VALIKKO

Kirjoituksia unelmista

1.12.2016 21:26

Talvipäivän some-keittoa


Sähköpostit, tekstiviestit, WhatsApp, facebook, twitter, YouTube, LinkedIn, keskustelusivut, Instagram, Pinterest, verkkonäkyvyys, hakukoneet, tavoitettavuus – takana aimo annos koulutuspäivän somesoppaa Sanya Saarisen johdolla.  http://www.someleontti.fi/blogi/someleontti/

Mikä ihmeen tarve nykymaailmassa on kuuluttaa omista tekemisistään, kommentoida milloin mitäkin julkisesti ja olla tavoitettavissa monen eri kanavan kautta? Onko hiljaisuus ja näkymättömyys jotenkin pelottavaa? Oleminen osa internetin sosiaalista yhteisöä tuntuu olevan jo melkein kansalaisvelvollisuus. Tieto kulkee pikavauhtia, viesteihin pitää reagoida mahdollisimman nopeasti, facebookiin on päivitettävä kuulumisia tai vaikka lemmikkien kuulumisia, jos oma elämä ei ole riittävän hohdokasta. Valokuvia ei liimailla enää albumeihin oman perheen ja kylävieraiden katsottavaksi. Eipä kyllä enää ole aikaakaan kyläillä tätien, setien ja isovanhempien luona, kun kaikki aika menee somepäivityksiä lähetellessä. Sieltähän ne sukulaisetkin sitten voivat katsella kuulumisia. Jaa, mutta ehkä kaikki eivät kuitenkaan ole somessa.

 
Milloin viimeksi kirjoitit oikean kirjeen ystävällesi? Entä kuinka kauan on siitä, kun itse sait käsin kirjoitetun kirjeen? Oletko ylipäätään koskaan saanut kirjettä ystävältä tai sukulaiselta? Jäimme some-päivän lounastauolla pohtimaan, mitä teimmekään ennen sillä aikaa, kun odottelimme että kirje tavoittaa saajan ja postilaatikkoomme tipahtaa vastauskirje. Maltoimme odotella kärsivällisesti ja miten ilahduttavaa olikaan, kun kirje vihdoin löytyi postilaatikosta. Käsin kirjoitetusta osoitekentästä saattoi jo arvuutella, keneltä kirje oli tullut. Muistoja tulvii mieleeni myös, kun löydän keittokirjan välistä äidin kauniilla käsialalla kirjoittaman kakkureseptin. Varmasti meillä oli ihan mielekästä tekemistä kirjeiden kirjoittamisen välillä. Vierailimme tuttujen luona, soitimme kotiin vanhemmille ainakin kerran viikossa, suunnittelimme viikonlopun ruokaostoksia, koska kaupathan eivät olleet aina auki. Oliko elämä silloin tylsää vai ainoastaan hidastempoisempaa? Olisikohan ihan mahdoton ajatus kirjoittaa tämän vuoden joulukortteihin myös kuulumisia kuluneelta vuodelta?
Olen jo useamman kuukauden pitänyt henkilökohtaista facebook paastoa, olen silti aktiivinen facebookin opiskeluryhmässä ja seuraan muutamia osto- ja myyntiryhmiä sekä oman paikkakuntani tapahtumasivuja, mutta ystäviäni tapaan mieluummin vaikka kahvikupin ääressä ja ilahtuisin myös jos löytäisin sinulta kortin tai kirjeen postilaatikostani.
Annan nyt kuitenkin myönnytyksen some-maailmalle sillä olen päättänyt tehostaa työnhakuani luomalla LinkedIn-profiilin, sieltä kun työnantajat kuulemma etsivät työntekijöitä. Useissa sähköisissä työhakemuksissakin kysytään LinkedIn’in olemassaoloa. Mutta miten voin tehdä itsestäni kiinnostavan ilman henkilökohtaista kontaktia? Mitkä harrastuksistani tai opinnoistani ovat mainitsemisen arvoisia? Kuinka pitkälle taaksepäin listaan työpaikkojani? Minkä ikäisenä alkoi elämäni, jolla on jotain merkitystä työpaikan saamiseksi? Tai toisaalta onko enää mitään merkitystä sillä, mitä tein viime vuosituhannella? Onko 90-luku vielä osa minua vai annanko nuoruuteni minän pölyttyä rauhassa? Kiinnostaako ketään?
Olen hyvä tiimityöntekijä… mutta kotioloissa viihdyn yksin enkä halua puhua kenenkään kanssa. Pidän huolta kunnostani ja harrastan liikuntaa… mutta en säännöllisesti. Olen määrätietoinen ja suunnitelmallinen… mutta aloittaessani vitamiinien syömisen unohdan ne neljännen päivän jälkeen. Olen pikkutarkka ja huolellinen… mutta pesin ikkunat viimeksi viime keväänä. Mitä nämä kertovat persoonallisuudestani? Valehtelenko jos jätän puutteeni kertomatta? Minulla on selkeästi erilainen kotiminä ja työminä. Minun pitäisi nyt sitten luoda itsestäni brändi, joka on tunnistettava blogissani, facebookissa ja LinkedIn’issä. Eli kouluttajan sanoja lainatakseni ’on rakennettava oma digijalanjälki pala palalta’.
Yhteen LinkedIn’in laatikkoon olisi kirjoitettava Summary, eli tiivistelmä siitä kuka olen ja miksi minut kannattaisi palkata. Unelmani tulevasta työpaikasta tai tulevaisuudesta ei mitenkään mahdu pieneen Summary-laatikkoon. Aloitan urakan kiinalaisen bisneskouluttajan ja menestyneen liikenaisen sanat mielessäni:

”Älä tee asioita vain ollaksesi suurenmoinen. Mitä päätätkin tehdä, sen tulisi olla persoonallisuutesi luontainen jatke.” Chin-Ning Chu 
 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.