     0
    • Oili-Maria

      Juurikin näin! Mutta veikkaan, että varmaan aina tulee olemaan ihmisiä, jotka ei anna muiden olla sellaisia kun ovat…

       0
  • Oon lukenut nyt paljon näitä keskusteluja, täs oli kivan jalat maassa-ote eikä turhaa provosointia.

    Voi kumpa mitään kehopositiivisuustempauksia ei edes tarvittaisi!

     0
    • Oili-Maria

      Kiitos 🙂

      Parempi tosiaan olisi, jos ei tarvittais, mutta saadaankohan ikinä elää maailmassa tai edes maassa, jossa kaikki hyväksyy toisensa? Pahasti epäilen 🙁

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.