VALIKKO
19.12.2016 14:13

Yhden vanhan tuolin uusi elämä

Minulla on ollut jo jonkun aikaa projektina uusia keittiön tuolejamme. Ideanani on ollut kerätä vanhoja, kauniita ja erilaisia tuoleja, jotka sitten kunnostan ruokapöydän ympärille sopivaksi. Tämä projekti on (taas kerran) hieman paisunut ja venynyt, mutta nyt alan olla jo voiton puolella tuolien kanssa. Onneksi, sillä huomasin, että jonkinasteinen tuoliriippuvuus alkoi salakavalasti iskeä minuun. Huomasin selaavani Tori.fitä useita kertoja päivässä ja asettavani osto-ilmoituksia sekä hakuvahteja Facebookin kirpputoriryhmiin. Kotimme jokaiseen nurkkaan alkoi myös ilmestyä tuoleja odottamaan tulevaa kunnostusta. Mutta ei hätää, pääsin irti. Poistin hakuvahdit ja osto-ilmoitukset ja lakkasin selaamasta tori.fin tarjontaa. Nyt tuoleja on tarpeeksi ja osa niistä on jo valmiina. Tässä on yhden tuolin tarina.

Nämä tuolit ostin jokin aika sitten Facebookin kirpputoriryhmän kautta.  Kaksi Wieniläistuolia, jotka oli maalattu iloisen pinkeiksi. Väri ei sinänsä ollut mikään ongelma,koska ne oli tarkoitus maalata uusiksi. En kuitenkaan tajunnut katsoa epäselvää kuvaa tarkemmin ja vasta, kun mies toi tuolit kotiin, huomasin, että tuolien istuinosiksi  oli ruuvattu vaneriympyrät. Alunperin tuoleissa oli ollut punotut istuinosat, jotka kuitenkin olivat menneett rikki ja korvattu tyylikkäästi vanerinpalalla.

Mietin aluksi, että pystynkö käyttämään tuoleja lainkaan, ja pystyykö noita tökerösti entisöityjä tuoleja pelastamaan mikään. Lähdin kuitenkin kokeilemaan, sillä menetettävää ei paljon ollut. Yleensä en tykkää kauheasti tuunata vanhoja huonekaluja, vaan ne saavat olla juuri sellaisia kuin ovatkin, kolhuisia ja elämää nähneitä. Nämä tuolit olivat kuitenkin jo ”pilattu”, joten paluuta entiseen ei ollut. Päätin sitten maalata tuolit mustaksi ja päällystää istuinosat mustalla keinonahalla.

Maalin hankin Biltemasta, ja voin suositella tätä Bilteman lakkamaalia. Maalaustulos oli todella peittävä ja tasainen. Kulutuksesta en tietenkään vielä osaa sanoa, koska tuoli ei ole vielä päässyt meillä käyttöön, mutta uskoisin tuon lakkapinnan kestävän hyvin ruokapöydän tuoleissa. Ainut huono puoli maalissa oli erittäin voimakas haju. Maali on akryylipohjainen, joten se käryää ihan eri tavalla kuin vesiohenteiset kalustemaalit. Hengityssuojain ja kunnon ilmanvaihto, ja maalaus onnistui myös kylppärissämme. Tokihan tämä olisi ollut fiksuinta tehdä vasta kesällä ulkona, mutta kun kaikki-mulle-heti -luonne ei vaan pysty odottamaan eikä pinkkejä wieniläistuoleja vaan voinut laittaa ruokapöytämme ympärille edes väliaikaisesti.

Tuolin hioin ensin käsin hiomapaperilla siten, että aikaisempi maalipinta rikkoontui. Tämän jälkeen pyyhin hiontapölyt pois ja aloitin maalaamisen. Purin tuolin aluksi pienempiin osiin, jotta maalaaminen onnistui helpommin myös ahtaissa väleissä.

Keinonahka on Etolasta. Sitä myydään 140 cm leveänä rullana ja metrihinta on 24,90 euroa. Tähän 40 cm halkaisiltaan olevaan tuolin istuinosaan riitti 50 cm leveä kaistale keinonahkaa sekä 40 cm verran vanua, jonka ostin myös Etolasta.

Pyöreän vanerilevyn päällystin ensin vanulla, josta leikkasin yhden istuimen kokoisen palan sekä yhden vähän pienemmän ympyrän, jotka kiinnitin istuimeen tiukasti vanhalla lakanakankaalla. Kiinnityksessä käytin niittipyssyä. Kun pehmusteet oli kiinnitetty tiukasti, oli keinonahan vuoro. Keinonahasta leikkasin siis noin 50 cm halkaisijaltaan olevan ympyrän, jonka kiinnitin niittipyssyllä vaneriin mahdollisimman tiukasti. Kiinnityksen jälkeen leikkasin vielä ylimääräisen nahan pois, jotta alaosasta tuli siistimpi. Lopuksi kiinnitin istuinosan tuoliin alhaalta päin ruuveilla.

Ja tässä siis kuvat ennen ja jälkeen. Pahoittelen tuota ennen kuvan laatua, mutta eikö ne ennen kuvat ole yleensäkin vähän sinne päin, että lopputulos näyttää sitten paremmalta… Tässä minun tapauksessani kävi tosin taas vaan niin, että unohdin kuvata tuolin ennen, koska aloin niin innoissani tekemään muutosta. Mutta eiköhän tuosta selvän saa.

Tuoli ennen

 

Tuoli kunnostuksen jälkeen

Lopputulos yllätti itseni positiivisesti. Nämä projektit, joiden lopputuloksesta ei ole aina takuuta, ovat parhaita (silloin kun ne onnistuvat) ei voi kuin yllättyä positiivisesti, kun lopputuloksesta tuleekin paljon hienompi kuin mitä oli ajatellutkaan.

Vielä työn alla on toinen samanlainen tuoli sekä neljä muutakin tuolia, jotka odottavat pääsyä ruokapöydän tuoleiksi, kunhan saan ensin kaikki tuolit kunnostettua.

Mitäs pidätte tästä muutoksesta, saiko tuoli arvoisensa ulkonäön?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.