VALIKKO

Kirjoituksia unelmista

13.8.2017 13:15

Tuhkimotarinoita

En varmaan koskaan kyllästy kirjoittamaan rakkaudesta, unelmoimaan romanttisesta kohtaamisesta vielä tuntemattoman ihmisen kanssa, siitä hetkestä kun kaikki unelmat ovat vielä toteutumista vailla, on vain mahdollisuuksia, uteliaisuutta ja heittäytymistä hetkeen. Tein netissä leikkimielisen testin, jossa selviteltiin mikä satuhahmo vastausten perusteella olisin. Vastaukseksi sain Tuhkimo ja perusteluina: ’ Olet oikeudentajuinen ihminen, jolle on tärkeää löytää joku, jota rakastaa. Olet romantikko ja hurmaat läheisesi niin ulkoisella kuin sisäisellä kauneudellasi. Et tahdo pahaa edes niille, jotka kohtelevat sinua huonosti vaan toivot, että hekin jokin kaunis päivä oivaltaisivat, että maailma olisi paljon parempi paikka, jos kaikki vain olisivat hyviä ja lempeitä toisilleen.’ No, sisäisestä ja ulkoisesta kauneudesta en osaa sanoa, mutta sitä prinssiä tämä ’Tuhkimo’ etsii edelleen ja iloitsee sillä aikaa ympärillään olevien ihmisten löytämästä onnesta ja rakkaudesta. 

Sain olla viikonloppuna mukana sukulaispojan häissä, joissa huolella suunniteltu, kaunis ja tyylikäs juhla ei peittänyt alleen todellista rakkauden säteilyä. Ystävien ja sukulaisten puheet tuoreelle avioparille todistivat samaa yhteenkuuluvuutta, toisilleen sopivuutta, ystävällisyyden ja välittämisen läsnäoloa, jonka he olivat sekä morsiamessa että sulhasessa oppineet tuntemaan. Se tunne että juhlassa jokainen sai olla oma itsensä, ei tarvinnut teeskennellä tai esittää, oli merkki aidosta halusta jakaa tuo päivä läheisten kesken. Hääjuhlat ovat kaukana arjesta, ja vaikka hienossa mekossa tai kuumassa pikkutakissa juhlaruokaa syödessä tulikin hieman epätodellinen tunne, niin juuri näiden huolella suunniteltujen sadunomaisten hetkien ansiosta arki likaisine tiskeineen ja sohvan alla piilottelevine pölypalloineen tuntuu helpommalta kohdata. Samasta syystä lähdemme ulkomaanmatkoille, vietämme aikaa mökillä, käymme elokuvissa, luemme kirjoja, poikkeamme hierojalle tai kylpylään, tai vietämme vaikka päivän turistina naapurikaupungissa. Irtaudumme hetkeksi arjen rutiineista ja velvollisuuksista.
Zeniläinen ajatelma ja lainaus Leonard Cohenin laulusta sulhasen isän hääpuheessa “There is a crack, a crack in everything, that’s how the light gets in”, kiteyttää sen että ilman arkea emme erottaisi niitä elämän juhlahetkiä. ”Täydellisyyttä ei ole, sillä muuten ei olisi enää mitään tavoiteltavaa.”
Me tytöt rakastimme pieninä prinsessasatuja, joissa komea prinssi tuli valkoisella ratsullaan ja sen myötä onni elämän loppuun asti. Ja prinssin mukana tuli kodiksi upea linna kokkeineen ja siivoojineen. Prinsessan tehtävänä oli synnyttää perillisiä, säilyä kauniina ja olla onnellinen.
Onko pojille tarjottu satujen kautta ajatusmallia näin helposta elämästä? Saduissa pojat ovat supersankareita, jotka ovat valmiita pelastamaan paitsi neidon hädästä, tappamaan lohikäärmeitä, valloittamaan myös koko maailman tai ainakin puoli valtakuntaa.
Ei ihme, että tavoitellessamme unelmaamme, tämä helppo satujen ratkaisu nousee alitajunnastamme ja huokaamme ”…sitten kun löydän sen rikkaan miehen.”  Luottamus elämään ja itsensä rakastaminen vähentää pelkoja ja vahvistaa motivaatiota tavoitella unelmia. Ellemme rakasta itseämme, millään ei oikeastaan ole väliä. Silti käytämme suuren osan elämästämme odottaen, että joku tai jokin ulkopuoleltamme voisi tuoda elämäämme rakkautta tai onnea.
Laitoin aiemmin kesällä alla olevan kyselyn sinkkujen facebook-sivulle:
Onko romantiikka ja kosiskelu vanhanaikaista? Nykyisenä pikaruoka-, kulutus- ja tinder-maailmassa kaipaan hidasta tutustumista pikatreffien sijasta. Treffien päätavoite tuntuu aika yleisesti olevan seksikumppanin löytyminen. Jos on tärkeää testata sänkyhommien sujuminen ennen suhteeseen sitoutumista, se tuskin on kuitenkaan tae muunlaisesta yhteensopivuudesta. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta kutsu lounaalle, moottoripyöräajelulle tai elokuvailtaan, ”kukat ja suklaat”, remonttiapu, yhdessä vietetty aika ja pienet huomionosoitukset saavat minun sydämeni sulamaan varmemmin kuin ”meille-vai-teille-tekniikka viiden minuutin tutustumisen jälkeen.
Kysymys 1: Jos intohimon kipinä ei syty 30 sekunnissa, tavatessasi naisen/miehen ensimmäistä kertaa, menetätkö kiinnostuksen syvempään tuttavuuteen?
Kysymys 2: Uskotko, että voit rakastua ihmiseen, joka avoimesti osoittaa kiinnostusta ja ystävällisyyttä sinua kohtaan teoilla ja sanoilla, vaikka aluksi tämä ihminen ei olisi kiinnostanut sinua lainkaan?
Viestiin vastanneista kakkosvaihtoehto sai eniten kannatusta. Rakkautta ensi silmäyksellä tai intohimon liekin nopeaa syttymistä on koettu. Muutamalla vastanneella kiinnostus lopahtaa heti, jos toinen osapuoli haluaa nopeasti sänkyyn. Eräs mies sanoi, että jos haluaa tutustua rauhassa, niin joku nopeampi on jo sillä aikaa napannut sen ihanan naisen. Suurin osa oli sitä mieltä, että pitempi suhde edellyttää tutustumista kaikessa rauhassa. Ihastutaan ihmisen sisimpään ja sen näkeminen vaatii aikaa. Toisaalta pitää kuitenkin varoa sanomasta ääneen ’tutustuttaisiinko ensin kaveripohjalta’ sillä se voi olla sitten sen jutun loppu saman tien. Eräs herrasmies tunsi itsensä kummajaiseksi ja koki romantiikan olevan katoavaa kansanperinnettä. Oikean naisen kohdalla taas juuri nämä ”vanhanaikaiset” pienet kohteliaat eleet voivat olla avain naisen sydämeen.

Tästä voi vain päätellä että tärkeintä on taito tulkita sanattomia viestejä ja olla rohkeasti oma itsensä. Ei menetetä uskoa romantiikkaan ja todelliseen rakkauteen.
Kiitos vielä Lotta ja Joonas että saimme olla mukana ihanassa päivässänne.
Be happy, laugh often, love forever.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.