VALIKKO
14.1.2016 10:51

VUOSIA VARMEMMAKSI

Outin postauksen luettuani (pääset siihen tästä), vilisi päässäni paljon ajatuksia. Halusin jakaa niitä myös teille.

Muistellessani yläastetta, muistan heränneeni jopa kahta tuntia ennen kouluun lähtöä, jotta kerkeän varmasti laittamaan meikit naamaan ja hiukset kuntoon. Kunnon pakkelikerros naamassa, meikkivoiteen päälle reilusti Matte Moussea ja epämääräisen näköiset rajaukset silmiin. Kulmakarvat olin huolitellut upeiksi ”etanoiksi” (kulmakarvojen sisäreuna alkoi suunnilleen pupillin kohdalta) ja ne piti toki myös olla vahvistettu tummimmalla kulmakynällä mitä löytyi. Hiusten jakaus oli toispuoleinen, se oli aivan vasemman korvani vieressä. Etuhiukset tupeerattiin, jotta ne pysyivät koko päivän otsan edessä ja suihkutettiin vähintään puoli pulloa hiuslakkaan. Tämän pynttäytymisen jälkeen siirryttiin aamupalalle, jos kerkesi. Olihan tämä laittautuminen paljon tärkeämpää, kuin syöminen?

Lukiossakin toki meikkasin, mutta se oli jo kevyempää. Meikkivoiteen kaverina toimivat kulmaväri ja ripsiväri, ei sen kummempaa. Hiuksille riitti vain harjaaminen ja aamupalallekin jäi runsaasti aikaa. Ensimmäistä kertaa menin kouluun ilman meikkiä kirjoituksiin. Koulu alkoi samaan aikaan kun normaalistikin, näin varmasti yhtä paljon ihmisiä kuin aiemminkin, mutta jokin muuttui. Miksi tukkisin naamani tököteillä muutaman tunnin vuoksi kouluun? Ketä se oikeasti kiinnostaa, olenko ilman meikkiä vai meikin kanssa? Kun muutamana päivänä olin mennyt meikittä kouluun, se tuntui jo aivan normaalilta. Jos koulu alkoi kahdeksalta, miksi heräisin kuudelta laittautumaan, kun vielä jäisi aikaa jatkaa unia tai ainakin syödä aamiaista rauhassa.

Kesäisin olen aina kulkenut lähes meikittömänä, monena vuotena aurinkopuuteri on toiminut päivämeikkinäni. Nykyään osaan olla meikittä myös muina vuodenaikoina, mutta usein tykkään kyllä myös laittautua. Toki töihin aina laittaudun, sillä olen asiakkaiden kanssa kasvotusten tekemisissä. Koen, että tämä meikittä kulkeminen on sellainen asia, joka tulee ajan kanssa. Meikkivaiheet ovat mielestäni ”normaaleja”, mutta jossain vaiheessa sitä osaakin jo kulkea kaupungilla myös kasvot luonnollisenakin. Toki joillain ihmisillä ei tätä meikkivaihetta olekaan, ja heitä kyllä ihailen. Jos en olisi yläasteella meikannut niin paljoa, ei minun kasvoni olisi mennyt niin huonoon kuntoon, kuin ne sillon menivät. Kokemuksen kautta oppii, itse olen sitä mieltä. Niin meikkauksessa, vaatevalinnoissaan kuin myös tekemisissäänkin. Jokainen saa mielestäni laittautua juuri niin, kuin haluaa. Jos joku haluaa joka päivä meikata kunnolla ja valitsee päälleen huolitellut vaatteet, antaa hänen tehdä niin. Jos joku toinen taas haluaa lähteä kaupungille meikittä ja verkkareissa, antaa hänenkin tehdä niin. Mieltymykset ja paineet muuttuisivat niin aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa, jos toisten arvosteleminen jätettäisiin vähemmälle ja jokainen kulkisi niissä vaatteissa ja kauneustuotteissa, jotka tuntuvat itselleen hyvältä.

Kommentit

  • VK

    Haha tuli kyllä ihan omat vanhat kouluajat mieleen! Osuva teksti!! Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa postausta! 🙂

     0
    • Laura

      Tässä vaiheessa osaa jo nauraa noille meikeille ja kampauksille jne.. 😀 sillon ne oli vaan supersiistejä. Kiitos paljon ja tervetuloa seurailemaan! 🙂

       0
  • Outi Puu

    Kiva, että postaukseni sai jatkopohdintoja! Tosiaan, olisi huippua, että erilaisia tapoja olla arvostettaisiin arvostelun sijasta!

    Ja musta on jännä seikka se, että monissa ammateissa odotetaan siistiä pukeutumista ja meikkiä, työnantajan kuitenkaan antamatta siihen mitään taloudellista tukea. Varsinkin matalapalkkasilla aloilla se on aika iso (ajallisestikin) ja kuitenkin samalla hiljainen vaatimus.

     0
    • Laura

      Tässä on vaan osa pohdintojani, johonkin täytyi vaan rajata 😀 Se olisi kyllä! Ja tuo on aivan totta. Meillä kyllä ketjussa on monet myös meikittä töissä. Itselle se vaan tuntuu oudolta olla ihan naturelina, sillä meikillä saan omat kasvoni virkeämmän näköisiksi.

       0
      • Outi Puu

        Aivan 🙂 Ja se on muuten totta, että meikki välillä mullakin saa virkeemmän näköiseksi ja sitten olokin muuttuu virkeemmäksi! Tosiaan se vaatii sen, että käytän mulle sopivia meikkejä, muuten vois käydä vähän toiste päin…

         0
        • Laura

          Tuokin on täysin totta. Pitää löytää itselle just ne sopivat aineet mitä pystyy käyttää 🙂

           0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.