VALIKKO
9.11.2017 08:00

KÄÄNNEKOHDASSA

Mulla on opinnot jo siinä vaiheessa, että kurssit alkaa olla aikalailla suoritettu ja ens vuoden puolelle jää pääasiassa vaan opparin teko ja harjoittelu. Opintojen alusta asti oon ollu sitä mieltä, että Jyväskylään en jää ja jo harjoittelun aikana lähden takasin etelään päin. Aina oon ollut sitä mieltä, että tähtään sellaiseen harjoittelupaikkaan, mikä mua kiinnostaa ja josta sais paljon uutta kokemusta ja kontakteja. En oo hetkeäkään miettinyt, että hyväksilukisin mun tän hetken työstä opintopisteitä harjoitteluun.

laura01

Oon koko ajan tiennyt, että ne Suomen sisällä olevat paikat missä harjottelun voisin haluta suorittaa on pääasiassa Helsingissä. Lähiaikoina mua on alkanut ahdistamaan ajatus, että jättäisin Jyväskylän mahdollisesti pysyvästi. Koen Jyväskylän kodiksi, enkä vain väliaikaseksi opiskelupaikaksi, mitä sen tänne muuttaessani ajattelin tulevan olemaan. Tuntuu haikealta, että päättäisin tän Jyväskylä-pätkän mun elämästä.

Mulla on tällä hetkellä älyttömän upee työpaikka kivojen työkavereiden kera, mulla on ihana oma pieni asunto sekä mulla on täällä paljon ystäviä ja kavereita. Mä tiedän, että voin millon vaan soittaa jollekin ystävistä ja tiedän, että oikeestaan aina saan seuraa, kun sitä kaipaan. Oli se sitten apu muutossa, lounastreffit tai ihan vaan henkinen seura viereen sohvalle selailemaan puhelinta.

Muuttaessani Helsinkiin tää kaikki muuttuis, sillä tunnen sieltä vain muutamia ihmisiä. Oon niin seurallinen ihminen, että ajatus pakotetusti yksin olemisesta ei tunnu kivalta. Oon kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että riskejä täytyy ottaa ja täytyy tehdä myös asioita, jotka on oman mukavuusalueen ulkopuolella. Täytyy uskaltaa ottaa ja lähteä, jotta siitä vois kehkeytyä jotain odottamatonta.

laura03

Mulla on tosi ristiriitaset fiilikset, sillä tavallaan haluaisin jäädä ja tavallaan taas todellakin lähteä. Mulla on niin iso ikävä mun perhettä ja sitä, että pystytään nähdä useammin kuin kerran muutamassa kuussa muutaman hassun tunnin ajan. Pääsisin lähelle mun kotikotia, lähelle mun perhettä. Nyt kauempana asuessa on tullut ikävä sitä aikaa, kun jopa kyllästymiseenkin asti sai viettää aikaa porukoitten nurkissa ja näki kaikkia niin usein kun vaan halusi.

Tälläsiä asioita pyörii tällä hetkellä päässä kaiken muun ohella. Isoja asioita ja isoja muutoksia. Aina kuitenkin voi palata takasin, jos siltä tuntuu. Ja näitä tän hetken ihmissuhteita aion vaalia niin, että ne pysyy yllä missä päin sitä kukakin tulee tulevaisuudessa asumaankaan.

 

Kommentit

  • Veera

    Kiva kuulla sun ajatuksista pitkästä aikaa <3

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.