VALIKKO

Ajatusten perässä

– Millaisessa ajassa me oikein eletään? Miten me ollaan tultu tähän? viisaustutkija Eeva Kallio kysyy, eikä odota minulta vastausta. – Mä pelkään, että tästä voi seurata jotain hyvinkin vakavaa, eletään sellaista aikaa.

Eeva Kallion kirja Ajattelun kehitys aikuisuudessa on herättänyt mediassa kiinnostavaa keskustelua viisaudesta ja sen harvinaisuudesta – ja tarpeellisuudesta. Minä kuulin kahvihuoneessa Hesarin äärellä, että lehdessä haastateltu Kallio työskentelee kanssani samassa talossa. Kallio lupautuu haastatteluun mielellään. – Nämä ovat todella tärkeitä teemoja, näistä täytyy puhua.

Kuva: Petteri Kivimäki

Aivot palautuivat

Vuonna 2011 Kallion päälle ajettiin suojatiellä. Hän iski päänsä autoon, meni tajuttomaksi ja joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa oli paljon vaikeita ”geriatrisia tapauksia”. Osastolta Kallio halusi ennen kaikkea kotiin. – Se muiden potilaitten valittaminen oli kamalaa. Sain käveltyä ne testit kunnolla. Mutta kotona olin viikon kuin horrosmaisessa unessa. Kaverit alkoi ihmetellä sitä, ja jouduin neurologille ja sitten neuropsykologisiin testeihin. Minulla todettiin aivovamma. Sairausloma kesti ensin kolme, sitten kuusi ja sitten 12 kuukautta.

– Silloin tajusin, että me ollaan kaikki todella rajallisia. Tutkimuksen metoditkin on rajallisia. Ja ihmisellä ei ole esimerkiksi koiran hajuaistia, emme ole kehittyneet siinä. Ihmisen kehittyneisyys on ajattelussa, ja siinäkin olemme rajallisia.

Viisaus tarkentui Kallion tutkimuskohteeksi oikeastaan sen onnettomuuden jälkeen. – Luojan kiitos, sinulla oli kypärä! sanoi ambulanssimies Kalliolle. – Jankkaan aina kypärän käytöstä, väsyksiin asti. Ennen kuin menin tajuttomaksi, ehdin olla varma, että kuolen. Pää on todella herkkä elin.

Jo ennen onnettomuutta Kallio tutki ajattelun kehitystä, erityisesti tieteellisen ajattelun kehitystä yliopisto-opiskelijoilla. Onnettomuuden jälkeen kuntouttava neuropsykologi pakotti hänet tekemään todella vaikeita ajattelutehtäviä.

– En pystynyt lukemaan kuukauteen, enkä ymmärtänyt vertauskuvia ollenkaan. Tiedäthän sen neuroplastisuuden. Aivot palautuvat.

Lapsena Kallio luki kotona isossa tuvassa uskonnon oppikirjasta ääneen buddhalaisuuden kirjoituksia. Pienestä Eevasta oli kiinnostavaa, miten ne tekstit jäsensivät maailmaa. Miten tällaisista asioista voi puhua? Eevaa pidettiin filosofina ja ajattelijana. Lukion jälkeen Kallio pääsikin opiskelemaan ensin filosofiaa – totta vie, viisauden rakastamista, hän oivaltaa – ja sitten kehityspsykologiaa.

Nyt Kallio pystyy taas työskentelemään tutkijana, aivot ovat pääosin palautuneet, mutta stressaantuneena tutkija kertoo lähimuistin heikkenevän ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen olevan haastavaa.

Onko kaikilla joku oman elämän teema, joka toistuu?

Kallio pitää symboleista, rakastaa renessanssia ja haluaisi Firenzeen. Hän näkee itsensä kuin lintuna, joka liitelee korkealla, tarkentaa terävästi erilaisiin kohteisiin ja pyrkii saamaan selville, miten kokonaisuus rakentuu ja miten kaikki liittyy yhteen. – Ehkä kaikilla ihmisillä on vähän kuin elämän teema, johon aina palaa. Minulla se on tämä viisaus ja ajattelu, ja tietoinen harjoittelu. Minun piti opetella uudelleen ajattelemaan.

– 2000-luvulla aloin etsiä liikunnan ideaa ja kehollisuutta. Olin tosi pöljä, menin suoraan tai chi -treeneihin, Kallio hymyilee. – Viitaniemen rannalla oli aurinkoinen päivä, ja siellä harjoiteltiin. Olin ollut niin päässäni, että se oli tosi vaikeaa! Sisukkaasti menin aina uudestaan, vaikka tein ihan hölmöjä juttuja ja treenien jälkeen itkin kotona, käännyin oikealle, kun piti kääntyä vasemmalle ja sellaista.

Kallio treenasi viisi vuotta, sillä hän halusi oppia. Nyt hän on harrastanut lajia kuusitoista vuotta ja toimii myös peruskurssien opettajana. Tällä viikolla on alkanut kurssi yliopiston henkilökunnalle. – Harjoittelin ja harjoittelin. Treenasin itseni yliälyköstä takaisin maan pinnalle, Kallio hymyilee taas.

Tykkään viisaustutkijan tavasta puhua. Hän käyttää meheviä sanoja, pöljä, yliälykkö, älyttömän vaikeaa.

Viisaita ihmisiä

Tutkimuksissa sanotaan, että viisaus on harvinainen piirre. Että jos sellaisen ihmisen löytää, hänet tunnistaa heti. Kysyn Kalliolta, tunteeko hän viisaita ihmisiä. Hän mainitsee edesmenneen psykoanalyytikko Risto Friedin ja erään ystävänsä. – Friedissä oli sellainen tietty syvä vaatimattomuus ja syrjäänvetäytyväisyys. Hän ei korostanut itseään, ja hän kykeni arvostelemaan ja kritisoimaan myös omaa metodiaan.

– Joskus viisaus on välähdyksenomaista. Sellaista on paljon. Saatan nähdä jopa vihamiehissä, hankalissa tyypeissä, jotakin sellaista laatua. Joku saattaa olla vallanhimoinen ja manipuloiva, ja toisessa hetkessä nöyrä, armollinen ja huomioon ottava.

Kallion viisauden määritelmään kuuluu kolme seikkaa:

  1. kokemustieto, se on mukana aina
  2. moninäkökulmaisuus eli kognitiivinen komponentti, joka on myös nöyryyttä tietämättömyytensä edessä ja
  3. voimakas eettinen komponentti eli pyrkimys yhteiseen hyvään.

Viisaus on Kallion mukaan tilannekohtaista, ja ihminen voi olla viisas jollakin toiminnan osa-alueella, vaikka muuten olisi ”sekopää”.

Kallio näkee pohjoismaisessa yhteiskuntajärjestelmässä viisauden piirteitä. Loukkaannuttuaan hänen ei tarvinnut huolehtia esimerkiksi menettävänsä kotinsa tai työpaikkansa sen takia. – Tässä järjestelmässä on globaalisti ajatellen harvinaista kaukokatseisuutta. Sekin on viisauden yksi ulottuvuus. Jotkut amerikkalaiset tutkijakollegani ovat täällä asuessaan hämmästelleet, miten tällaista yhteiskuntaa voi olla olemassakaan. Emme ehkä ymmärrä tämän kaiken arvoa ennen kuin joudumme tästä pois.

– Nyt eletään ihan mieletöntä vallankumousta. Robotisaatio, esineiden internet, digitalisaatio, työn merkityksen muutos… Uusi sukupolvi on sellaisten kysymysten ääressä, että siihen muuten tarvitaan viisautta!

Mitä voi tehdä

– Luin uutisista, että Tsekissa on nyt sellainen kokeilu, jossa päätöksentekoryhmiin otetaan ääriliikkeiden edustajat mukaan. Heitä ja heidän motiivejaan kuunnellaan aidosti. Halutaan päästää näkemään, miten vaikeaa kaikille hyvien kompromissien tekeminen on.

Kallio pohtii, miten toimia viisaasti, kun jotkut ihmiset oikeuttavat väkivallan toimintatapana muiden joukossa.

– Väkivalta on viesti. Sitä käyttävä ihminen kokee olevansa äänetön, eikä hänellä ole enää muuta keinoa.

– Mitäkö toivon? Toivon, ettei uusia onnettomuuksia enää tapahdu itselleni. Olen tosi varovainen kaikessa mitä teen. Minun neuroplastinen kapasiteettini on jo viety äärimmilleen.

– Haluaisin vielä tehdä jotakin konkreettista viisauden ympärillä. Tuo Tsekki-projekti on todella kiinnostava. Että mitä viisaus on käytännössä, ettei se jää vain sanahelinäksi.

– Ja silti, myös ajatukset luovat maailmaa, me kuljemme ajatustemme perässä. Joku etsii asuntoa, joku parisuhdetta ja joku mainetta ja kunniaa.

 

Kuvituskuvat: www.unsplash.com

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.