VALIKKO
8.9.2016 13:18

Koti keskellä Saaristomerta – Hannan Utö

Kaupallinen yhteistyö: Hannas horisont

– En minä täältä ole koskaan oikeasti lähtenyt, Hanna tuumaa minulle Eivorin laiturin läheisillä kivillä. Ajettiin mönkkärillä tähän, aurinkokohtaan. Ollaan Utön saarella, minun voimapaikassani, Kovasen Hannan kotisaarella.

Koti ja työ

Hannalla on suunnitteilla kahvilarakennuksen remontti ja laajentaminen. – Olen odottanut Paraisten kaupungin osayleiskaavan valmistumista vasta vuodesta 2008, Hanna nauraa.

Hannas horisontin kahvilarakennus on Hannan isän entinen työhuone, armeijan vanhoja rakennuksia. Sen lisäksi Hannan matkailuyrityksen käytössä on muun muassa vanha upseerikerho ja luotsimiesten talonpääty.

– Antaa voimaa elämälle, kun näkee ihmisen jättävän rikkaan, värikkään elämän, Hanna puhelee. Olemme hetken hiljaa. Hannan mantereella syntynyt ja kasvanut isä on haudattu edellisen talven aikana Utön pieneen kirkkomaahan. Äiti elää vielä.

Vaikka Hanna ei ole koskaan ajatuksissaan lähtenyt Utöstä, hän on joutunut olemaan saarelta paljon pois. Hän kävi koulunsa Turussa ja palasi lopullisesti saarelle vuonna 2004. – Kouluaikana vatsaa väänsi, kun laiva lähti Utöstä poispäin.

Edelleen matka Utöseen kestää 4–5 tuntia yhteysaluksella Nauvon Pärnäisistä. Laiva kulkee kuutena päivänä viikossa, kerran kumpaankin suuntaan. – Lapsuuden matkat opettivat minulle pitkäjänteisyyttä. Kaikki ei tapahdu heti.

img_1999

Utö Handel on avoinna pari tuntia kerrallaan, kerran tai kaksi päivässä. Kaupasta saa kaikki peruselintarvikkeet. Ja itse kokkaava matkustavainen löytää kaupasta tarvikkeita yllättävästi erikoisempiinkin ruokiin.

Aktiivinen rauhan tyyssija

Saari on Suomen eteläisin asuttu. Se on pisimmästä kohdastaankin vain pari kilometriä pitkä. Autoa käyttää ainoastaan kauppias. Matkailijoita Utöseen tuovat saaren värikäs historia, ainutlaatuinen valomajakka, linnut – ja ehkä erityisesti saaren tapa olla olemassa ja elossa keskellä aavaa merta.

– Lintumiehet tulevat kahvilaan usein hörppäämään pinnakahvit. Kun harvinaisuus sattuu saareen, bongareita voi tulla kerralla paljon, jopa taksiveneellä. Odottelun tunnelma on silloin tiivis, ehditäänkö lintua nähdä?

img_0202

Hannan kahvilasta aukeaa näkymä kylänraitille ja luotsilaiturille.

– Ja viime toukokuussa meillä oli oikea kulttuuritoukokuu: kaksi taidenäyttelyä, vappuna Jaakko Kuusiston konsertti, balettia ja jammailuilta, Hanna kertoilee.

Hanna pyytää minua kertomaan tekstissä, että saari on parhaimmillaan milloin tahansa. Se on helppo luvata. Olin itse saarella ensimmäisen kerran lokakuussa joitakin vuosia sitten, ja sen jälkeen olen ollut siellä monta kertaa syksyllä, keväällä, talvella. Kesällä monessa paikassa on kaunista, Utössäkin, mutta sesongin ulkopuolella saari näyttää aidommin todellisia, merenkestäviä kasvojaan.

img_0823

Utössä on ollut luotsien asemapaikka 1600-luvulta saakka.

Luonto on voima

– Aina aamuisin katson kotini ikkunasta aavaa maisemaa ja tarkistan, näkyykö laivoja, onko kirkasta vai sumua, onko aaltoja.

Koska saarta ympäröi aava meri, lämpötilat nousevat siellä keväällä hitaammin kuin mantereella. Vastaavasti kukinta-aika kestää kauemmin. – Toukokuun 10. päivä Kainuussa ja Utössä on sama keskilämpötila, Hanna kertoo.

Kevät ja kesäkuu on saarella rauhallista aikaa. Silloin luonto on Hannan mukaan kauneimmillaan. Tulevat linnut käyvät kalenterista. Tiirat saapuvat vapun aikoihin, haahkat sen jälkeen. Eihän merikotka syö ainakaan kaikkia haahkan poikasia?

Kevätaamuisin Hanna seisoo kotinsa pihamaalla majakan lähellä, seisoo ja hengittää tyyntä kevätilmaa. Se kannattaa yli vilkkaan kesän. Ja heinäkuun vilkkaina päivinä paljotkin ihmiset häviävät iltapäivällä vähitellen veneilleen ja kallionkoloihin monen niemenkärjen saarelle.

Kun kesällä on oikein kiire, Hanna lähtee käymään tuudittavalla merellä. Hän kokee verkot ja tulee takaisin.

Kun vesi on viimein lämmintä, parasta on uida, mennä mereen. Joskus voi jäädä kellumaan, joskus pääsee uimaan eteläpuolen luodoille. On vain yksi sääntö: jollekin on aina ilmoitettava, kun lähtee uimaan.

Kun marraskuussa vettä tulee vaakatasossa ja on myrsky, voi ajatella, että ”kyllä tästäkin selviää, kun kävelee vain eteenpäin”. Siitä saa erityistä voimaa. Luulen, että tiedän, mitä Hanna tarkoittaa.

– Utössä ei tarvitse lähteä merelle, että voi kokea meren.

Ja kaunista on rannallakin. Vaaleanharmaata, tummanmustaa, vaaleanpunaista graniittia ja verenpunaista kalliota, Hanna löytää sävyjä. Pieneen maa-alueeseen mahtuu suota, kalliota, rantaa ja aroa. Ei ihme, että saarelle pysähtyy paljon erilaisia lintuja.

Järjestyksen paikka

Hanna on kuin sattuman oikusta asunut aina lähellä puolustusvoimien kasarmialuetta. Myös Utössä toimi vuoteen 2004 saakka sellainen. Sen lisäksi saarella on asunut toisiakin järjestyksen miehiä, majakanvartijat ja luotsilaitoksen väki. Luotsit ovat saarella edelleen, mutta useimmilla heistä on koti mantereella.

– Sellainen tietty järjestys ja sääntöjen noudattaminen on juurtunut dna:han, ja harkinta, säästäväisyys. Aina mietin, voiko tätä käyttää uudestaan.

img_0217

Hanna olisi takuulla kärkisijoilla peräkärryperuuttamisen kisoissa. Tässä matkalaisten matkatavarat kulkevat yhteysalukseen mönkijällä, joka on saarelaisten tavanomainen moottoriajoneuvo.

Se on totta, niin Hanna ajattelee. Minä sain kerran koota litistämäni, vielä aivan hyvät pahvilaatikot uudelleen, kun olin kahvilassa auttelemassa.

Utössä on edelleen siviileiltä kiellettyjä alueita. Kalliolla seisoo muutama tykki. – Olen tottunut, oppinut siihen. Kulkeminen on aina ollut luvanvaraista.

Siksi Hanna on äkäinen veneilijöiden välinpitämättömyydestä. – Olen vihainen, kun pissataan mereen. Se on pieni tippa, mutta vaikuttaa!

– Toinen, mikä harmittaa on, kun ihmiset vie kiviä pois! Ne kuuluvat tänne. Jos kaikki ottavat kiviä kasseittain, kohta ne loppuvat.

– Ei minua haittaa, kun lintumiehet seisovat ja kiikaroivat. Mä olen aika tiukka täti, mutta oikeudenmukainen.

Tärkeintä

– Tärkeintä on, että istuu vain alas ja ammentaa kaikilla aisteilla. Sitten kun on vanha ja joku aisteista ehkä heikkenee, ne muistot ovat siellä jossain vielä. Sitten ehkä vain näkee, tai ehkä vain kuulee, kun tiirat tulevat ja kirkuvat.

Minun täytyy mennä mantereelle, Hanna jää. – Tavallaan Utön merialue kulkee aina mukana, sillä Itämeren maku on Utössä vain vähän makeampaa kuin kyyneleet.

Lisätietoja ja majoitusvaraukset: p. 040 0143 814 / Hanna Kovanen

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.