VALIKKO

Kirjoituksia unelmista

14.4.2019 14:40

Jonain päivänä pidän sylissäni koalaa

Unelmissa on se hyvä puoli, että kaikkea ei tarvitse kokea ja kokeilla itse, sillä toisten ihmisten unelmien toteutumisesta iloitseminen ja kokemusten jakaminen voi joskus riittää. Susannen matkakertomusta kuunnellessani pääsin matkalle Australiaan.

Susanne rakastaa vettä ja sukeltamista. Lapsuuden kesät hän vietti mökillä enimmäkseen vedessä ja veden alla. Veden alainen maailma oli hiljainen ja rauhallinen. Unelma sukeltamisesta suurissa vesissä syntyi varmaan siellä veden sisällä. Myös kaikki outo ja erilainen tässä maailmassa herätti Susannan uteliaisuutta. Kun hän luki Australiasta ja sen erikoisista eläimistä, kasveista, kaloista ja koralliriutoista, syntyi unelma jonain päivänä sukeltaa noissa Australian kirkkaissa vesissä.

Muutama vuosi sitten, molempien pyöreitä syntymäpäiviä miehensä kanssa suunnitellessaan, he päättivät avata matkalahjatilin, jonka avulla jo yhteiseksi unelmaksi muodostunut matka Australian rannikolle toteutuisi. Siitä käynnistyi tavoitteellinen säästäminen matkaa varten.

Matkan onnistumiseksi Susanne selvitti miehensä ja 17-vuotiaan tyttärensä kanssa sopivat kohteet ja teki hotellivaraukset. Samalla tarkentui tarvittava budjetti, kun hinnat selvisivät jo nettivarauksista ja vaihtoehtoja oli helppo vertailla ennen matkaa. Listalle kirjautui Sydneyn oopperatalo, laitesukeltaminen, koralliriutat, koalat, ratsastusta rannalla. Lomaa oli reilu kaksi viikkoa, josta osa menisi matkustamiseen ja pitkiin lentoihin ja odotteluun lentokentillä.

Olen itsekin huomannut, että yhden ison unelman sisälle voi kätkeytyä monta pientä unelmaa ja lisäksi unelman toteuttaminen saattaa tuoda mukanaan upeita asioita bonuksena, joista ei ole edes huomannut unelmoida. Näin kävi myös Susannelle.

Bonuksena tuli välilasku Singaporeen, jonne perhe jäi pariksi päiväksi. Kaupunki yllätti vihreydellään. Pilvenpiirtäjien parvekkeet täynnä viherkasveja ja kukkia, kattopuutarhoja ja katujen vierustoilla istutettuja kukkivia puita ja pensaita. Suomen talven mustavalkoisuuden vastapainona oli ihanaa kävellä tuon vihreyden ja värikkyyden keskellä.

Matka toteutettiin joulun ja loppiaisen välisenä aikana. ”Jouluaatto ja joulupäivä olivat aika totutusta poikkeavia, sillä vietimme joulupäivän Sydneyn Bondi Beachilla, jonne paikallisilla on tapana kerääntyä piknikille, tonttulakit päässä ja bikinit päällä,” Susanne kertoo. ”Siellä pelaillaan rantapelejä, surffaillaan, tavataan tuttuja ja vietetään rennosti joulua sukulaisten kanssa.”

Sydneystä matka jatkui pohjois-Queenslandin Townsvill’in ja sieltä lautalla Magnetic Island -saarelle. Magnetic Islandin pitkillä, 15-20 km vaelluksilla luonnossa, matkalaiset näkivät vallabeja eli pikkukenguruita ja milloin minkäkin puun oksilla nukkuvia koalakarhuja. Australian itä-rannikon trooppisten sademetsien maisemat ovat reheviä ja tiheäkasvuisia. Susanne kulki perheineen pienellä saarella lukemattomia kiviportaita ylös ja alas tiiviin vihreän luonnon ja erikoisten värikkäiden kasvien ja kukkien keskellä merkittyjä reittejä pitkin. Mäkisen saaren korkein kohta Mount Cook nousee lähes 500 metrin korkeuteen. Kirkkaan sininen meri vilahteli puiden välistä ja reitti vei toisinaan alas rannan tuntumaan. Varsin hyvää kuntoa vaaditaan helteessä kulkemiseen. Reittien varrella on kuitenkin paljon vedenottopisteitä, joista saa täyttää oman pullonsa kirkkaalla ja raikkaalla lähdevedellä. ”Netistä olimme löytäneet yöpymispaikaksi kauniin bed & breakfast paikan erään pariskunnan kodin yläkerrasta. Aamupalavalikoima oli huikea ja koti oli sisustettu todella viimoisen päälle tyylikkäästi. Aamiaisterassilla viidakon kasvusto kurottautui terassille asti.” Upea kirkas meri houkutteli ja onneksi meduusavaroituksen vuoksi osaan rannasta oli viritetty meduusojen pääsyn estävä verkko ja siinä saattoi turvallisesti uida noin 27 asteisessa vedessä.

Magnetic Islandilta suunnattiin autolla pohjoiseen Cairnsiin ja teini-ikäisen neuvokkuudella netistä löytyi kirkasvetisiä luonnon lähteitä ja vesiputouksia, joihin poikettiin uimaan. Suurempia putouksia oli mahdollisuus ihailla myös lintuperspektiivistä 7 km pitkän köysiradan hyteissä maailman vanhimman sademetsän yläpuolella matkalla Kurandaan, aboriginaalien kylään. Pääteasemalla Kurandan Villagessa on paljon nähtävää pienellä alueella mm. Koala puisto, jossa Susanne vihdoin sain koalan syliinsä! Jälleen yhden unelman täyttymys.

”Toinen unelma täyttyi kun teimme päivän veneretken koralliriutoille Great Barrier Reef:lle. Laivalla saimme opetuksen laitesukellukseen ja pääsimme hyvän oppaan kanssa katselemaan meren värikästä elämää. Lounaan jälkeen kurkistimme pinnan alle snorklaten. Päivä oli yksi matkamme hienoimmista.”

Australiassa riittää luonnonpuistoja ja huikeita matkakohteita. Fitztroy Islandilla on mielettömiä paratiisirantoja ja turisteille rakennettuja hotelleja. Turismilla on myös kääntöpuolensa. Susanne kertoo vapaaehtoisten ylläpitämästä kilpikonnien Rehabilitation Centrestä, joka pysäytti ajattelemaan miten paljon kärsimystä ja vahinkoa muovijätteestä aiheutuu luonnolle ja eläimille.

Uusi vuosi vaihtui ilotulistusten alla kaupunkiympäristössä, josta jatkettiin edelleen pohjoiseen ja yksinkertaiseen mökkikylään keskellä viidakkoa. Majapaikan ’Tervetuloa viidakkoon’ -kirjeessä ilmoitettiin, että nettiyhteyttä ei sitten ole. Sen sijaan oli opastettuja kävelyjä taskulampun valossa pimeällä öisessä viidakossa, loputonta valkoista hiekkarantaa, aurinkoa, kukkia, kukkia, kukkia ja sitten se ratsastusretki hevosella nimeltä Jack Daniels, rannalla veden rajassa, jossa puut kurottelivat viidakosta veden päälle. Susanne harrastaa tyttärensä kanssa ratsastusta, mutta tämä kokemus jää varmasti heille molemmille unohtumattomana mieleen yhtenä parhaimmista ratsastusreissuista.

Pitkän ajan unelman toteutuminen vapauttaa keskittymään uusiin tavoitteisiin ja pohtimaan unelman jälkeistä elämää. Kaukomatkaunelman toteuduttua Susannesta tuntuu hyvältä olla omalla uudella talviasuttavalla mökillä ja rakentaa siitä paikka, jossa parasta on rentoutuminen suomalaisessa maalaismaisemassa. Nyt on aika mökkiunelmassa elämiselle.

”Kun aika on rajallinen kannattaa todella suunnitella matka kunnolla ja varata yöpymispaikat etukäteen,” Susanne toteaa onnistuneen loman jälkeen tyytyväisenä. ”Nähtävää Australiassa olisi niin paljon, että suosittelen miettimään tarkasti ne tärkeimmät kohteet, jotka haluaa ehdottomasti nähdä ja jättämään aikaa myös lepopäiville.”

Susanne haluaakin sanoa kaikille, joilla on pitkään mielessä ollut unelma: ”Toteuta unelmasi heti kun huomaat että siihen on tilaisuus.” Ja etenkin nuoria hän kannustaa lähtemään ulkomaille, töihin tai opiskelemaan, keräämään kokemuksia, joista voi olla arvaamatonta hyötyä myöhemmin.

Kiitos Susanne että jaoit Unelmasi kanssani

(kuvat ensimmäistä lukuunottamatta Susannen matka-albumista)

Kommentit

  • Katri

    Ihan tällainen pieni kirjoitusvirhe korjaus, että Sydney kirjoitetaan y-kirjaimella. 🙂

    Upeita kuvia, ja hienolta kuulostava reissu ollut!
    Mikä itseäni hieman harmitti, oli lukea koalojen halaamisesta. Tiedän sen olevan monen unelmana Ausseissa, mutta koalat eivät ole tarkoitettu halattavaksi. Vaikka kyseistä ”aktiviteettia” monessa paikassa järjestetäänkin, niin valitettavasti sitä ei saisi kannattaa turismina. Sen lisäksi, että koalat kuuluvat luontoon, on myöskin hyvä pitää mielessä, että koalojen halaaminen on monessa Australian osavaltiossa täysin kiellettyä, ja valitettavan monella koalalla on klamydia. Vaikkakin klamydian saaminen koalalta on epätodennäköistä, itse miettisin ensi kerralla ainakin kahdesti haluanko ottaa riskin. 😉

     0
  • Outi

    Kiitos Katri, korjaan tuon kirjoitusvirhelapsuksen. Vapaana ja villinä olevia koaloita ei saa lähestyä eikä varsinkaan halailla. Susanne oli saanut koalan syliin koalapuistossa. Pyydänpä vielä Susannelta kommentteja tähän.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.