VALIKKO

Kirjoituksia unelmista

3.6.2018 16:48

Miten minusta tuli minä

Eilen moni teistä nuorista juhli valmistumista ammattiin. Opinnot on saatu suoritettua ja yksi tavoite saavutettu. Työpaikan saaminen ei kaikilla aloilla ole kuitenkaan itsestään selvyys. Olette kasvaneet aikuisiksi aikana, jolloin työpaikkoja on siirrettty Suomesta halvemman työvoiman maihin, tehtaita suljettu, automatisointi lisääntynyt, vanhoja ammatteja on kadonnut ja koneet ovat korvanneet ihmisen. Elinaikananne on myös syntynyt paljon uusia ammatteja. Teidän nuorten etuna on monipuolinen osaaminen, kansainvälistyminen ja sopeutuminen muuttuviin tilanteisiin. Enää ette varmaan oletakaan, että yksi ammattiosaaminen riittäisi koko loppuelämäksi, kuten vanhempienne nuoruudessa. Lähtö ulkomaille työtilaisuuksien perässä on matalampi kynnys kuin vaikkapa 20-30 vuotta sitten. Jokainen vastaanotettu työtilaisuus saattaa olla ensimmäinen askel kohti unelmien työpaikkaa.

 

Kirjoittamisen opintojeni edellinen oppimisjakso päättyi elämänkerralliseen esseeseen, jonka otsikkona oli Miten minusta tuli kirjoittaja? Enhän minä sitä koskaan suunnitellut, vaikka aina olenkin kirjoitellut tarinoita, päiväkirjoja ja lehtijuttuja. Kuka oikeastaan on kirjoittaja? Kirjailija en tietenkään ole, koska en ole julkaissut vielä toistaiseksi yhtään kirjaa. Miksi kutsuisin itseäni kirjoittajaksi, enhän olennaisesti eroa useimmista ihmisistä, jotka kirjoittavat? Suurin osa ihmisistähän kirjoittaa, tekstiviestejä, sähköpostiviestejä, kauppalappuja, opintojen koevastauksia, muistiinpanoja. Aika moni kirjoittaa nykyään myös blogeja ja facebook-päivityksiä. Määritteleekö kirjoittamisen määrä, tyyli, laatu vai sisältö sen ketä voidaan kutsua kirjoittajaksi?

Voisin myös pohtia miten minusta tuli puutarhuri? Muutettuamme Helsingistä maalle, tuli neilikkapuutarhasta ompelijaksi opiskelleen äitimme työpaikka yli 20 vuodeksi. Sitä hän ei varmastikaan ollut suunnitellut nuorena tyttönä maalta kaupunkiin muuttaessaan. Olin itsekin kesätöissä samaisessa neilikkapuutarhassa, samoin kuin sisarenikin. Työpaikka oli sopivan lähellä kotiamme. Mutta me kaikki sisarukset suuntauduimme aivan eri aloille. Äitini työ ja joka keväiset siemenluettelot tosin innoittivat minua teini-iässä tekemään puutarhasuunnitelmia kuvitteellisille asiakkaille. Maisema-arkkitehtuurin opintoja ei Suomessa tuohon aikaa ollut vielä mahdollista opiskella, joten se siitä kiinnostuksesta silloin. Oliko tämä nuoruuden unelma kypsynyt jossain alitajunnassa kun aloitin puutarhurin opinnot kuusi vuotta sitten vakituisen työpaikan menetettyäni?

 

 

Entä miten ihmeessä minusta tuli kahvilaemäntä? Siitä kyllä usein haaveilin, mutta en erityisemmin koskaan suunnitellut. Työttömäksi jäätyäni olen kuitenkin monien sattumien summana jo kolmatta kesää ihanan, pikkuisen kesäkahvilan kahvilavastaavana. Ehkäpä vielä jonain päivänä minulla on ihan oma kahvila-puutarhapuoti.

Kuinka paljon sattumalla onkaan osuutta siihen, minkälaisiin ammatteihin me päädymme? Olisiko parempi heittäytyä heti vain elämän vietäväksi ja tarttua eteen tuleviin tilaisuuksiin vai suunnitella koko uraputki jo 15-vuotiaana valmiiksi. Suosittelen kultaista keskitietä, suosittelen tekemään elämän varalle suunnitelmia, tavoittelemaan unelmia ja sitten tarvittaessa, sattuman puuttuessa peliin, olemaan valmis hyppäämään rohkeasti sivuraiteille.

Jos todella uskomme unelmiimme, teemme myös valintoja, jotka vievät meitä koko ajan lähemmäs unelmien muuttumista todellisuudeksi. Jonain päivänä havahdut, katsot elämääsi ja toteat: ’hei, tästähän minä aikoinaan haaveilin ja nyt se on totta’.
Elämä, jota tällä hetkellä elät, on tulosta niistä valinnoista,
joita sinä olet tehnyt.

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.