VALIKKO
25.1.2016 19:34

Made in

Kävelen kohti rannanreunusta ja ihailen vapautuvaa vettä, vaikka poskia nipistää. Jäänmurtaja jurruttaa väylää auki. On ajettu ulapparantaan vaaleanpunaisten, vaaleanvihreiden ja kauniinmuotoisten talojen välistä. On paljon kulkuneuvoja, niiden teitä ja tuhannenlaisia ihmisiä, tilaa ja tungosta.

Toisessa paikassa kirjastovirkailija ja palkanlaskija tietävät nimeltä, kysyvät kuulumiset ohi mennen. Vuokranantaja kutoo lahjaksi villaista. Tunturissa vasta tilaa onkin, valkoinen maailma, ja pohjoinen valo on kuin koriste. Sunnuntaina joen jäällä ajattelen puolen päivän laskevaa aurinkoa aamuhämäräksi.

Vaikka yksi pieni paikka on keskellä tätä maata, se ei tunnu mitenkään keskimääräiseltä. Pyörässä ei tarvita lukkoa eikä pankissa henkilöllisyyspapereita. On kaksi kauppaa, kirkko ja pankin lisäksi posti. Kuinkahan paljon on peltoa, metsää ja vettä? Melko varmasti on enemmän lehmiä kuin ihmisiä.

Ja tämä tässä on tavallisen näppärä kaupunkikeskusta, vuosikymmeniä sitten rakennettu. Keltaisten lehtien aikaan kaduille tulee paljon uusia uteliaita silmiä. Jos ei ole tottunut nousemaan pyörällä mäkiä, voi nousta sydämen lyöntitiheys. Ja jos on tottunut matkustamaan pitkästi toisiin kaupunkeihin, voi tulla ikävä eväiden tekemistä ja pitkiä odotuksia.

Kotikaupunki on vaikea sana. Milloin se alkaa semmoiseksi? Miten se vaihtuu? Alkaako kaupunki kodiksi silloin, kun on vaikea kuvitella kodin olevan jossain toisessa kaupungissa?

Onko kotikaupunki silloin, kun tutut reitit ovat piirtyneet mieleen niin, että niistä voisi piirtää kartan?

Syntymäpaikka merkitään ihmisen papereihin. Minä luulen, että se merkitään ihmiseen. Ensimmäisenä nähty paikka kulkee mukana kuin uskollisen sinnikäs ystävä. Muutut ja opit uutta, opit rakastamaan paikkoja joissa saat olla, ja aina merkitset sen saman, Helsinki.

Kommentit

  • Riikka

    Vilja, mä klikkaan itseni aina uusimpaan tekstiisi, koska kirjoitat niin hyvin. Taidettiin muuten opiskella samaan aikaan suomen kieltä. Muistatko?

    Minusta on muuten kummallista, että sitä syntymäpaikkaa kysytään. Itse kävin syntymässä Kainuussa, mutta mulla ei ole sinne mitään siteitä, kun olen Savossa koko lapsuuteni asunut.

     0
    • Vilja

      Oi kiitos, Riikka, kylläpä lämmitti! Ja muistan toki, siitä on hetki… Törmäilläänpä!

      Eikö ole hassu juttu tuo syntymäpaikka – minäkin opin kävelemään ihan toisaalla:)

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.