VALIKKO
23.1.2016 20:19

Olenko minäkin erityisherkkä?

P1020013 (2)

Muoti-ilmiöitä tulee ja menee ja yksi niistä on mielestäni erityisherkkyys. Sana tuntuu tulevan vastaan jatkuvasti. Esimerkiksi Anja Snellmanin uusin teos on omaelämäkerrallinen, erityisherkkyyden näkökulmasta kirjoitettu romaani. Itsekin olen lukenut erityisherkkyydestä paljon ja tunnistan kuvauksista itseni.

Kuten blogini sivupalkissakin seisoo, olen todellakin ääripäiden ihminen. Olen joko tosi hyvällä tai tosi huonolla tuulella. Iloitsen, itken ja loukkaannun helposti ja liikutun kaikesta: auringonlaskuista, lapsuusmuistoista, kauniista sanoista ja asioista, kirjoista ja elokuvista, musiikista tai ihan muuten vaan. Imen myös kaikkien muiden tunnetilat itseeni. Vihaan riitelyä. Ärsyynnyn helposti äänistä, valoista tai sotkusta. Olen arka ja pelkään monia asioita, innostun helposti ja hehkutan toisten mielestä hassuja ja pieniä juttuja. Viihdyn yksin kotona ja lähden bileistä yleensä ekana. En tykkää baareista, huvipuistoista, alennusmyynneistä tai yllätyksistä. Murehdin liikaa ja jännitän kaikkea.

En kuitenkaan koe erityisherkkyyttä yhtään omakseni. Se tuntuu huuhaalta ja eihän se mikään tieteellinen määritelmä olekaan. Netistä löytyvien testien perusteella varmaan ainakin puolet ihmisistä on erityisherkkiä. Näistä testeistä tulee vähän mieleen horoskoopit: jokainen tulkitsee niitä omasta näkökulmastaan ja tunnistaa itsensä, jos haluaa.

Inhoan myös sanaa ujo. Siinä on negatiivinen kaiku. Hesarissa oli joulun aikaan psykiatri Juhani Mattilasta kirjoitettu juttu, jossa oli monta hyvää pointtia. Mattilan mielestä ketään ei pitäisi leimata ujoksi, vaan ujous on pelkästään joissain tilanteissa ilmenevää käyttäytymistä, johon johtaa yleensä herkkyys. Kun ihminen tuntee tilanteet liian jännittävinä ja kuohuttavina mutta ympäristö pakottaa toimimaan, tulee noloja kokemuksia ja häpeää. Samanlaiseen tilanteeseen ei enää haluaisi joutua ja sitähän ujous on: pelkoa epäonnistumisesta.

”Niitä luonnonoikkuja, joita ei koskaan jännitä, ei kannata kadehtia. He eivät ehkä itke työpaikan vessassa tai näppäile puhelinnumeroita sydän hakaten, mutta entä sitten?”
Hs.fi

Minusta tässä kaikessa on kyse siitä, että jokaisen on helpompi olla, kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Välillä se on ihan kamalan vaikeaa ja kyllähän silloin helpottaa tietää, että jossain tuolla on paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat kuin minä. Herkkiä ja arkoja ihmisiä usein yhdistää tunne siitä, että on vääränlainen, koska yhteiskunta suosii päinvastaista ihmistyyppiä. Minusta ilmiössä sinänsä ei siis ole mitään pahaa, on hyvä että näistä asioista puhutaan.

Mitä mieltä te olette? Mitä ajattelette sanoista herkkä tai erityisherkkä, ujo tai arka? Entäs aistiyliherkkyys, eikös se ole sitten taas oma juttunsa?

Kommentit

  • Hanna Laine

    Minusta on niin mukava lukea hyvin kirjoitettua ja selkeää tekstiä, jossa käytetään hyvin lähteitä, jos niitä päädytään käyttämään. Ja sitten, kun siihen tekstiin liitetään vielä hipaus persoonallisuutta niin tadaa! Tulinpa hyvälle mielelle tätä lukiessa 😀

    Välillä oikeasti rasitun turhankin paljon teksteistä, joissa nämä yllämainitut ominaisuudet ei toteudu. Luojan kiitos en ole äidinkielen opettaja 😀

    Mitä sitten tuohon kirjoituksesi aiheeseen tulee, niin joo ”erityisherkkä” on kovinkin trendikäs sana ja diagnoosi tänä päivänä. En osaa mennä sanomaan, mikä määrä niitä piirteitä ihmisessä pitäisi esiintyä, että hänet oikeasti voidaan määritellä erityisen herkäksi. Niitä piirteitä kun varmasti löytyy jossain määrin jokaisesta. Varsinaiseksi huuhaaksi en sitä kuitenkaan koe, luulen että siitä saattaa hyvinkin tulla lääketieteellisesti vakavammin otettava sana.

    • Anniina

      Ihana kommentti, kiitos! 😀 Mäkin olen aikamoinen kielipoliisi, välillä meinaa pää räjähtää täällä internetissä.

      Musta tuntuisi hassulta, jos erityisherkkä olisi oikea tieteellinen diagnoosi. Ajattelen, että kyse on enemmänkin persoonallisuudesta, temperamentista ja reagointitaipumuksista. Jos sitä ryhdyttäisiin diagnosoimaan, se alkaisi muistuttaa jotain persoonallisuushäiriötä.

  • Serenity

    Minustakin tuntuu, että tämä ”erityisherkkyys” on hyvin pitkälti uusi muoti-ilmiö, yhtään vähättelemättä oikeasti erityisherkkiä..

    Hieman kun lähtee kuvauksia tutkimaan, uskon, että suurin osa voi ”diagnosoida” itsensä erityisherkäksi (minkä itse uskon olevan suurimalta osalta ajasta vain epävarmuutta itsestään). Aivan kuten sanoit, hyvänä esimerkkinä on nämä yleispätevät horoskoopit: ”Hei tuohan kuulostaa just siltä mitä nyt on meneillään!! :)”

    Esimerkiksi Anna.fi:n ”Testaa oletko erityisherkkä” – testissä pyöriteltiin niinkun yleispäteviä mittareita kuten ”koen olevani tunnollinen, muiden ihmisten mieliala vaikuttaa minuun, kovat äänet tuntuvat minusta tukalilta, välttelen virheitä…..”
    Suosikkini oli jotain ”reagoin hyvin nälkäisenä vahvasti, kuten keskittynen herpaantuu” Niinpä niin.. 😀

    Erityisherkkyyden merkit löytyvät myös minusta itsestäni, mutta en ole erityisherkkä.. Saatan reagoida keskimääräistä herkemmin joihinkin ärsykkeisiin, mutta sen pistän suoraan temperamenttini piikkiin.

    En nyt sitten tiedä, onko nykyään se tarve erottua joukosta ja olla kiinnostava yksilö niin suuri, että täytyy kehittämällä kehittää itselleen ”jotain vikaa”/diagnoosia tai vastaava. Go figure..
    [tulipa pitkä vastaus :D]

    • Anniina

      Joo, just tuollaisiahan ne testikysymykset on 😀 Kukapa ei välttelisi virheitä? Mitä tarkoittaa ”reagoin hyvin vahvasti”? Just joo. Minusta tässä on kyse juurikin siitä temperamentista, persoonallisuudesta, kuten yllekin kirjoitin.

      Mutta kyllä ymmärrän, että voi tuntua hyvältä samaistua näihin kuvauksiin. Sehän on sellaista itsetuntemuksen kehittämistä ja itsensä hyväksymistä.

  • Sonja

    Vaikka itse olen saanut paljon apua termiin erityisherkkä tutustumisesta, ei minunkaan mielestäni ihmisiä tarvitsisi niin selkeästi yrittää lokeroida johonkin tiettyihin kategorioihin. Olemme kuitenkin niin monimutkaisia kokonaisuuksia. Perimä, kasvuympäristö, luonteenpiirteet ynnä muut tekevät meistä jokaisesta omanlaisensa yksilön. Aika mahdotonta siinä on sitten alkaa eritellä mitkä piirteet ja ominaisuudet kuuluvat herkkyyteen ja mitkä johonkin ihan muuhun.

    Niinkuin sanoit, tärkeintä on oppia tuntemaan itsensä, ja hyväksyä itsensä ja tykätä itsestä juuri sellaisena kuin on. Sen itsekin oivalsin erityisherkkyyteen tutustumisen myötä.
    Ei niillä termeillä ole mitään väliä 🙂

    • Anniina

      Näinpä juuri. Olen lukenut myös introverttiydestä ja sehän menee monilta osin yksiin herkkyyden kanssa. Monet introvertit ovat herkkiä ja toisin päin. Mutta tavallaan nää kaikki määritelmät on vähän turhia, jokainen on kuitenkin yksilö 🙂

  • Pauliina

    Sen enempää ottamatta kantaa erityisherkkyyteen, minusta on hassua että tunnistan itsessäni kaikki nuo samat piirteet mitä olit kuvaillut tekstissäsi. Ja juurikin niiden vuoksi välillä tunnen itseni ”erilaiseksi” kuin monet ystäväni.
    Erityisen raskasta on tuo muiden ihmisten tunnetilojen ”tarttuminen”, minuun ne tarttuvat myös helposti. Olenkin hyötynyt itse paljon tästä erityisherkkä kirjoittelusta vaikken itseäni sellaiseksi luokittele. Toivottavasti aihetta tutkitaan lisää!
    Hyvä kirjoitus.

    • Anniina

      Kiitos! Erilaisuuden tunne on tuttua.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.