VALIKKO

Kirjoituksia unelmista

8.11.2016 16:42

Valintoja – USAn vaalipäivä 8.11.2016

Olen usein miettinyt ovatko valintani elämän varrella olleet täysin sattumanvaraisia vai onko olemassa jokin suurempi suunnitelma jonka mukaan asiat etenevät.  Kuinka paljon riippuu sisäisestä rohkeudesta, intuitiosta, halusta tehdä jokin asia toisin kuin joku toinen.
 
Aikoinaan, kun työpaikasta ei vielä tarvinnut pitää kynsin ja hampain kiinni vaan töitä riitti niitä haluaville, päätin jättää pariksi vuodeksi työelämän. Lähdin tyydyttämään uteliaisuuden nälkääni ja opiskelemaan Kansainväliseen toimintaan ja kehitysyhteistyöhön liittyviä asioita Kauniaisiin Työväen Akatemiaan. En ollut siihen mennessä ollut kovin yhteiskuntatietoinen tai -aktiivinen, en lukenut Hesaria kannesta kanteen enkä ollut koskaan kuulunut mihinkään poliittisiin nuorisojärjestöihin. Tosin olin toiminut useita vuosia Unicefin Helsingin piirin vapaaehtoisena, viettänyt muutaman kuukauden kibbutsilla ja olin saman kesän lopussa lähdössä palestiinalaisten rauhanleirille Israeliin. Ehkä vilpitön tiedonjano, uteliaisuus ja tarve vaikuttaa näkyivät minusta haastattelijoille – en tiedä, en koskaan kysynyt. Meille kahdellekymmenelle idealistiselle opiskelijalle selvisi vähitellen, että maailman politiikkojen juonittelu, korruptiot, isojen yritysten suuret suunnitelmat ovat liian suuri vuori pienen ihmisen kiivettäväksi. Joka maanantaiaamuinen sanomalehtien selailu läväytti aina maailman raadollisuuden silmille. Voimattomuus, masennus, vihastuminen ja turhautuminen lisääntyivät. Siihen epäoikeudenmukaisuuteen ei kahden vuoden aikana kuitenkaan turtunut, onneksi. Saimme voimaa toisistamme ja käänsimme katseet lähemmäs, ihan siihen vierelle, asioihin joihin yletymme helpommin. Kunnioitan entistä enemmän kaikkia jotka jaksavat tehdä humanitaarista työtä kriisipesäkkeissä. Viimeisenä päivänä opiskelutoverini Petri, sanoi sanat, jotka muistan aina: ’Emme ehkä voi muuttaa maailmaa, mutta maailma on kuitenkin jo hieman erilainen koska me olemme muuttuneet’. Ne kaksi vuotta eivät menneet hukkaan, vaikka en päässytkään kehitysapujoukkoihin tai ulkomaan kirjeenvaihtajaksi tai päätynyt perustamaan katulasten orpokotia Turkkiin.
Mitä enemmän ihmisellä on valtaa, sitä enemmän hän löytää keinoja keinotteluun, epärehellisyyteen, itsekkyyteen ja ahneuteen. Idealistiset tavoitteet usein katoavat vallan myötä. Näin on ollut aina ja tulee heikkojen ihmisten kohdalla aina olemaan. Näkeekö ihmiskunta koskaan päivää jossa elämää eivät varjosta saasteet, sodat, korruptio, nälänhätä, väkivalta, päihdeongelmat, köyhyys, työttömyys, yksinäisyys? Onneksi vallan kahvassa on poikkeuksiakin jotka pitävät tämän maapallomme sekä unelmat toivosta ja paremmasta huomisesta elossa.

Kaikki ympärillämme tapahtuva, pienet ja suuret asiat, onnistumiset ja vastoinkäymiset, muovaavat meitä, vaikuttavat ajattelutapaamme ja antavat uusia ajatuksia ja virikkeitä. Joskus on hyvä irrottautua tutuista ympyröistä ja lähteä matkalle. Kuten ystäväni erään kerran matkalle lähtiessäni sanoikin: ’Kaukaa näkee selvemmin lähelle’. Maailma ei ole mustavalkoinen, isot muutokset ovat aina saaneet alkunsa pienistä askelista.
Onnellista viikkoa sinulle ja uskoa tulevaisuuteen.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.