VALIKKO

Lentävä joogamatto

18.2.2018 19:26

Hajoilua, höpsöttelyä ja herkkuövereitä


Hajoilua, höpsöttelyä ja herkkuövereitä

Kehtaisinko juoda vielä yhden kahvin, kauramaidolla tai tavallisella, ehdinkö nyt? Mitä herkkua tänään syötäisiin, ilmanhan kestän ehkä päivän? Olikos tänään suunniteltavia tai korjattavia kokeita? Monistaakin piti, mutta monistuskone jäi jumiin kriittisellä hetkellä. Kuka ei ollut koulussa tänään ja milloin korvaavat tehtävät tehdään? Mitä kaikkea piti ehtiä tehdä, kun on viimeiset oppitunnit ja seuraavan kerran nähdään vasta vuoden päästä tai oikeastaan ensi vuonna tavataan vain verkkokurssilla. Toivottavasti olette nyt oppineet kanssani tarpeeksi englantia/ruotsia ja koulun toimintasääntöjä, että pärjäätte. Erään ryhmän kaksosia en oppinut erottamaan toisistaan kuudessakaan viikossa, yksi opiskelija kertoi minun joutuvan helvettiin koska en ole uskossa, ja pientä ilkivaltaa tapahtui ainakin luokan siisteyden ja erään viattoman ilmastointiputken kanssa. Huusin tai pidin puhutteluita niin paljon, että sekosin laskuissa. Oli myös ihan mahtavia hetkiä, kun joku nuori uskalsi esim. vihdoin puhua englantia open kanssa, ylitti itsensä kokeessa tai ryhmätyössä tai kiireinen aikuinen ehti oikeasti kuunnella kuulumisia. Oli vanhojentansseja, ajokortin saamisia ja 18-vuotissynttäreitä.
 
 
 
Mutta, kuinka paljon on riittävän hyvä opettaja tai joku muu työläinen? Kuinka pitkään voi antaa vapaa-ajan väistää töiden tieltä, ennen kuin v-käyrä kohoaa epäterveellisen korkealle? Alkuvuosi on ollut aika haipakkaa etenkin töiden takia. Jos opettajalla on noin 30 viikkotuntia opetusta, tuntimäärän voi kertoa n. 1,5:lla ja saa todellisen työmäärän viikolle. Oppituntien lisäksi on monenlaista suunnittelua ja Wilmaan merkitsemistä. Kulunut viikko oli viimeisiä kunnon haipakkaviikkoja. Monessa työssä, kuten omassanikin, on kuitenkin oltava intensiivisesti ihmisten kanssa jatkuvasti, periaatteessa sekä läsnä että jo yhden askeleen tulevaisuudessa. Unelmani hiihtoloman alusviikolle on saada ylimääräiset työt tehtyä ja rauhoitettua loppukevät. Lomakin korjaa palautumista pidemmäksi aikaa (viikolla 10 postailen Madeiran-reissusta). Ikuisuushaave on myös lopettaa myöhästely. 
 
 
Jooga on tärkein harrastukseni, ja omassa liikkumisessa olen Personal Trainer-opintojen aikaisesta tulokseen tähtäävästä ja ryhmäliikuntaan addiktoituneesta suorittajaliikkujasta päässyt jonkinlaiseen tasapainoon. Mm. tämän viikon liikunta-annokseni olivat 3-4 kotijoogaa 30-50 min kerrallaan, yksi kollegan ohjaama 90 min joogaharjoitus ja polkupyörällä muutaman kilometrin siirtymiset töihin. Viime viikolla ennätin lihaskuntojumppaan ja salille pari kertaa ja joogaa oli vastaavasti hieman vähemmän. Tällä viikolla selvästi kaipasin omaehtoista liikuntaa, ja joogasta saa halutessaan venyttelyn sijaan todella hyvän treenin esim. jaloille. Ja itseni armahtamista ja lellimistä olen harrastanut PALJON! Tiistaina olin rentoutusworkshopissa. Perjantaina töissä oli neljänlaista täytekakkua ja söin tietenkin kaikkia! Torstaina läheisen lukion abit jättivät peräänsä kaikille halukkaille kunnon karkkisaldon ja sokerihumalan. Perjantaina pizzerian kautta kotiin. Viiniä. Lauantaina näin ystävän kanssa paikallisen teatterin vastustamattoman Suurenmoista!-tulkinnan  Florencesta, oopperalaulajasta joka ei osannut laulaa (www.aanekoskenteatteri.fi). Päätän tämänkertaisen postauksen yhdestä täydellisen epätäydellisestä ihmisestä ja viikosta Florencen leffa-version trailerissa olleeseen mietelmään: It’s not how good you are, it’s how big you dream.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.