VALIKKO

Kaikenkirjava päiväkirja

Huono itsetunto vaikuttaa elämään myös aikuisena

Olen aiemmin maininnut, että minua vaivaa huono itsetunto. Olen kamppaillut itsetuntoni kanssa vuosikausia, siitä asti kun olin lapsi.

En ole varma, mistä itsetunto-ongelmani alkoivat, mutta tiedän, että ne alkoivat ollessani vasta alakoululainen. Yksi suurista vaikeuksista oli, että näytin lapsena aika paljon pojalta (lyhyet hiukseni eivät myöskään auttaneet asiaa). Tämän vuoksi ihmiset saattoivat luulla, että olin poika. Taistelin monta vuotta sen pelon kanssa, että ihmiset luulisivat, että näytin pojalta. Tämä vaikutti myös oman itseni hyväksymiseen, sillä olen oppinut hyväksymään itseni vasta aivat viime vuosina sellaisena ihmisenä kuin olen.

Alhainen itsetuntoni ilmeni kavereiden paljoutena

Alhaisella itsetunnolla varustettu ihminen voi olla monenlainen. Minulla oli paljon ystäviä lapsena ja nuorena. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että olin onnellinen. Minulla oli paljon ystäviä, sillä hain jatkuvaa hyväksyntää ja koin, että yhteiskunta arvosti yksilöitä, joilla oli paljon ystäviä. Huono itsetuntoni valitettavasti aiheutti sen, että ystävystyin ihmisten kanssa, jotka käyttivät minua hyväkseen. Olen syntynyt kilttinä, muista välittävänä ihmisenä, jolle toisten kuunteleminen ja auttaminen tulee luonnostaan. Varsinkin teini-iässä minulla oli monta ystävää, jotka käyttivät tätä ominaisuutta hyväkseen. Varmastikin tietämättään he hakeutuivat seuraani kun he tarvitsivat huomiota tai kuulijaa. Nämä ihmiset myös helposti kokivat kateellisuutta muista ystävistäni, joten vietin monta välituntia kyynelissä, kun heistä joku oli päättänyt huutaa minulle keskellä pihaa, kuinka paska kaveri olin, kun en viettänyt aikaani heidän kanssaan.

Lukiossa huono itsetuntoni kulminoitui ylen syömiseen ja lihomiseen. Parhaimmillaan puntarini näytti 83 kiloa, mikä on pituudelleni jo vaarallinen lihavuus. Tästä lähti kierre, jossa kouluarvosanani tippuivat, ystäväni karisivat, enkä kokenut, että missään on mitään järkeä. Kotona minulle kerrottiin, että pitää laihduttaa, sillä saan muuten diabeteksen. Tiedän, että sanat oli tarkoitettu avuksi, mutta ne saivat minut tuntemaan vielä suurempaa epäonnistumisen tunnetta ja häpeää.

Lukion jälkeen pudotin painoni ja muutin ulkomaille Skotlantiin. Skotlannissa sainkin yhtäkkiä huomiota, varsinkin romanttisessa mielessä. Olin antanut yhteiskunnan ja median vaikuttaa omaan itsetuntooni ja koin, että nyt ollessani laihempi olin vihdoin haluttava. Saamani huomio näennäisesti paransi itsetuntoani, mutta todellisuudessa kyseessä oli ansa, jonka kanssa vieläkin taistelen. Ravasin salilla, söin hyvin, kyttäsin kaloreita ja innostuin saamastani huomiosta. Tämä saamani huomio vahvisti käsitykseni siitä, että minä itsenäni en jotenkin riitä, vaan pitkät hiukset, meikki ja timmi vartalo tekivät minusta mielenkiintoisen.

Skotlannin itsetunto olikin silmän lumetta

Palattuani Suomeen koin ahdistusta. Skotlannissa luomani ”itsetunto” oli tiessään, sillä en ollut enää mielenkiintoinen ulkomaalainen vaan tavallinen minä. Ryhdyin rakentamaan itsetuntoani uudelleen, keskiverroin tuloksin. En osannut kuitenkaan olla täysin minä sellaisena kuin olen.

Kaikki muuttui kun tapasin ihmisen, josta on vuosien mittaan tullut minulle erityisen tärkeä. Ensimmäisen kerran kun tapasimme näytin Justin Bieberiltä lyhyissä hiuksissani ja meikittömänä, mutta hän näki minussa jotain. Hän on auttanut minua puhumaan omista kammoistani ja kertomaan itsetunto-ongelmistani. Ensimmäisen kerran elämässäni minusta tuntuu, että joku näkee minut. Hän kuuntelee kun kerron itkuisena siitä miksi jokin pieni asia on saanut minut allapäin. Hän on tukenut minua läpi itsetunnon parantamis prosessini, vaikkakin ajoittain se on tarkoittanut järjettömiä itkukohtauksia ja turhauttavia varmisteluja siitä, että olen hänelle tärkeä.

Itsetunto ongelmani eivät kuitenkaan ole täysin kadonneet. Epäilen sisäisesti kaikkea koko ajan. Minun on vaikea luottaa siihen, että asiat kääntyvät parhain päin ilman minun 1000% panostani 24/7. Minulla on todella epäselkeä suhde omaan kehooni, mikä näkyy siinä, että jos ihminen ihailee uutta hieman sulavampaa vartaloani tekee minun mieli kysyä ettenkö riittänyt sellaisena kuin olin ennen. Mikäli en kuule ihmisestä moniin tunteihin tekstiviestini jälkeen pelkään, että olen tehnyt jotain väärin. Itsetunto-ongelmista johtuva lista on pitkä.

Erona nykyiseen minääni ja entiseen minääni on, että tunnistan ongelmat ja ajatukset, joita huono itsetunto aiheuttaa. Tiedän, että negatiiviset ajatukset parisuhteessani tai pelkoni ystävyyssuhteissa ovat usein lumetta. Seuraavien vuosien suurin taistelu onkin oppia luottamaan ihmisiin ympärilläni. Luottamaan siihen, etteivät he käytä minua hyväksi ja että he ovat kanssani tai ystäviäni sen vuoksi, että he nauttivat seurastani myös silloin, kun en ole parhaalla päällä. Itsetunnon parantaminen on pitkä prosessi, josta on vaikea puhua, mutta tärkeää purkaa ajatuksiaan, jotteivät ne jää vaivaamaan mielen sopukoihin.

Hitaasti, mutta varmasti, niinkuin ihmisillä on tapana sanoa.

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.