VALIKKO
16.5.2017 08:00

YKSINÄISYYS AHDISTAA

Syy siihen, miks en oo tännekään paljoa kirjotellut sen syvällisemmin on se, ettei mun ajatukset oo oikeen ollut kasassa. En oo voinu kovin hyvin. Tai periaattessa oon, kuitenkaan todellisuudessa en. Mulla on ihana perhe, rakkaita ystäviä, opiskelupaikka ja mieluinen työ. Paljon tekemistä ja paljon ihmisiä ympärillä.

Kuitenkin on tuntunut, että oon yksin.

Tuntuu pahalta viettää vähänkään aikaa yksin neljän seinän sisällä. Tuntuu yksinäiseltä. Rintaa pistää. Musiikki helpottais, mutta kuitenkin suurin osa musiikista ahdistaa. Tulee mieleen muistoja. Hyviä ja huonoja.

DSC_0079

Mun sinkkuelämää on kestänyt nyt jo lähemmäs vuoden. Niin paljon on tapahtunut tänä aikana. Hyvää ja huonoa. Asioita, joita jättäisin tekemättä, on paljon. Kuitenkin ne kaikki asiat on tehnyt musta tälläsen, kun oon nyt. Ne kaikki teot ja päätökset on muuttanut mua jollain tavalla. Oon oppinu itestäni lisää. Oon oppinu muista vielä enemmän.

Se merkittävin seikka, mitä oon tässä oppinut, on, ettet voi mitenkään tietää, mitä joku toinen oikeasti ajattelee ja mitä päätöksiä joku toinen aikoo tehdä. Sä voit vaan sokeasti luottaa toiseen, antaa kaiken itestäs ja olla oma ittes. Halutessas voit myös olla varuillas ja mennä asioihin mukaan järjellä, ja kenties sen takia mokata kaiken vaikuttaessas kylmältä ja siltä, ettei sua vaan kiinnosta.

Nyt kun oon päässyt ihan pelikentälle mukaan tähän sinkkuelämään, niin tuntuu tää aika hullulta. Välillä tuntuu, että haluun takas siihen mun pieneen kuplaan, jossa vietin sinisilmäsenä aika monta vuotta. Siihen, jossa yhen yön jutut tuntuu naurettavilta ja niistä johtuvat ihmissuhdesotkut vielä naurettavemmilta.

DSC_0081

Tavallaan haluaisin ehkä olla vain yksin. Ilman mitään sotkuja ja ilman mitään murheita. En halua, että kukaan pääsee mun lähelle niin, että pystyy kunnolla satuttaa mua. En haluu antaa itestäni niin paljoa irti, että homman mennessä pilalle, oon ihan älyttömän surullinen.  En haluu, että jollain toisella ihmisellä pystyy olla muhun niin suuri vaikutus.

Toisaalta taas en todellakaan halua olla yksin. Haluun vierelle jonkun, joka pitää mua hyvänä. Joku, joka on mulle mukava ja joka välittää musta. Joku, jonka mielestä oon hiton hauska ja joka ois sitä myös itekin. Joku, jonka kanssa voin olla ihan täysin oma itseni. Haluun kainalon, johon käpertyä ja haluun kuulla sanoja, joista tuun onnelliseks. Haluun jonkun, jonka pystyisin itekin tehä onnelliseks.

En kuitenkaan haluu, että muhun sattuu enää uudestaan. En haluu vierelle ketä tahansa. Haluun just sen, kuka ois just tarkotettu mulle. Sen, kenelle kans just mä oon tarkotettu. Mä tiiän sen, että jokaiselle löytyy tuolta se, jonka kanssa kaikki vaan natsaa niin hyvin yhteen. Haluun oottaa sitä. Mut samalla kaipaisin sitä just nyt. Mitä jos tapaan sen oikean, tai oonkin mahdollisesti jo tavannut, ja koska oon vaa niin kyllästynyt siihen, miten muut on mua kohdellu, niin missaan mahollisuuden?

Haluaisin vaan olla niin onnellinen, kun oon joskus ollutkin. Oon mä nytkin onnellinen, mut en lähellekään sillä samalla tavalla.

Tälläsiä asioita on ainakin mun tärkee kirjoittaa ylös, jotta saan selvitettyä ajatuksia. Tääkin teksti on ollut mulla luonnoksissa jo useemman kuukauden, mutten oo tähän halunnut, tai voinut, keskittyä aiemmin vielä sen syvemmin. Nyt oon kuitenkin päässyt tästä ahdistuneisuudesta jo oikeestaan kokonaan yli ja siks siitä onkin nyt helppo kirjoittaa. Kirjoittaa ne epäselvät tunneryöpyt puhtaaksi ja selkeiksi lauseiksi.

Kuvat: Mia Tanhuanpää

Kommentit

  • Minna Rajala

    Olipa kaunis ja avoin teksti. Yksinäisyys ei ole helppo asia ja etenkin, jos joutuu käymään samalla toisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta luopumisprosessia läpi. On totta, että on mahdollista se, että joku hyvä tyyppi menee ohitse, mutta jotenkin ainakin itse haluan uskoa siihen, että sen sopivan tyypin kohdalla kolahtaa, eikä sitä haavoista tai peloista huolimatta halua päästää käsistään. Ehkä se vaatii myös sitä, että on alkaa itse olla taas ”valmis” uudelle suhteelle, vaikea sanoa.

     0
    • Laura

      Kiitos ihanasta kommentista! Uskon kanssa, että sitten kun on valmis uuteen suhteeseen niin sieltä se jossain vaiheessa tupsahtaa!

       0
  • Nimetön masa

    Mä tiedän ton tunteen erittäin hyvin. Ainut neuvo minkä osaan täs sanoa: Älä pelkää et missaat ”sen oikeen”. Sitä ei vaan voi missata.

     0
    • Laura

      Kiitti Masa, tulipa hyvä fiilis! Tottahan tuo on 🙂

       0
  • päivänsäde

    Kaunista. Ajatuksia herättävää. Avointa ja herkkää. Uskon että löydät kainalon johon kuulut. Katseen joka vastaa ja ymmärtää. Ja siinä se sitten on. Ihminen sun elämään.Huomaat ettet enää pelkää haavoittumista. Kaikki tuntuu vaan oikealta ja hyvältä.

     0
    • Laura

      Sitä minäkin toivon! Kiitos viestistä 🙂

       0
  • Nimetön Mirkku

    Täällä tuntuu ihan samalta pienen tytön äidistä joka meni rikki vuosia sitten kun luottamus meni pahasti. Niin yksin ja silti pelokas päästämään edelleenkään ketään lähelle…:(

     0
    • Laura

      Sydäntä oikeen särkee lukee tollasta. Oon pahoillani! Onneks sulla on siellä kuitenkin pieni prinsessa lähellä <3 Toivottavasti säkin löytäisit vierelle pian jonkun sun luottamuksen arvoisen!

       0
  • Jenna

    Ihanan avoin teksti <3

     0
  • Heidi

    Juuri kun kirjoitin omasta yksinäisyydestäni niin bongasin tämän sun tekstin. On tavallaan hienoa että juuri kun sain purettua omat ajatukset hieman eri kantilta samasta asiasta, saan lukea yhtä riipaisevan tekstin niin vaikeastakin asiasta.

    Samaistun pitkälle sun tekstiin ja seison sanojeni takana, minä en halua tyytyä kehenkään ja sillä ajatuksella joskus jaksaa eteenpäin. Vielä kaikkien hässäköiden jälkeen, on lohdullista huomata että löytää itsestään sellaisia asioita kuin luottamus siihen että ihan oikeasti sen tietää sitten kun sopiva on kohdalla. Ja lohdutuksena, jos sellainen tyyppi on mun huomaamatta mennyt ohi, toivon todellakin että niitä on useampi tiputeltavaksi nenän eteen.

    Tsemppiä ja ihanaa kesän alkua! 🙂

     0
  • Juha

    Miten ihana tunneälykäs neito, kysyntä ja tarjonta ei aina kohtaa mutta kannattaa tuoda itseään esiin ja käydä sosiaalisissa tapahtumissa….. Jotain voi aina kävellä vastaan.
    Olemme kovin valikoivia, emme olisi yhtään niin yksin jos meissä olisi rohkeutta poiketa kaavoista ja antautua vähän enemmän tuntemaan ihmisiä .. Niitäkin joiden ulkokuori ei aina ole se odotetuin. Löytäisimme näin paljon ememmän kaltaisiamme.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.