VALIKKO
29.6.2017 23:50

Believe in what you do, do what you believe in……

Divyan mukaan nämä sanat tuli heti hänen mieleen kun kysyin, mikä sinun elämän motto on? Hänen mukaansa, tämä on myös ollut elämänsä tärkein oppi. Miten hän päätyi tähän?? Se selviää hänen elämän tarinasta…siis hänen stoorista….

Intian pääkaupungissa (New Delhissä) syntynyt Divya tuli Suomeen keväällä vuonna 2011 miehensä työn perässä. Hän kertoo, että Suomeen muutto merkitsi uuden elämän alkua useilla eri tavoilla. Uusien ihmisten kohtaamisesta ja uusien tapojen oppimisesta tuli arkea, joka jatkuu edelleenkin. 

Divya alkoi puhua ja minä kuunnella. Hänen tarina omin sanoin…….

Olen viettänyt suurin osa elämääni New Delhissä. Isäni, äitini ja sisarukseni vielä asuvat siellä. Isällä ja äidillä on oma liikkeensä. Minulla on kaksi pikkusiskoa, jotka tällä hetkellä jatkavat onnistuneesti urassaan ja perheessään. Perheenä aina olemme olleet tosi lähellä ja meillä on tiiviit siteet keskenämme. New Delhi on iso kaupunki ja sillä omaa viehätystä. Melkein kaikki sukulaiset ja kaverit asuvat siellä. Aina tulee nostalgian fiilis puhuttaessa New Delhistä.

Pienenä olin todella touhukas ja puhelias tyttö (en enää ole niin puhelias, nyt ehkä olen (’woman of few words!!’). Olin kova opiskelemaan ja opettajilta sain aina hyvä palautetta ja kehua. Äitini mielestä, pienenä olin tosi sitkeä, joka iän myötä on muuttunut päättäväisyydeksi. Tämä sitkeys ja päättäväisyys on auttanut minua tosi paljon elämän eri vaiheissa, sillä olen luonut itselle uusia polkuja ja vastustanut Intian patriarkaalisen yhteiskunnan tapoja. Olen ensimmäinen tyttö perheessäni ja suvussani, joka suoritti ylempi korkeakoulututkinnon. Intiassa suoritin ylempi korkeakoulututkinnon IT alalla ja tein työtä samalla alalla yli 3 vuotta. Esikoisena olen oppinut hyvin taistelemaan omaa polkua eteenpäin. Olen huomannut, että 3 vuotialle pojalleni on sama luonteenpiirre ja toivon, että sekin muuttuisi päättäväisyydeksi myöhemmin.

Diyva on valmistunut Sosionomiksi (AMK) Jyväskylän ammattikorkeakoulusta.

Miten hän päätyi sosionomiksi suoraan IT alalta?

Hän kertoo…

Työskennellessä IT alalla Intiassa, tutustuin sen firman vapaaehtoisten ryhmään, joka veti projektia ympäri maata. Tartuin siihen ja aloitin itse vapaaehtoistyötä Mumbaissa viikonloppuisin. Tehtävänä oli opettaa slummeissa asuville lapsille perus kouluaiheita, koska heidän perheillä ei ollut varaa lähettää lapsia kouluun (Intiassa koulu ei ole ilmainen). Silloin tutustuin sosiaalialan työhön ensimmäistä kertaa ja siitä kiinnostus ja innostus on vaan kasvanut koko ajan. Osallistuin useampiin projekteihin ja opetin mm. perus ATK taitoja työttömille ja autoin opettajia koulussa. Huomasin, että se työ teki minusta iloiseksi ja tyytyväiseksi. Aloin käyttää kaikkia vapaa aikaa siihen, ja pikkuhiljaa syntyi ajatus vaihda alaa jossain vaiheessa. Intiassa tuntui vaikea päästä irti työelämästä ja keskittyä opintoihin. Työn ohessa opiskelua ei vaan ollut vaihtoehtona pitkien työmatkojen vuoksi. Suomeen tulo antoi sen mahdollisuuden. Päätin oppia suomen kieltä ja ryhtyä opiskelemaan sosiaalialalla.  Minusta halu ja into tehdä työtä ihmisten parissa ja ihmistä varten veti minua sosiaalialaan. 

Motivaatio ja usko

Ihmiset usein kysyvät minulta, että miten olen oppinut suomen kieltä niin nopeasti ja suorittanut tutkintoa suomen kielellä kuuden vuoden sisällä (joka sisältää kahden vuoden äitiys-tauon). Vastaukseni on aina ”motivaatio” ja ”usko”. Yksi rakas ystäväni uskoi minuun enemmän kuin uskoin itseeni ja opetti minulle uskomisen taika. Opiskeleminen suomen kielellä ei ollut helppoa, mutta motivaatio tehdä sellaista työtä josta oikeasti tykkään ja josta nautin, on ajanut minua koko ajan eteenpäin. Sanotaan, että uuden kielen oppiminen avaa portteja uusille oivalluksille aivoissa ja tekee ihmisestä entistä enemmän avoinmielinen. Juuri näin on tapahtunut ja tämä kokemus on ollut todella antoisa. Suomen kielen taitoni on kasvanut merkittävästi, olen päässyt lähemmäs suomen kulttuuria ja olen saanut uusia näkökulmia elämään. Henkilökohtaisen maahanmuuton kokemuksen ja opintojen myötä kasvaneesta kulttuurisensitiivisyydestä ja kulttuurilukutaidosta on tullut minun vahvuuttani. Ymmärrystäni kulttuurieroista ja niiden takana olevista syistä on lisääntynyt koko ajan. Aito kohtaaminen ja asiakaslähtöinen työ on aina ollut prioriteettini. IT alan taustasta olen saanut hyvät suunnittelu- ja vuorovaikutustaitoja sekä tehokasta tieto- ja viestintäosaamista. Nykyään, nämä kaikki taidot ovat välttämättömiä riippumatta millä alalla ollaan töissä. Tutkinnon suorittaminen oli vain osaa missiotani. Päämääränä on toki työnsaantia, johon olen nykyään täysipainoisesti keskittynyt. Toivon sellainen työtehtävä, jossa saan hyödyntää vahvuuksiani parhaiten.

Minkäänlainen tapa ei ole oikein tai väärin

Olen avoin ja ystävällinen ihminen ja arvostan avoimuutta myös muilta. Tykkään elää omilla ehdoillani. Kunnioitan kaikkia kulttuureja, uskontoja ja kaikenlaisia tapoja ja uskon siihen, että ihmisillä on erilaisia perspektiivejä ja ne muuttuvat koko ajan. Siis, minkäänlainen tapa ei ole oikein tai väärin, riippuu sen hetkisen perspektiivistä. Tämä on mielestäni, avoimuuden kulmakivi ja mantra jota pyrin pitää mielessä koko ajan….

 Elämä Suomessa muuten sujuu hyvin. Perheenä ollaan hyvin viihtyneitä ja kotoutuneita Suomessa. Kotona perheen kulttuuri on yhdistelmä Intian ja Suomen kulttuurista, jossa poimitaan helmiä molemmista kulttuureista ja hyödynnetään niitä perhe-elämässämme. Työ merkitsee minulle paljon muuta kuin pelkästään palkansaannin keinoa. Siitä odotuksia, näen sen osana omaa persoonallisuuttani ja keinona lisätä merkityksellisyyttä elämässäni. En pelkää haasteita, pikemminkin haluan kasvaa koko ajan ihmisenä ja oppia uutta.

  

 

 

…….

 

 

Kommentit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.