VALIKKO

Hyvä olo on tasapainoa

hyvä olo

Nyt etsitään hyvinvointia joka puolelta. Trendikäs tyyppi on fresh ja hehkuu hyvää oloa. Superfoodeja, raakaruokaa, vegaaniutta ja vähän salitreeniä. Näinhän se menee? Blogien perusteella kaikki alle parikymppisetkin vääntävät terveyssmoothieita, itse muutama vuosi sitten opettelin tekemään makaroonilaatikkoa. Olen mäkin kiinnostunut näistä asioista, mutta myönnän olevani vähän laiska. Haluaisin leipoa raakakakun, mutta jo ainesosalista lannistaa.

Kaikki ruokatrendit ja kaikenmaailman ruokavaliot tuntuvat tällaisesta epäruoanlaittajasta ylitsepääsemättömän vaikeilta. Mulla on kuulemani mukaan outo suhde ruokaan. Kaikki muut tuntuvat nauttivan syömisestä paljon enemmän kuin minä. Syön kyllä kaikenlaisia välipaloja ja herkkuja niin paljon kuin napa vetää, mutta kunnon ruoka mua ei oikein kiinnosta. Syönkin yleensä liian vähän. Musta ei siis saa fitness-muijaa, joka syö monta kertaa päivässä kuivaa riisiä ja kanaa ja maitorahkaa, eikä minkään muunkaan ruokavalion noudattajaa.

On erikoista, miten paljon nykyään on ihmisiä, jotka tietävät, miten kuuluu syödä. Esimerkiksi tuloillaan oleva dokumentti, jossa personal trainer testaa kuukauden THL:n ravitsemussuositusten mukaan elämistä, on aika kiinnostava. Testaajan mukaan hän alkoi voida kokeilukuukauden aikana huonommin.

hyvä olo 2

Itse ainakin uskon ravitsemussuosituksiin ja siihen, mitä koulussa on opetettu ja miten mun vanhemmat ja isovanhemmat ovat syöneet: ihan tavallisesti. Ruokavalioon kannattaa sisällyttää paljon kasviksia ja sekaan sopii myös sattumia eli niitä herkkuja. Kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja kuulostella omaa oloa. En näe syytä välttää esimerkiksi viljatuotteita jos niistä ei tule huono olo tai syödä älyttömästi rasvaa (kuten tuon dokumentin pt) tai proteiinia. Mua turvottaa jos syön paljon vehnää, esimerkiksi yliopiston ruokalassa pitsaa. En siis syö sitä ruokalan pitsaa, mutta en erityisesti välttele vehnää.

Uskon siihen, että hyvä olo tulee tavallisesta ruoasta. Siihen ei tarvita välttämättä chian siemeniä tai maca-jauhetta. Mulle tulee hyvä olo itseni toteuttamisesta, läheisten seurasta, ulkoilusta ja kyllä, myös herkuttelusta.

Välillä huomaa, että nyt on tullut luiskahdettua vähän liikaa sinne herkkujen puolelle ja se tuntuu kropassa ja päässä. Silloin voi vähän vaihtaa suuntaa, mutta en ole ikinä tajunnut sellaista totaalikieltäytymistä. Olen monesti kuullut ja lukenut siitä, että herkkupäivä ei toimi, koska silloin tulee vedettyä överit. Yritän pyrkiä sellaiseen tasapainoon, jossa en kiellä itseltäni herkkuja silloin kun tekee kamalasti mieli, mutta että ei tekisi kamalasti mieli joka päivä.

Some days you eat salads and go to the gym, some days you eat cupcakes and refuse to put on pants. It’s called balance.

Se mitä yritän sanoa, tai ehkä ennemminkin kysyä, on miksi syömisestä tehdään nykyään niin vaikeaa? Onko normaalia tuntea huonommuutta siitä, että syö aamupalaksi ihan vaan jogurttia ja mysliä, iltapalaksi ruisleipää, leipoo kakkunsa vehnäjauhoista ja valkoisesta sokerista ja syö sen hyvällä omallatunnolla?

Kyllä mullakin on chian siemeniä kaapissa ja syön monena aamuna tuorepuuroa. Se on hyvää ja kätevä napata kaapista aamulla. Mutta mun resepti on helppo! Ehkä jaan sen joku kerta, jos joku toinen superfoodeja vierastava ilmoittautuu!

Kommentit

  • Riikka

    Ilmoittaudun. Mä näen tässä ruokahössötyksessä jonkin verran sitä, että jotkut hyötyvät taloudellisesti (esim. ne superfoodien tuottajat ja maahantuojat) ja sit myös sitä, että meillä on niin paljon ruokaa tarjolla, että on ylipäätään mahdollista miettiä tällaista.

    Ruoka- ja terveysdiskurssissa ihmetyttää se, että ”virallisia” auktoriteetteja kritisoidaan mutta samaan aikaan imetään netistä täysin kritiikittä kaikenmaailman höpöhöpöä, joka ei perustu mihinkään.

    Mä syön pääosin THL:n suositusten mukaan, koska ne perustuu vuosikymmenien tutkimukseen. En pidä itseäni niin pätevänä asiantuntijana, että osaisin paremmin.

     0
    • Anniina

      Kyllä, varmasti. Mäkin ihmettelen tätä, minkä perusteella sitä tietoa arvioidaan. Ja sama juttu, uskon tutkimuksiin. Tosin esimerkiksi lihan voi mun mielestä jättää pois, vaikka se siinä ruokapyramidissa onkin. En ole niin tarkkaan tutustunut, että mitä THL siitä sanoo.

       0
  • Annukka

    Mäkin ilmoittaudun. Ja pääsyy superfoodittomaan elämään on se, että minä(kin) olen laiska. Oon kyllä testannut superfoodeja, mutta harva niistä on jäänyt kaappiin pysyvästi. Se maca-jauhepussikin… huhhuh. Aika karmea makuelämys mun suuhun. 😀 Ajattelen että kohtuus kaikessa – pyrin syömään terveellisesti, itselleni hyväksi koetulla tavalla ruokaympyrää sopivasti soveltaen. Jos välttää eineksiä, syö kasviksia, herkuttelee maltilla ja pitää kohtuuden kaikessa, uskon että on ihan hyvillä raiteilla. 🙂 Mikael Fågelholm totesi hyvin jossain haastattelussa että ravitsemussuositukset perustuvat tilastoihin – yhdelle voi joku radikaali ruokavalio toimia, mutta jos puhutaan tuhansista ihmisistä, pitää katsoa mikä sopii useimmille ihmisille parhaiten. Sehän se suosituksen idea on. Se oli musta hyvin sanottu. 🙂

     0
    • Anniina

      Näinpä! Vaikka osasyy on se, että olen laiska kokeilemaan ja opettelemaan erikoisuuksia, en koe oloani mitenkään huonoksi tällä ihan ”tavallisella” ruokavaliolla. Noinhan se menee, että kaikki ei sovi kaikille, mutta suositukset tutkitusti useimmille 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.