VALIKKO

Lentävä joogamatto

22.7.2019 15:02

10 vuotta myöhemmin – mikä muuttui Würzburgissa ja elämässäni?

Alte Main-Brücke. Sillalla alueen viiniä ja chillailua heinäkuisena torstaina. Ihan taivaallista!

Rakastan matkapostauksia, joten tässä Saksa-juttu 2/3 heinäkuun alun reissulta. Vertaan muutamia asioita, kuinka ne olivat vuonna 2009 ja kuinka nykyään. 10 vuotta on mielestäni jo aika hyvä kappale matkaa arvioida asioita isommassa mittakaavassa. 10 vuotta ammattiin valmistumisen sekä viimeisen opiskeluvaihtoni jälkeen (kävin kuudella eri ulkomaankurssilla tai -vaihdossa kieltenopiskelujen ansiosta) suuntasimme avomieheni kanssa Etelä-Saksan Baijeriin ja graduni kirjoitusmaisemiin. Kävimme tällä tämän kesän viikon reissulla myös Münchenissä ja Nürnbergissä, ja molempien lemppariksi nousi kyllä tämä sopivan kokoinen ja sympaattinen Würzburg. Kuten opiskelukaupunkini Jyväskylässä, opiskelijat näkyvät katukuvassa. Jyväskylään verrattuna Würzissä virtaa Main-joki, ei järvi, ja alue on valtavan kaunista viiniseutua ja suuren matkailuvetonaulan, Romanttisen tien, alkupiste. Matkailureitti päättyy etelässä Neuschwannsteinin linnaan.

 

Matkat

 

 

Jopa näin ilmastoahdistuksen aikana juuri matkailu on se harrastus, josta en voisi luopua. Se muovaa maailmankuvaani ja tuo iloa niin paljon, että mieluummin vaihdan osan ulkomaanreissuistani Suomen-matkoihin kuin jään paikoilleni. Käytyjä maita nyt 33-vuotiaana 31 kappaletta, mikä ei ole erityisen paljon. Joihinkin maihin olen palannut monta kertaa, kuten Saksaan (kahdeksan), mutta silti en koe matkaavani riittävästi ollakseni matkablogien portaalissa. Vaikka kyllä se aina mielessä välillä käy. Ehkä jonain päivänä. Appeni ei ymmärrä, miksi pitää koko ajan olla menossa – minä en ymmärrä, kuinka kukaan viihtyy pitkään samalla paikkakunnalla, kun maailmassa on vaikka ja mitä.

 

Rakkaus ja perhe

 

 

2019: Eija, melkein 34 v. Suurimmat ilot elämässä parisuhde, yhteinen koti (vaikka pienikin), vapaus, matkailu, kirjat, jooga ja ulkoilu, hyvä kahvi, hyvä viini (kuitenkin ennemmin elämästä juopuminen). Tapasin avomieheni 2010, hyvää kannatti odottaa. Lapsiperhe-elämään olemme avomieheni kanssa liian boheemeja, sen olemme todenneet monta kertaa. Jos meidän häistä kyselet, niin sellaisia perinteisiä ei ole tulossa ja kutsut lähtevät aikanaan hyvin pienelle joukolle läheisimpiä. Emme ymmärrä häähössötystä ja askartalua sen ympärillä ollenkaan – lupaus tehdään vain yhdelle ihmiselle ja hääpäivän ei tarvitse olla vuosisadan parhaat bileet. Ulkomailla olisi kiva avioitua, jos sitä ei olisi tehty niin byrokraattiseksi ja haluamme päästä helpolla.

Kolmikymppisenä olen väsynyt uteluihin siitä, miksei meillä ole lapsia tai milloin niitä tulee. Jopa eräs ystävän lapsi kysyi meiltä tätä. Voisiko käsitys hyvästä elämästä laajentua jo 2010-luvun Suomessakin? En minäkään kysy ihmisiltä päin naamaa yhtä tyhmiä kysymyksiä, kuten miksi teit noin monta lasta, mikset opiskellut enemmän, miksi painat noin paljon tai jotain muuta vastaavaa. Ihminen on kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että muut haluavat samaa kuin itse, ja tein tämän mokan itsekin viimeksi ystävän häissä. Minulla on monta sinkkuystävää, jotka vaikuttavat olevan aivan onnellisia, vaikka miestä ei kavereiden häistä tai muualta löytyisikään.

2009: Olin sinkku pidempien seurustelusuhteiden välissä. Olen parisuhdetyyppi, ja usko meinasi välillä loppua kesken. Kaikenlaista oli, ja tyrkyllä oli saksalainen poikaystäväkin. En ole mikään etäsuhteilija. Stressasin yhtä aikaa gradusta, valmistumisesta, työnhausta, rahojen riittämisestä, poikaystävän löytämisestä. Kuitenkin elämä oli myös hyvää.

 

Ruumiin ravinto

 

2019: Syömisen taso on noussut omassa arjessa opiskeluaikojen vähällä rahalla kitkuttelusta huimasti. Syön noin puolet ajasta kasvisruokaa, ja täytyy todeta, ettei Saksassakaan ole enää mikään pakko mättää schnitzeleitä ja muita raskaita liharuokia. Syön tai kahvittelen lähes viikoittain ulkona, mutta olen tarkka kahvin ja ruoan laadusta. Hotellit varaamme ulkomailta usein ilman aamupalaa, jotta saamme valita aamupalan itse. Elämäni parhaat hotelliaamupalat on nautittu Kuala Lumpurissa ja Vietnamin Mui Nessa: runsas valikoima hedelmiä ja aasialaisia wokkiruokia. Saksassa tyykkän kellariravintoloista ja viiniravintoloista, kuten Juliusspital.

2009: Mistä halvimmalla sai eli Mäkkärissä tai kämpillä syömistä. Etkot jonkun luona ja oma pullo baariin mukaan, sitä käytiin sitten baarin vessassa juomassa. Tyylitöntä, tiedän. Mutta kyllä se ulkomaan asumistuki ja opintotukikin joskus loppui. Saksassa ovat loistavia kaupan halvat pöytäviinit, joiden voimalla toisinaan kirjoitettiin myös gradua.

 

Työ ja opiskelu

Toisen päivän aamuna huristimme bussilla ylös linnoitusvuorelle. Emme mennet itse linnaan, vaan katsastimme näkymät ylhäältä. Tämä oli reissun huippuhetkiä. Tykkään aina nähdä kaupungin ylhäältä käsin, missä olenkaan.

2019: Töitä tehdään sen verran että pärjätään ja riittää rahaa noihin edellä mainittuihin iloihin, kuten matkoihin. Olen tehnyt vuosia paljon töitä, mutta nyt tänä vuonna olen ollut töissä vain kaksi viikkoa ja loput ajasta opintovapaalla ja opettajan kesälomalla. Ja kas, olen oppinut olemaan määrittelemättä itseni työn ja tekemisen kautta. Huomasin ajaneeni itseni aikamoiseen uupumustilaan läsnäoloa ja suunnittelua vaativilla opettajan- ja liikunta-alan hommilla. Minähän olen introvertti ja ahdistun suuresti, jos ei ole hetken rauhaa.

2009: Melkein kaikki työt otin vastaan, mitä sain. Onnekseni olen saanut aina koulutusta vastaavia opettajantöitä. Kotona mun kouluttautumista pidettiin aina tärkeänä, ja vaikka vanhemmat ei osanneet sitä oikein koskaan sanoa, huomaan että ne on tosi ylpeitä, että tytär on käynyt yliopiston. Mitäpä muutakaan, kun en osaa mitään käytännön hommia? Opeta siis muita 🙂

 

Loppupäätelmät

Residenz on upea palatsi ja puistoalue Würzin keskustassa. Mutta entä se itse kaupunki? On sanottava, että aika ei kullannut muistoja, vaan Würzburg oli juuri niin viehättävä kuin muistin. Vaikka en kaipaa takaisin 10 vuoden takaiseen elämään täynnä epävarmuuksia, inhottavaa gradua tai huomattavasti vilkkaampaa bilekalenteria vuoteen 2019 verrattuna, niin opiskeluaika oli aivan mahtavaa. Suurin osa ystävyyssuhteistani on siltä ajalta, ja tein ihan mielettömän upeita reissuja, yksistään Würzistäkin muun muassa Zürichiin, Salzburgiin, Milanoon ja Venetsiaan sekä erinäisiin Etelä-Saksan kohteisiin. Jos lapsuudenkodissa olimme Prisma-perhe, jonka pisimmät reissut suuntautuivat Mikkeliin, Keski-Suomeen tai Savonlinnaan sukuloimaan, niin opiskeluvuosina kasvoin maailmankansalaiseksi ja itsenäiseksi naiseksi. Että vuonna 2019 totean, että en kadu mitään. Ja menkää ihmeessä Saksaan!

 

Uusista postauksista pysyt parhaiten perillä tykkäämällä Facebook-sivustani.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.