VALIKKO

Lentävä joogamatto

25.4.2019 11:44

Hetkiä, joina tajusin olevani onnellinen

Olen ihmisenä aika elämyshakuinen, mutta tekeminen ja kokeminen menee helposti överiksi. Menen ylikierroksille ja ylivirittyneeksi. Sitä tapahtuu nykyään vähemmän, mutta temperamenttini on aika punainen ja riski ylikuumentumiseen on aina. Temperamenteista muuten tulossa blogiin lisää, kunhan ehdin lukea vielä toisen kirjan aiheesta. Alkuvuodesta varasin useamman matkan vähän ajan sisään, ja suunnitteilla on vielä jotakin lisää, kunhan mahtuu tuonne kaikkien kesän häiden, polttareiden ja muiden menojen sekaan. Nyt, kun olen vähentänyt shoppailua, huomaan haalivani kotiin kirjastosta hirveästi kirjoja. Onko niin, että riippuvuuden kohteet vain vaihtuvat?

Suorittaminen ja menestys: Kun aloitin opintovapaan, erityispedagogiikan perusopinnoista halusin tietenkin kiitettävän yleisarvosanan, ja blogiakin olisi aikaa nyt kasvattaa suositummaksi. Somen ja blogin kanssa näkyvyys vaan ei ole mikään yksinkertainen asia, ja välillä haluaisin kadota koko somesta ja välillä koen sen innostavaksi paikaksi. Mulla ei ole mitään hajua, miten ikinä ylittää 1000 seuraajan tai edes 500 seuraajan raja, ihan sama, kuinka usein julkaisen sisältöjä tai järjestän arvontoja. Matkabloggaajaksi en matkustele tarpeeksi ja kirjabloggaajaksi en lue tarpeeksi nopeaksi, riittämättömyyden tunteet ja toisiin vertaileminen ei lopu koskaan. Perhettä ja yksityisasioita en jaa julkiseen someen.

Oivalluksia: Opiskelemieni kurssien arvosanat ovat hieman heitelleet, mutta huomasin, että tärkeintä minulle on nykyään oppiminen eikä arvosanat ja se, että näen vaivaa ottaakseni oman ammattini haltuun paremmin. Vapaalla voin pitkästä aikaa vuosiin keskittyä yhteen asiaan eikä päätyön ohessa ole mitään sivutöitä. Huomaan, etten arvosta kiirettä tai sitä, että muut puhuvat kiireestä, ja kiire tekee minut useimmiten vain ärtyneeksi. Downshiftaan, teen vähemmän ja myös ansaitsen rahaa vähemmän. En ole silti luopunut mistään rahan takia, vaikka pankkitilini ei varsinaisesti kartukaan, sillä asuminen vie jo yli puolet aikuiskoulutustuesta nettona. Arvostan nykyään jopa meidän liian isoa ja työlästä omakotiataloakin enemmän, kun viime kuukaudet olemme asustelleet enimmäkseen miehen työkämpässä, yksiössä jossa ei ole tiskikonetta (joo hermot menee tähän asiaan suunnilleen joka päivä) ja jossa ei ole mitään järkevää paikkaa pyykkitelineelle (hermot menee siihenkin). Talossamme on tuttu vuokralainen ja voimme käydä viikonloppuisin. Voisikin sanoa, että koen pientä tyytymättömyyttä säännöllisesti, mutta perusoloni on onnellinen. Miten se onnellisuus on ilmennyt viime aikoina?

  • hymyilen paljon (no okei, eilisiltana en, koska tekniikka ja koska yksi etänä tehtävän ryhmätyön jäsen feidasi täysin)
  • aamuisin minulla on summittainen suunnitelma päivän kulusta, mutta se voi muuttua ja joustaa
  • aikaa tehdä koneella hommia omaan tahtiin
  • verkkokurssi jaksottaa hyvin viikkoja
  • minulla on täysin vapaa valinta sen suhteen, menenkö ihmisten ilmoille vai jään kämpille (kyllä, olen introvertti ja viihdyn hyvin yksin, mutta kaipaan toisinaan kovasti seuraa)
  • hyvän kahvin haistaminen, maistaminen ja kahvihetken odottaminen
  • jonkin ihanan kirjan löytäminen kirjakaupasta tai kirjastosta
  • kevät, aurinko ja lämmin sää
  • kevätvaatteet ja kevätkengät (tietenkin entiset, ei uudet)
  • läheisiä ja ystäviä eri puolella Suomea ja kaksi asuinpaikkaa eli saan reissata jatkuvasti (tää on ihan mun unelmaelämää)
  • uuden reseptin kokeileminen (tosin, innostun JA kyllästyn nopeasti ja nyt on pää ihan tyhjä keittiökokeiluista)
  • kun tuntuu, että tulee levoton olo, tiedän kuinka toimia ja liikun (ihmeellistä, kuinka kävely tai jooga auttaa aina)
  • kuntosaliharrastus miehen kanssa (vaikka salia enemmän pidän ryhmäliikunnasta, ei tarvitse itse suunnitella treeniä)
  • katson mun avomiestä ja haluan olla siellä, missä hänkin (mutta välillä en kyllä tosiaankaan täällä yksiössä)
  • kukaan tuttu ei ole kuollut tänä vuonna
  • olen alkanut luopua tavarasta ja asioista uudella tavalla, ilman katumusta

Eli summa summarum: se on se arjen ja juhlan kauhun tasapaino. Kolmenkympin kriisi. Pysähtyminen. Itsetuntemus. Kevään lupaus toivosta, kun vaikea talvi on ohi. Kun tekee jotain uutta. Minkälaisia sun onnen hetket on viime aikoina olleet? Onnea voit hakea myös joogasta, sillä teille neuvottelemani ilmaiskoodi Yogaia-palveluun on voimassa vielä 30.4.2019 asti. Tsekkaa rekisteröimisohjeet tästä postauksestani.

Jos tykkäät postauksistani, kommentoithan silloin tällöin/painat sydäntä ja tykkäät blogista myös Facebookissa ja seuraa Instagramissa. Kivoja kevätpäiviä!

Kommentit

  • Anni

    Tosi kivasti kirjoitettu teksti! Tunnistan itseni täysin tuosta somen pohdinta-osiosta. Välillä tuntuu, että voisin vain jättää kaikenlaiset somekanavat kauas taakse ja välillä suorastaan rakastan somen tuomia mahdollisuuksia. Tällä hetkellä minulle onnea ovat tuoneet uusi polkupyörä ja töihin pyöräily, ihana kevätsää, bullet journal, villasukkien neulominen ja se tunne, kun saa jonkin käsityön valmiiksi ja on vielä itse siihen tyytyväinen! 🙂 Ihanaa kevättä sulle!

     0
    • Lentävä joogamatto

      Joo, some on tosi ristiriitaisia tunteita herättävä paikka. Blogin pitäjänä ei oikein vaan voi olla poiskaan somesta. Kiva kuulla sua ilahduttaneista asioista 🙂 Kivaa viikonloppua!

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.