VALIKKO
8.1.2016 19:21

Kirja, joka sai minut viikkaamaan sukkani

P1060001 (2)

Luin loman aikaan Marie Kondon kirjan KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika, josta on kohistu blogeissa jo jonkin aikaa. Itsekin olen hurahtanut tavaran karsimiseen, olen tehnyt sitä enemmän tai vähemmän viimeisen vuoden aikana. Taas viimeksi muuton yhteydessä tavaramäärä alkoi ahdistaa. Olinkin mielestäni käynyt jo aika hyvin tavarani läpi ennen tähän kirjaan tarttumista ja jotkut asiat olivat aika itsestäänselviä. Siitä huolimatta löysin siitä joitain hyviä uusia ajatuksia.

Älä alenna vaatteita kotivaatteiksi

Marie Kondo kieltää alentamasta käyttämättömiä vaatteita kotivaatteiksi ja siinä on järkeä. Jos ei käytä vaatetta kodin ulkopuolella, miksi ihmeessä sitä käyttäisi kotonakaan? Ja kuka haluaisi hengailla kotona epäistuvissa, epämukavissa ja kulahtaneissa vaatteissa? No, minä olen tehnyt sitä joskus, mutta en tee enää. Tämän kirjan kohdan luettuani laitoin pois ison kassillisen ylähyllyn vaatteita.

P1060026 (2)

Sukkien taittelu

KonMarin mukaan kaikki vaatteet pitäisi joko ripustaa tai taitella ja asettaa pystyyn vierekkäin vetolaatikoihin. Tähän löytyy kirjasta paljon perusteluja, mutta mulla ei ainakaan ole mahdollisuutta siirtää kaikkia vaatteitani vetolaatikoihin, joten ne ovat edelleen suurimmaksi osaksi pinoissa. Sen sijaan alusvaatteeni ovat vetolaatikoissa ja luettuani luvun sukkien säilytyksestä, innostuin viikkaamaan ne. Marie Kondo perustelee, että kerälle kierrettyjen sukkien kangas venyy.

Kun tavarat ovat vierekkäin niin, että ne kaikki näkee kerralla, ei mikään ikinä ole hukassa ja säilyy idea siitä, paljon mitäkin vaatetta on. Sukkalaatikkoni on ollut yksi murheen kryyni: milloin olen tarvinnut korkeavartisia mustia sukkia ja milloin matalia valkoisia eikä oikeanlaisia aamukiireessä ole millään meinannut löytyä. Nyt ne ovat kaikki järjestyksessä. Saa nähdä, kauan jaksan ylläpitää tätä systeemiä.

Heitä kaikki paperit menemään

Sain kirjasta synninpäästön sille, että heitin vasta pois kaikki vanhat maksetut laskut, tiliotteet, palkkalaskelmat, käyttöohjeet, muistiinpanot, monisteet ja muut paperit, joita en todennäköisesti enää ikinä tarvitse. Kävin läpi myös vanhat postikortit ja kirjeet ja säästin vain sellaiset, jotka KonMari-menetelmän mukaisesti ilahduttavat minua. 

P1060002 (2)

Miksi miehet laittavat kolikot pöydälle?

Marie Kondon mukaan miehet ja naiset suhtautuvat kolikoihin eri tavalla, miehet laittavat ne taskuun tai näkyviin pöydälle ja naiset rasiaan tai pussiin. ”Ero tuntuu ilmentävän vaistojamme: miehet ovat valmiit vastaamaan vaaroihin ripeällä toiminnalla ja naiset suojelevat kotia.” (s. 119.) Tämä kohta sekä nauratti että hämmensi mua, nimittäin näin se ainakin meillä ja mun lapsuudenkodissa menee. Mitä?!

Älä säilytä tavaraa muuten vaan

Tähän osastoon kuuluvat esimerkiksi lahjat, joita et kehtaa heittää pois, sähkölaitteiden pakkaukset, tuntemattomat sähköjohdot, varanapit, kosmetiikkanäytteet ja ilmaistuotteet. Kaikki pois!

Liiat ärsykkeet

Sain vihdoin nimityksen asialle, joka minua on aina häirinnyt ja perusteet sille, miksi siirrän monet elintarvikkeet kivoihin purkkeihin, otan aina hedelmät pois pakkauksistaan ja niin edelleen. Kotona syntyy nimittäin informaatiotulva, jos kaikki tavarat ovat räikeissä pakkauksissa, joissa on tekstiä ja mainoksia. ”Kun poistat tarpeettomat visuaaliset ärsykkeet, jotka eivät tuota iloa, kodistasi tulee levoisampi ja viihtyisämpi.” (s.176.)

Kirja oli siis melkoisen innostava. Kaiken lisäksi poikaystäväni tuli siististä vaatekaapistani kateelliseksi ja järjesti omansakin! Sitä ei ole tapahtunut… koskaan.

Yksi asia KonMari-menetelmässä kuitenkin häiritsi: ajatus siitä, että jos heität vahingossa jotain tärkeää pois, voit aina ostaa uuden. Ei kovin kestävä ajattelutapa eikä istu minun ideologiaani. Omasta mielestäni on aika helppo miettiä, onko jollekin tavaralle oikeasti tarvetta vai ei. Esimerkiksi et tarvitse välttämättä viittä pastakauhaa, mutta riippuu ihmisestä ja perheen koosta, monta lusikkaa on hyvä olla. Mielestäni ei siis ole kovin suurta vaaraa, että laittaisi vahingossa pois jotain kovin tärkeää.

Kirjassa ei myöskään puhuttu mitään siitä, mitä kaikelle karsinnan jäljiltä jäävälle tavaralle tehdään. (Paitsi, etät niitä ei saa antaa perheenjäsenille, koska he eivät kehtaa sanoa ei.) Toivottavasti kukaan ei heitä käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaan vie kierrätykseen.

Kommentit

  • Ave

    Sinulla on aika lailla samat ajatukset kirjasta kuin itsellänikin. Teos todellakin inspiroi katsomaan kaikkia tavaroita aivan uusin silmin, ja innostuin kesällä raivaamaan kaappeja oikein urakalla. Ongelmana oli pikemminkin se, että mihin kaiken tavaran oikein vei. 😀 Sukkia en itse asiassa ole vielä viikannut (pitänee hoitaa sekin kuntoon), mutta vetolaatikot laitoin kyllä heti järjestykseen. Meilläkin hieman rajoittaa tuo vaatekaapin muoto sitä, että suurin osa vaatteista on edelleen pinoissa. Itsellänikin juuri lahjat ja vanhat laskut sun muut paperit saivat synninpäästön ja lähtivät kierrätykseen. Seuraava iso urakkani onkin sitten kirjahylly! 🙂 Tsemppiä järjestelyyn!

    Ps. Mun kokemuksista voit lukea täältä: http://avekatriina.blogspot.fi/2015/08/konmari-ja-siivouksen-elamanmullistava.html

     0
    • Anniina

      joo, jännä miten tää kirja tuntuu innostavan niin monia 😀

       0
  • Mare

    Mäkin hurahdin karsimaan luettuani kirjan. Siitä on nyt kolme kuukautta ja edelleen on ainakin vaatteet ja keittiön kaapit kunnossa. Työpöydän sekasotkulaatikot ei vaan ikinä kestä siistinä, oli konmaria tai ei!:D

    Ja mäkin jäin kaipaamaan vinkkejä siihen, mitä kaikelle karsitulle tavaralle tehdään. Kirppikselle ja kierrätykseen ne tietty meni. Helposti kirjasta saa kuitenkin sellaisen kuvan, että kaikki vaan sekaisin jätesäkkeihin ja sit ne vaan katoaa 😀

     0
    • Anniina

      Kiva kuulla, että järjestys on pysyny! Tosin varmaan aina on niitä sekalaisia tavaroita… 😀 Ja joo, kun jotkut tavarat on niin hyviä, että niitä ei raaskis laittaa kirppikselle! Mä oon antanut jotain kavereille ja äidille, vaikka konmarissa niin ei sais tehdä 😀 mut luotan että ne osaa sanoa myös ei. Kiva kun kommentoit!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.