VALIKKO

Kirjoituksia unelmista

29.8.2019 13:30

Vocabulary of solitude – Yksinäisyyden sanasto

Vierailu Ugo Rondinonen näyttelyssä Everyone gets lighter Helsingin Taidehallissa herätti monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä tunsin kuitenkin outoa yhteyttä noihin hiljaisiin, nuokkuviin, nukkuviin, meditoiviin klovneihin. Joku saattaa pelätä klovneja, jotka ovat ehkä hieman arvaamattomia. Joku toinen ahdistuu näyttelyssä pelätessään, että aidon näköiset klovnit heräävätkin elämään. Tarkemmin katsoessani, jokainen oli kasvoiltaan ja vartaloltaan erilainen. Malleina olivat olleet oikeat ihmiset, erilaiset etnisiä taustoja edustavat miehet ja naiset. 3D tulosteina toteutetut klovnit kertoivat jokainen omaa tarinaansa myös staattisen asentonsa kautta.

Seinillä roikkuvat isot klovnikengät kuvasivat yksinäisyyttä ja rauhaa; kuten teosten nimistäkin voi päätellä calm (rauhallinen), still (liikkumaton), silence (hiljaisuus) ja no one’s voice (ei kenenkään ääni).

Klovnit olivat tyytyväisiä hiljaisessa yksinäisyydessään. Ehkä siksi minun oli hyvä olla heidän keskellään. Yksinäisyys on aina ollut isosti läsnä minun elämässäni. Toisinaan sen hyväksyminen on edelleen vaikeaa, vaikka ymmärrän sen kuuluvan osana identiteettiini. Niin helposti sitä vain aina vertaa muiden ihmisten elämää omaansa. Etenkin näinä facebookin ja instragramin aikoina, kun ”kaikkien muiden” elämä on sosiaalista, aktiivista, tapahtumia täynnä.

Välillä onkin lähdettävä täältä omasta pikkukaupungista isolle kirkolle, pääkaupungin sykkeeseen. Siellä kuitenkin huomaan hakeutuvani nopeasti Suomenlinnaan, Seurasaareen tai rantakahviloihin, missä luonto on ihanasti läsnä. Eilisen näyttelyn jälkeen kävelimme ystäväni kanssa Taivallahden rantaa pitkin Mestaritalliin syömään. Pohdiskelimme perheiden erilaista yhteistä ajankäyttöä, ystävyyttä ja yksinäisyyttä. Ensimmäisen kerran tuli mieleen ajatus siitä, olisiko elämäni ollut sosiaalisempaa, jos olisin kotoa muutettuani lähtenytkin johonkin pikkukaupunkiin opiskelemaan ja töihin, sen sijaan että palasin liian itsestään selvästi synnyinkaupunkiini Helsinkiin? Helsinki oli minun nuoruudessani varsin tylsä ja sulkeutunut kaupunki verrattuna tämän päivän aktiiviseen tapahtuma- ja kulttuuritarjontaan.

Uusiin ihmisiin tutustuin lähinnä työpaikalla tai yöelämässä, etenkin kantapaikassani Bottalla. Sinne oli matala kynnys mennä yksin, muiden muualta muuttaneiden nuorten keskelle. Oli elävää musiikkia perjantaisin alakerran ison salin lavalla, disco joka ilta yläkerrassa ja laulutupa yhteislaulamisesta innostuneille. Tanssilattialla, naistenhuoneessa ja baaritiskillä oli helppo alkaa jutella tuntemattomien kanssa. Mutta yhteydenpito ei ollutkaan yksinkertaista, jos et ollut muistanut pyytää uuden tuttavuuden lankapuhelinnumeroa.

Kun discoilu alkoi kyllästyttää, löysin sopivampia harrastuksia joogasta, Taiji’stä, Kyudosta, vaihtoehtohoidosta ja tietenkin kirjoittajakursseilta. Nämä harrastukset eivät vaadi sosiaalisuutta, niiden tärkein haaste on olla yhteydessä sisimpäänsä. Jokaisessa Rondinonen klovnissa on tämä sisäinen läsnäolo, niissä surullisissakin.

Myös hyväksymisestä on kyse Rondinonen näyttelyssä, me näytämme erilaisilta, mutta olemme sisimmältämme samanlaisia, ilman naamiota ja klovnipukua tai sen kanssa. Näyttelyn sateenkaari symboloi rauhaa, sovintoja ja tasa-arvoa ja on tietysti myös sukupuolivähemmistöjen tunnus.

Kommentit

  • Myymaaria

    Hyvin ja rehellisesti kirjoitettu teksti. Minussa klovnit herättivät paitsi ilon tunnetta, myös hiukan ahdistusta. Suljetut silmät eivät kutsuneet avoimuuteen tai sosiaalisuuteen vaan tuntuivat sanovan että he halusivat nimenomaan olla rauhassa, kääntyä sisäänpäin. Olioiden tekoinhimillisyys tuntui minusta tosiaan hieman pelottavalta, 3D-ihmisiä, joita ei haluaisi koskettaa. Mutta värit, auringonvalo sateenkaari-ikkunasta ja sateenkaarihuone taas sai mieleni iloiseksi. Tove Jansson sanoi yksinäisyydestä jotenkin näin: ”ei sinua huomaa kukaan, jos et itse mene mukaan”. Outin tavoin rakastan yksinoloa, ja kaipaan ihmisiä vain ajoittain.

     0
  • Outi

    Niin Myymaaria, sehän taiteessa onkin niin upeaa että jokainen kokee sen omalla tavallaan.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.