VALIKKO
26.4.2016 19:32

Kun ite tekee niin saa mitä tulee

P4250003 (2)

Tein pari vuotta sitten lavasta tv-tason. Sahasin, maalasin ja ruuvasin pohjaan renkaat. Taso osoittautui liian heppoiseksi, se meni mutkalle meidän television painon alla. Tällä hetkellä se on mun äidillä ulkokäytössä. Kuvasta näkyy, etten tajunnut ostaa tarpeeksi pieniä ruuveja. Lauta on myös haljennut mun ruuvailun tuloksena.

kun ite tekee niin saa mitä tulee

Viime syksynä kokeilin ekaa kertaa betoniaskartelua. Muuten olin ihan tyytyväinen tuloksiin, mutta oikeanpuoleisen ruukun muotti oli vähän huono. Betoniruukssa yläosa puoliksi säilyi ja puoliksi meni rikki. Ei se mitään, kun asettelee ruukun niin ettei sitä huomaa.

P4250008 (2)

Tällä hetkellä mulla on meneillään tämä tuoliprojekti. Olen hionut ja spreijannut tuoleja vaikka kuinka monta viikkoa. Olen vaihtanut paikkaa, maali on loppunut kaksi kertaa kesken, on tullut hiukan valumia joita on pitänyt hioa ja paikkailla ja viimeisimpänä maali teki tällaisen mosaiikkimaisen pinnan. Tämän tuolin selkänojassa on myös tuollainen kolo. Mulla ei ole tietoa, onko se ollut siinä vai olenko kenties itse hionut sen siihen.

Kuten mun blogistakin saattaa huomata, olen hieman tee-se-itse-tyyppiä. Tai aika paljonkin? Tykkään tehdä itse monia asioita, jotka ehkä saisi helpommin ostamalla. Tykkään kasvattaa taimia siemenestä, askarrella, tuunailla ja korjata tavaroita ja vaatteita, ompelen, värjään ja leikkaan hiuksia itse, olen jopa tehnyt korvanreiän itse (en suosittele).

Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki mun tekemä olisi kovin hienoa tai onnistunutta. Siksi tuo otsikon lausahduskin on mun mielestä niin hauska. Se täytyy tyytyä siihen, mitä tulee! En ole kovin huolellinen enkä kärsivällinen. En jaksa tehdä mitään pientä piperrystä enkä noudattaa ”sääntöjä”. Esimerkiksi helmityöt ei ole yhtään mun juttu!

Koulussa hermostuin käsityötunneilla todella usein. Varsinkin ala-asteelta muistan, että kaikki olisi aina pitänyt tehdä just eikä melkein ja sehän mua otti päähän. Saumanvarat piti mitata viivottimella millintarkkaan, ja lapasia neuloessa opettaja purki mun tekeleen varmaan kymmenen kertaa, koska mulla tuli aina johonkin väliin yksi nurja silmukka. Virkata en jostain syystä osannut ollenkaan, koukku meni aina puuvillalangan syiden väliin enkä tajunnut miten niiden pylväiden olisi pitänyt muodostua.

Koulun käsityötunnit eivät kuitenkaan tappaneet innostustani käsillä tekemiseen. Kotona muun muassa ompelin ison valikoiman barbien vaatteita, myöhemmin ompelin ja tuunailin itselleni. Olin myös muutaman vuoden käsityökoulussa, missä käytettiin tekniikoita paljon laajemmin kuin koulussa: tehtiin keramiikkaa, rottinkitöitä, puutöitä, painettiin ja värjättiin kangasta, huovutettiin, tehtiin grafiikkaa, mosaiikkitöitä, tiffanylasitöitä, sidottiin kirjoja, tehtiin paperia… Palasin käsityökouluun aikuisempana uudestaan pariksi vuodeksi, mistä mainitsinkin emali– ja lamppulasihelmikoruja esitellessäni.

Vaikka lopputulos ei välttämättä olisi täydellinen tai kaupasta ostamalla pääsisi helpommalla, mä silti rakastan tehdä itse, ja sitä että asiat on tehty itse. Yksi tärkeä elementti mulle on kierrätysmateriaalit, on niin kivaa keksiä, miten jonkin tavaran tai materiaalin voisi käyttää uudelleen.

Oletteko te tee-se-itse-tyyppiä ja miksi?

Kommentit

  • Päivi

    Tää vois olla ihan mun kirjottama, mullekki peruskoulussa ja kursseilla aina opettajat motkotti kun en jaksanu noudattaa sääntöjä mut aina on kuitenki ollu pakko saada tehä kaikki ite! 😀 ja harva projekti onnistuu ekalla kerralla!

    • Anniina

      Jee, kohtalontoveri! Ajattelinkin muuten sua, kun kirjotin tosta pienestä pipertämisestä 😀 Ihailen sun tekemisen yksityiskohtaisuutta, musta ei ikinä olis semmoseen!

      • Päivi

        Ai kiitos! 😀 Mua aina ihmetyttää et miten mun kärsivällisyys ei riitä vaikka neulomiseen tai virkkaamiseen kun piirtämisessä se ei tuota ongelmaa, mutta ehkä siinä on just siitä sääntöjen noudattamisesta kyse. Toisaalta sehän on kärsivällisyyttä parhaimmillaan että jaksaa aina yrittää itse tekemistä vaikkei aina onnistukkaan 🙂

        • Anniina

          Haha, joo ehkä mullakin on se sääntöongelma. Koska kyllä mäkin välillä teen tarkkaa työtä, esimerkiksi ompelussa 🙂 Vaikka semmosissa kohdissa meneekin aina hermo 😀

  • Nimetön Jouni

    Ei ole ihme nuo sinun puuhastelusi kun ajattelee vanhempiasi!

    • Anniina

      Totta, sieltähän se on opittu 🙂

  • Riikka

    Mua kyllä joskus vähän ihmetyttää tuo koulun natsimeininki taito- ja taideaineissa. En siis todellakaan sano, että se joka paikassa menee näin, mutta näitä esimerkkejä piisaa. Mä olin pari vuotta sitten yhdellä alakoululla seuraamassa opetusta omiin opintoihini liittyen. Käsityötunnilla tuntui olevan tavoitteena tehdä mahdollisimman tarkka kopio opettajan tekemästä esimerkkityöstä. Kyllä siinä lasten luovuutta tuettiin!

    • Anniina

      Joo, se on kyllä vähän kummallista. Ymmärrän, että tavoitteet ovat olemassa, mutta ei kai niiden kustannuksella kannata lasten luovuutta ja intoa tappaa. Tiedän että monille käy niinkin, kun tulee huonoja kokemuksia. Yläasteen (tai siis yläkoulun) kässänopessa ei ollut kyllä vikaa, mutta ala-asteen käsityön opettaja jäi pian meidän jälkeen eläkkeelle, joten ikäkin saattoi vaikuttaa menetelmiin. Mun kohdalle osuneet kuvisopet ovat olleet poikkeuksetta ihania 🙂

  • Ai että on hyvin sanottu. Oon käyttänyt joskus myös sellaista, että itselle kun tekee niin saa tehdä niin huonoa kuin haluaa. Se on ehkä vähän huono sanonta (itse tehty).

    Eipä ollut meikäläiselläkään peruskouluaikaan suurta menestystä näissä käsityöaineissa. Villasukista sain toisen valmiiksi ja toista en, lapaset oli eri kokoa. Paitapuserosta tuli liivi ja sekin näytti kahta kokoa suuremmalta kuin oli tarkoitus. Kaavan leikkaaminen oli mennyt yli rajojen ja sitten kankaan leikkuu toiseen kertaan yli rajojen!

    Onneksi ne ajat on takana ja itse saa tuusata mitenkuten mitä haluaa. Minuakaan ei siis se rajoita, jos en jotain osaa!

    Anne / Retkeilyblogi Rinkkaputki

    • Anniina

      Voi voi, tutulta kuulostaa 😀 Mutta onneksi se ei ole niin vaarallista eikä sullekaan ole jäänyt traumoja 🙂

  • Marianne

    Täällä myös yksi ”minä teen ite” kaikkeen minkä haluun muttei oo saatavilla tai varaa 😀 saapahan sitä mitä tilaa! Mm. Keittiön ”tikapuuhylly”, parvekkeen puulattialaatat ja kukkalaatikko on itse tehtyjä, samoin keittiön ruokailuryhmä on vaan tuunattu uuteenuskoon 🙂

    • Anniina

      Niin, jos onnistuu niin saa sitä mitä tilaa 😀 No, kyllä ne projektit yleensä lopulta jotenkin onnistuu! Kuulostaa kivalta, ootko kirjoittanut blogiin noista DIY-jutuista? Täytyy käydä tutkimassa 🙂

  • Annukka

    Teen itse! Enkä todellakaan onnistu joka kerta! Viimeksi tänään paloi käpy ihan yksinkertaisen ompeluhomman parissa! Omien taitojen yliarviointi on mulle tyypillistä, ja sitten sisuunnun jos en heti onnistukaan. Hienointa itse tekemisessä on se fiilis, jonka valmiista tuotoksesta saa. Ja tekemällä oppii – joskus siinä vaan kestää vähän kauemmin.

    • Anniina

      Tässä on kyllä hyvä asenne 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.