VALIKKO
5.5.2016 00:00

Ihan pihalla

Ai, että mä sit rakastan kesää! Auringonsäteitä sälekaihtimien välistä aamulla, lämpimiä päiviä pihalla ja pitkään jatkuvia iltoja. Ja tämä koko viikko on kyllä ollut kelien puolesta ihan parasta, ja sääennustusta vilkaistessani, tämä ihanuus näyttäisi onneksi jatkuvan vielä monta päivää.

piha piha

Parasta keväässä on, kun yhtäkkiä lämpimien päivien tultua, kaikki herää eloon.(Myös ne rikkaruohot, joiden ajatteli vielä syksyllä kuolevan lumen alle, mutta ei, sieltä ne taas tunkevat, läpi kaikkien katteiden ja kivien, juuri sinne minne ei pitäisi.) Yhtenä iltana sitä lenkillä huomaakin, että hiirenkorvat ovat kasvaneet koivuihin. Vielä eilen talvenjäljiltä ruskea piha on alkanut jo lupaavasti vihertämään ja kevään ensimmäinen mehiläinenkin surahtaa ohi, ihan yllättäen. Vaikka vastahan ne lumet sulivat pihasta.

piha piha piha

Tämä viikko meillä on mennytkin pitkälti ulkohommissa, mikä kyllä on näkynyt täällä blogin puolellakin. Kun päivät kuluu ulkona, olisi ainut aika kirjoittaa yöllä. Aamupalan jälkeen me ollaan lähdetty ulos, sisällä ollaan käväisty vaan syömässä, ja illalla kaaduttu väsyneinä sänkyyn. Kesä <3 On laitettu kuntoon pihaa, leikkimökkiä ja terassia. Esitin jo toiveen äitienpäiväaamiaisesta terassilla, joten sitä varten on pyyhittävä talven tomut pois kalusteista ja laitettava terassi paraatikuntoon.

piha piha

Suomen luonto on aina vaan yhtä kaunis, kun se pitkän talven jälkeen herää taas eloon. Tänään oltiin lasten kanssa kerhon järjestämässä äitienpäivätapahtumassa paikallisessa leirikeskuksessa, ja ei voinut kuin ihailla ohikiitäviä maisemia. (Mitä nyt ehdin kapealla ja mutkaisella hiekkatiellä samalla kun yritin pysyä poissa ojasta ja väistellä ohikulkevia rekkoja.) Ja pakko oli pysähtyä tiensivuun ja yrittää napata kuva joutsenien täyttämästä pellosta. (Pikkuisen parempi zoomi olisi ehkä kameraan vaadittu, mutta kyllä ne näkyy, kun vähän siristelee, nuo pienet valkoiset möykyt :D)

pihalla pihalla pihalla

Meidän pihaa ei sitten voikaan vielä ihastella niin kuin noita joutsenien täyttämiä peltoja. Vähän siellä jo elonmerkkejä ja vihreää näkyy, joten ehkä hiljaa hyvä tulee. Ensimmäisten lämpöisten päivien myötä pieni sisäinen puutarhurini herää aina eloon ja tekisi mieli alkaa tekemään taas kaikkea uutta pihalle. Pitäisi tehdä vähän sitä ja tätä ja kaivaa uutta kasvia tuonne ja kitkeä täältä. Ja siltä se piha sitten näyttääkin, täynnä keskenaräisiä projekteja sisältävältä kaaokselta. Tuntuu, että aika ei riitä kaikkeen ja kaikki pitäisi saada nyt heti. Vaikka tosiasiassa, eihän se piha ja ne tekemättömät hommat sieltä mihinkään katoa. (Aina on olemassa ensi kesä.) Joten ehkä huomenna testaan varusteet äitienpäiväaamiaista ajatellen ja aloitan virallisen vapaapäivän vieton rauhallisesti, nauttien aamupalani vastapestyllä terassilla. (Kunhan ensin olen raahannut tänään maalaamani terassikalusteet takaisin terassille.)

pihalla pihalla

Yritän kuitenkin palata piakkoin esittelemään leikkimökkiprojektimme, joka ei taas sujunut ihan kuin Strömsössä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂 Aurinkoista viikonjatkoa!

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.