VALIKKO

Varo mistä unelmoit, se voi toteutua

Unelmat

Ymmärrän nyt paremmin tuon aiemmin typerältä kuulostaneen sanonnan. Joskus unelmat ovat aika isoja. Ne ovat eläneet pitkään ja kasvaneet jättimäisiksi. Niiden toteutuminen voi olla pelottavaa. Ne saattavat vaatia aikamoista mukavuusalueen ulkopuolelle hyppäämistä. Joskus tekisi mieli pistää pää piiloon. Tulee mietittyä moneen kertaan, että tätäkö mä nyt oikeasti halusin ja haluanko edelleen? Olenko nyt menossa oikeaan suuntaan?

Pääsin journalistiikan maisteriohjelmaan. Olen halunnut opiskella journalistiikkaa tosi kauan. Halusin päästä tähän maisteriohjelmaan ihan älyttömän paljon, niin paljon, että itkin ja kiukuttelin koko valintahaastattelun jälkeisen päivän. Tunsin itseni ihan paskaksi, mielestäni haastattelu oli mennyt huonosti. Kertasin mokiani ja keksin jälkikäteen paljon parempia vastauksia. Kun sain viikon päästä amanuenssilta viestin, itkin taas. En meinannut uskoa asiaa todeksi, mähän olin vain änkyttänyt ja katsellut kattoon.

Totta se nyt kuitenkin on! Nyt se lukee Opintopolussakin. Ja mitä kaikkea se tarkoittaa? Sitä, että mä opiskelen vielä ainakin kaksi tai kolme vuotta. Sitä, että ensi vuonna mä en tee ”vaan” gradua, vaan aloitan uuden pääaineen. Sitä, että musta tulee toimittaja. Minusta, joka joskus jännitti puhelimella soittamista ja joka ei saa porukassa ääntään kuuluviin.

Mun mielikuva toimittajan työstä on sellainen, että koko ajan on hirveä kiire ja kilpailu ja tulee burnout ja sitten haaveillaan oravanpyörästä hyppäämisestä. Nyt ei auta kuin selvittää, voisiko se olla myös muuta. Aika siistiä.

Katso myös aiemmat postaukset opinnoistani:
Kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelu Jyväskylän ylipistossa
Suomen kielen opiskelu vs. kirjallisuuden opiskelu

Kommentit

  • Anu

    Siistiä! Onneksi olkoon! 🙂

     0
  • Nimetön Nimetön

    Onnittelut, Anniina! Aivan huippujuttu! 🙂

     0
  • Ulla

    Oikeesti ihanaa, että pääsit sisään! 🙂 Onnea niin hurjan hurjan paljon! Ehkä me nyt törmäillään oikeassakin elämässä, kun ollaan samoissa ainejärjestöissä 😀

     0
    • Anniina

      Kiitoksia, ja samoin sulle! Niinpä! Tervetuloa Corpukseen 🙂

       0
  • Jenni

    Vau, onnea! Opiskeluteemalla ei omia kokemuksia aiheesta lähimuistissa ole, mutta työelämään liittyen kylläkin samankaltaisuuksia. Se on kamala tunne kun jotain haluaa niin kovasti, ettei sitten oikein h-hetkellä välttämättä osaa ilmaista itseään niin kuin haluaisi. Kaikesta selviää ja oppii, itkemisellekin voi nauraa sitten jälkikäteen 😉

     0
    • Anniina

      Kiitos! Ja jep… Mutta ei auta kuin olla oma itsensä ja toivoa että se riittää 😀 Yllättävän usein se on mulla toiminut!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.