VALIKKO

Lentävä joogamatto

26.8.2018 22:43

Etätyöskentely: uhka vai mahdollisuus?

Jyväskylä: Kankaan alue. Pieni hetki aurinkoisessa ulkoilmassa ennen neljän tunnin etätyörupeamaa kahvilassa.

 

Lattea, salaattia ja etätöitä Espresso Housessa.

Olen totutellut etätyöskentelyyn osana työviikkoani noin vuoden ajan. Olen opettaja, joten työaikani ei ole se perinteinen työpaikkaan sidottu kahdeksan tuntia päivässä, vaan välillä vähemmän ja koe- ja arviointisuman sattuessa kohdalle myös enemmän. Opetuksesta on vähennetty tunteja koululla tapahtuvasta opettamisesta ja siirretty tehtäväksi etänä esimerkiksi verkossa. Viime keväästä lähtien perjantaipäiväni ovat olleet pelkästään etätyöskentelyä, tosin halutessani voin sopia näille päiville myös palavereja, tukiopetusta, koulutusta tai työpaikalla tai koululla verkko-opetusta ja hallinnollisia töitä (Wilma-viestit, sähköpostit, suunnittelu, aikatauluttaminen jne). Etäpäivä ei ole yhtä kuin vapaapäivä, minkä aikuinen, jolla on töitä tai opiskelua varmasti ymmärtää, mutta nuorisoa kyllä välillä on muistutettava asiasta.

Faktoja etätyöskentelystä

Etätyöllä tarkoitetaan joustavaa, vapaaehtoisuuteen perustuvaa työn organisointitapaa. Työ tehdään siellä, missä se on työntekijän, työnantajan ja tehtävän työn kannalta tehokkainta ja tarkoituksenmukaisinta. Etätyötä tehdään työpaikan ulkopuolella esimerkiksi kotona, vapaa-ajan asunnolla tai liikkuvana työnä matkoilla. Etätyötä ei ole työ, johon kuuluu sitominen tiettyyn paikkaan, jotta työ voidaan suorittaa, kuten rakennustyömaa tai kodinhoito asiakkaan kotona. Näin kerrotaan akateemisesti koulutettujen työmarkkinajärjestön Akavan sivuilla etätyöstä. Etätyöstä tietoa etsiessäni  huomasin, että vuosina 2011-2015 Suomessa jopa vietettiin Kansallista Etätyöpäivää. Tämä oli Microsoftin, DNA:n ja Työterveyslaitoksen yhteinen hanke. Ylen viimevuotisen uutisen mukaan etätyötä tai liikkuvaa, mobiilia ja monipaikkaista työtä tekee ainakin satunnaisesti n. 25 % – 67 % suomalaisista laskutavasta ja tutkimuksesta riippuen. Ihan turhaa etätyöskentelystä puhuminen ei siis ole, sillä se koskettaa meistä monia. Onko etätyö samalla viivalla työpaikalla tehdyn työn kanssa, jos mietitään tehokkuutta ja työtyytyväisyyttä? Suomi on ottanut digitalisaation tärkeäksi tavoitteeksi, ja tämä tuo paljon mahdollisuuksia myös palveluihin ja asiointiin sekä työntekoon ja opiskeluun etänä. Toisaalta on myös isoja firmoja, kuten Yahoo ja Bank of America, jotka ovat supistaneet tai lopettaneet etätyöskentelymahdollisuuksia ja alkaneet jälleen korostaa kohtaamisen merkitystä (Taloussanomat 11.10.2017).

Omia kokemuksia etätyöskentelystä

Omiin etäpäiviini luen ne päivät, jolloin minulla ei ole työnantajan osoittamaa opetusta, koulutusta, palavereja tai muuta toimintaa koululla. Voin siis itse päättää, mihin ja missä opetuksettomien päivieni (yleensä perjantait) ajan käytän. Lähes neljän kuukauden jälkeen haen vieläkin itselleni parhaiten toimivaa mallia. Olen kokeillut tehdä etätöitä kotona, työpaikalla jommassa kummassa kahdesta toimipisteestä ja kahviloissa naapurikaupunki Jyväskylässä. Syksyllä pääsen kokeilemaan vielä kirjastossa ja mieheni kakkosasunnossa työskentelyä. Kahvilat eivät ole minulle toimiva paikka, koska usein niissä soi musiikki melko kovalla ja rahaa kuluu syömiseen ja juomiseen helposti paljon enemmän kuin työpaikalla. Kotona homma toimii ihan hyvin, jos en jätä siivoamista, omien asioiden hoitoa tai blogipostausta sille päivälle. Työpaikallakin etäpäivä toimii, jos kollegat ja opiskelijat eivät päätä juuri sinä päivänä kysellä kaikkea mahdollista, jos huomaavat minun häärivän paikalla. Työpaikalla saa valmiin ruoan eivätkä kotiasiat pääse tulemaan mieleen liikaa.

Riippumatta valitsemastani työskentelypaikasta etäpäivinä tarvitsen työpuhelimen, tietokoneen, laitteiden laturit, kalenterikirjan, kynän ja usein myös paperilla korjattavia opiskelijoiden tehtäviä. Opiskelijoiden suullisista video-, esitelmä-, koe- ja muista tehtävistä annan palautteet oikeastaan aina jo tunneilla. Itselleni olen kokenut etäpäivät enimmäkseen positiiviseksi, mutta opiskelijoiden tottuminen asiaan vaatii vielä hieman lisää vastuuta ja asennetta ja kykyä pyytää apua. Etäpäivänä harvoin aloitan työskentelyä ennen kello 9, koska aikainen aamu ei ole tehokkainta työaikaani. Saatan nukkua vähän myöhempään ja jatkaa hommia perjantainakin alkuiltaan asti, koska yleensä oma aktiivisuuteni on parhaimmillaan vähän ennen lounasta ja iltapäivällä. Introverttinä ja jatkuvasta ihmisten seurassa olemisesta helposti väsyvänä iloitsen, että voin tehdä töitä lähes ilman keskeytyksiä, meikittömänä ja villasukat jalassa. Pääsen palautumaan sosiaalisesta kuormituksesta, vaikka teenkin töitä. Somen ja oman kännykän seuraamista on hyvä rajoittaa ja keskittää se tauoille. Taukojen pitäminen ja nouseminen tuolista on tärkeää, sillä liiasta istumisesta tietokoneen äärellä saa helposti muun muassa selkä- ja niskakipuja, kireät alavartalon lihakset, ruoansulatusvaivoja, päänsärkyä, kuivat silmät, peräpukamat tai ainakin ärtyneen olon. Itse tarvitsen selkeää suunnittelua ja tavoitteita, mitä on saatava tehtyä etäpäivänä – silloin en vahtaa sähköpostia koko ajan enkä kuvittele, että minun on ansaittava viikonloppu olemalla tavoitettavissa arkena joka minuutti.

 

Uhka vai mahdollisuus?

Koen, että etätyöskentely on mahdollisuus, jos:

  • työskentelylle on selkeät tavoitteet
  • työskentelyyn on tarvittavat välineet ja osaamista
  • liikkuminen työpaikalle päivittäin vaatisi kohtuuttomasti järjestelyjä esim. perheen tai terveyden takia
  • tarvittaessa ihmisiä voi myös tavata ja hoitaa asioita kasvotusten
  • etäpalvelut ovat hyvästä, jos ne vaikkapa syrjäseudulla tuovat jonkin palvelun (mm. opiskelu, pankki- ja Kelan asiat) ihmisen kotiin, jos vaihtoehtona on, ettei hän saisi kyseistä palvelua enää ollenkaan.

Oma mielipiteeni on, että uhkana etänä toimimisessa on kuitenkin:

  • kontaktin ja inhimillisen kohtaamisen puute ja se, että asioita ei saa hoidettua, sillä onnistumiseen vaaditaan yleensä tietynlaista digiosaamista ja toimivat laitteet ja verkkoyhteydet
  • säästöjen takia palveluiden huonontaminen tai
  • omaan työympäristöön ja muuhun ympäristöönsä kiinnittyminen ja kiintyminen vs. yksinäisyys ja ulkopuolisuus
  • toimimattomat työtilat tai ongelmat työpaikalla ratkaistaan siirtämällä työskentelyä pois työpaikalta

Oma kokemukseni etätyöskentelystä on vielä melko tuore. Omaan työympäristööni ei liity asiassa mitään draamaa, mutta etätyöskentely vaatii vielä opettelua sekä aikuisilta että nuorilta.  Jos sinulla on vinkkejä tai omia kokemuksia jaettavaksi, laita ihmeessä kommenttia alle. Mukavaa uutta viikkoa! Perjantain etäpäivää odotellessa, sitä ennen aion nauttia kohtaamisista työpaikalla.

Kommentit

  • Sofia

    Hyviä havaintoja! Itse teen lähes 100% etätyötä ja todella kaipaan työpaikkaa, johon mennä. Meillä lähes kaikki tekevät etätyötä (koska ihmiset asuvat ympäri Suomea) ja se haittaa tiedonkulkua sekä vaatii omatoimisuutta, kun aina pitää saada aikaiseksi soitella sinne ja tänne, jotta saa kokonaiskuvan haltuun. Joustavuus on ehdoton plussa, mutta aina sitä ei kaipaa, joten tällä hetkellä tuntuu että paras yhdistelmä olisi 1-2 etätyöpäivää viikossa tilanteen mukaan. Tuo sinun tilanteesi kuulostaa siis aika hyvältä! Itse teen työt aina kotona, se toimii hyvin, jos tosiaan töitä on tarpeeksi (ettei ala pyykkäämään jne :D).

     0
    • Lentävä joogamatto

      Sofia, olen aika tyytyväinen tähän tilanteeseen, jossa on 1 etäpäivä viikossa. Kirjoituksestani jäi pois, kuinka paljon rakastan lounaita ja kahvitaukoja työkavereiden kanssa tai sitä hetkeä, kun todistaa oppitunnilla jotain opiskelijan onnistumisen hetkeä. Etänä asiat saattavat tapahtua hieman viiveellä ja puuttuu ehkä se yhteishenki. Molemmissa puolensa! 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.