VALIKKO
9.1.2016 20:14

Minä ja rakkaat kamerani

kesä 6547762_10200675930765558_209467835_nDSC_0003 (2)

Mun isä on kuvannut aina paljon ja sitä kautta valokuvausharrastus on tullut munkin elämään. Iskältä olen myös saanut suurimman osan kameroista. Sain kertakäyttökameran käteen joskus 6-vuotiaana. Kuvasin sillä yhden mökkireissun tuttavaperheen luona. Kuvasin pikkuveljeä, tuttavaperheen lapsia, lampaita, kanoja, sieniä, muurahaispesää ja voikukkia. Muistan, kun otin yllä olevan kuvan sieniämpäristä ja sen tunteen, kun sain kuvan kehitettynä käteen. Hieno visioni ei oikein toteutunut, sen piti olla lähikuva.

DSC_0002 (2) DSC_0005 (2)DSC_0030 (2)

8-vuotislahjaksi sain filmipokkarin. Sillä otettiin kuvia matkoista, perheenjäsenistä ja kavereista, lukuisia pehmoleluasetelmista otettuja kuvia unohtamatta. Filmille kuvaaminen oli aika tarkkaa, sitä ei saanut tuhlata. Uusi aika alkoi, kun sain 12-vuotiaana ensimmäisen digikamerani. Pienen pokkarin, joka taitaa olla edelleen äidilläni käytössä. Pian aloin käyttää isän vanhaa Lumixia, en tiedä mikä nimitys sellaiselle kameralle olisi sopiva. Bridge-kamera, puolijärkkäri? Siinä oli superzoomi. Olimme Niagaran putouksilla 2006, kun siellä kuvattiin elokuvaa Camille (jota en ole muuten vieläkään katsonut). Iskä yritti ottaa jättimäisellä putkellaan kuvia Sienna Milleristä ja James Francosta, mutta vartija tuli kysymään onko hän paparazzi ja käski pois. Mä sain napsia vieressä kuvia kaikessa rauhassa.

P1060176 P1060178

Lukion ekalla luokalla sain isän vanhan Nikonin järkkärin, aloin kuvaamaan paljon kavereita ja perustin ekan blogini. Silloin tosi monilla alkoi olla järkkäreitä ja niillä otettiin kuvia nettiin, varmaan aluksi lähinnä Irc-galleriaan. Kuvasin lukioaikoina tosi paljon, kavereillakin taisi mennä hermo kun olin aina heilumassa sen kameran kanssa. Yo-lahjaksi ostin itselleni Nikonin D5100-rungon. Aina aika ajoin innostun filmille kuvaamisesta, siinä on oma taikansa. Mulla on Nikonin filmijärkkäri ja pari muuta filmikameraa. Onhan noita aika paljon!?

vaasa 035 (2)HP5_2010090020

Mun kuvaaminen on hiljalleen jäänyt vähemmälle, se on jämähtänyt paikoilleen. Olen kuvannut viime vuosina eniten kännykkäkameralla. En ole ikinä oikein jaksanut kiinnostua kuvaamisen teknisestä puolesta, tiedän siitä jotain, mutta olen yleensä tyytynyt automaattiasetuksiin. Mulla ei ole riittänyt kärsivällisyyttä harjoitella tarpeeksi. Siksi musta tuntuukin vähän huijaukselta sanoa, että harrastan valokuvausta. Tää on enemmänkin tällaista räpsimistä.

Tänä jouluna pukki täytti pitkäaikaisen toiveeni tuomalla Olympus pen e-pl6:n. Se on pieni, se on kevyt ja ihana. Käytän varmasti edelleen myös Nikonin järkkäriä, koska mulla on siihen valovoimaisempi objektiivi, laajis sekä 50-millinen, ja siinä on selfie-näyttö. Olympus on kuitenkin niin paljon helpompi ottaa mukaan joka paikkaan, että se tuo uutta intoa kuvaamiseen. Lisäksi vanhan kameran etsin on alkanut temppuilla, sillä on vaikea tarkentaa.

Kuvaaminen on yksi kohta listallani asioista, johon haluaisin panostaa enemmän. Olen miettinyt, pitäisikö lähteä jonnekin kurssille, jossa neuvottaisiin kädestä pitäen ja kuvattaisiin erilaisilla asetuksilla. Tai sitten yritän vaan opetella itse. Yksi haaveeni tänä talvena on kuvata revontulia!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.